Kun katastrofi yllättää

TÄLLE vuosisadalle ovat olleet leimaa antavia suuronnettomuudet, ja useimmat niistä ovat olleet ihmisen aiheuttamia. Mutta eivät kaikki. Jeesus Kristus oli ennustanut meidän päivistämme: ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee olemaan paikassa toisensa jälkeen.” (Matteus 24:7.) On totta, että sodat ja nälänhädät ovat ihmisen syytä, mutta maanjäristykset eivät ole hänen aiheuttamiaan. Vaikka jotkin tuhoisat tulvat samalla tavoin ovat seurausta ihmisen toiminnasta, häntä ei voida syyttää maanjäristyksistä. Eivät myöskään pyörremyrskyt ja tulivuorenpurkaukset ole ihmisen aiheuttamia.

Olipa syy luonnonkatastrofeihin mikä tahansa, ne kuitenkin osoittavat sen, miten pieni ja voimaton ihminen on pelottavien luonnonvoimien edessä. Maapallokotimme tuntuu yleensä hyvin turvalliselta ja vankalta. Kun sitten maanjäristys vavisuttaa sitä, tulvavedet peittävät sitä alleen tai rajut tuulet pyyhkäisevät säälittä sen ylitse räjähdysmäisellä voimallaan, tämä turvallisuuden tunne häviää.

Tällä vuosisadalla luonnonkatastrofit ovat aiheuttaneet suunnattomia vahinkoja ja niissä on menetetty myös valtava määrä ihmishenkiä. Olisiko ne voitu välttää? Onko mitään tehtävissä katastrofien vaikutusten lieventämiseksi? Mitä voimme itse kukin tehdä suojellaksemme itseämme? Olemmeko täysin avuttomia jonkin katastrofin yllättäessä? Onko ihmisillä tällöin aina uhrin osa? Näitä kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.