Naamion taakse kätkeytyvä merkitys
PUUNKAATAJA MENEE KIRVES KÄDESSÄÄN PUUN LUO KESKI-AFRIKAN METSÄSSÄ. HÄNELLÄ ON USKONNOLLINEN TEHTÄVÄ, JOKA ON SUORITETTU AFRIKASSA LUKEMATTOMIA KERTOJA VUOSITUHANSIEN AIKANA.
PUUNKAATAJA uskoo, että puussa asuu henki, jota tulee kunnioittaa syvästi. Suojellakseen itseään tuon hengen vihalta puunkaataja oli ennen metsään menoaan käynyt tietäjän luona. Sen jälkeen hän oli käynyt läpi puhdistusmenot ja uhrannut uhrin puun hengelle.
Hän iskee kerran kirveellään puuta. Sitten hän asettaa suunsa viillon päälle ja imee siitä mahlaa päästäkseen läheiseen suhteeseen puun kanssa. Kun puu on kaadettu, hän jättää sen maahan joiksikin päiviksi antaakseen hengelle runsaasti aikaa asettua asumaan jonnekin muualle. Hän uskoo, että puussa itsessään on voimaa senkin jälkeen, kun henki on lähtenyt. Puulla on niin mahtava voima, että niiden, jotka käsittelevät siitä otettuja kappaleita, on noudatettava huolellisesti säädettyjä perinteisiä rituaaleja suojellakseen itseään.
Kuvanveistäjän taitavissa käsissä puusta tulee naamio. Samalla kun naamiota veistetään, puun uskotaan saavan lisää voimaa. Kuvanveistäjä ei voi valita muotoa mielensä mukaan; hänen on noudatettava etnisen ryhmänsä perinteisiä muotoja. Jollei hän toimi näin, hän antautuu vaaraan saada päälleen yhdyskuntansa soimaukset ja joutua alttiiksi naamiossa olevan henkivoiman vihalle.
Kun naamio on valmis, poppamies toimittaa vihkimisseremonian, jossa hän levittää maagisia aineita naamiolle. Nyt naamion katsotaan sisältävän suurta yliluonnollista voimaa ja tulleen sen hengen olinpaikaksi, jolle se on omistettu. Naamio on nyt valmis käytettäväksi uskonnollisissa menoissa.
Naamion merkitys Afrikassa
Suuressa osassa Afrikan mannerta naamioita käytetään palvonnassa. Kirjassa Masks—Their Meaning and Function sanotaan: ”Naamiolla on kaksi tehtävää: sitä voidaan käyttää taikakaluna, jollaisia ovat esimerkiksi pienoisnaamiot, tai se voidaan pukea ylle, jolloin sen tehtävä on kutsua esiin esi-isiä, henkiä tai muita yliluonnollisia olentoja.”
Tutkija Geoffrey Parrinder antaa kirjassaan Religion in Africa yksityiskohtaisemman selityksen: ”Ovatpa – – [Afrikan puunaamiot] luonnonmukaisuuteen pyrkiviä, muotoa tähdentäviä tai abstraktisia, ne liittyvät uskontoon. Ne edustavat kuolleita tai läsnä olevia henkiä niissä rituaaleissa, joissa niitä käytetään, tai ’salaseuroja’, jotka ovat yhteydessä kuolleisiin tai pyrkivät tekemään tyhjäksi noituuden vaikutuksen. Ovatpa naamiot ilmeettömiä tai pelottavia, irvistäviä tai abstraktisia, ne ovat voimakas osoitus kuolleiden pelosta ja siitä käsityksestä, että kuolema ei merkitse loppua. Ne on tehty niiden pidettäviksi, jotka esiintyvät kuolleina ihmisinä. Naamion alapuolella heillä on yleensä päällään pitkä vaate, eikä heistä saa puhua ihmisinä vaan henkinä.”
Sen lisäksi että naamioita käytetään hautajaisissa ja suojana noituutta vastaan, niillä on myös tärkeä tehtävä vihkimisseremonioissa, juhlissa, oikeusasioiden käsittelyssä, hedelmällisyysriiteissä ja ”pidettäessä yhteyttä kuolleisiin”. Toisinaan naamioita käytetään jopa kristikunnan juhlissa ja toimituksissa. Esimerkiksi Sierra Leonessa naamioin varustautuneet ”paholaiset” tanssivat kirkon pihalle tuodakseen tervehdyksensä häihin. Kaikissa näissä käyttötavoissa naamioilla on sama perusmerkitys. Kirjassa African Masks sanotaan, että ne ovat ”jumalallisen voiman olinpaikkoja, onpa niiden tehtävän määrä olla sitten syvällinen tai pinnallinen ja viihdyttävä”.
Afrikan yli tuhannesta etnisestä ryhmästä sadassa tehdään naamioita. Naamioiden muoto vaihtelee suuresti ryhmästä toiseen, ja myös niiden käyttötarkoituksessa on eroja. Moninaisuudesta huolimatta on kuitenkin olemassa vakiintuneita malleja, joiden merkitys ymmärretään laajoilla alueilla Afrikassa. Esimerkiksi esi-isien henkiä esittävillä naamioilla on tyyni ilme, kun taas ne naamiot, jotka edustavat muita kuin ihmisten henkiä, ovat usein eriskummallisen näköisiä. Korkea, kupera otsa kuvaa viisautta ja syvää hengellisyyttä. Ulkonevat silmät tai jähmettynyt ilme ilmaisee hengen vallassa olemista. Valkoinen väri viittaa kuolleiden henkiin ja ominaisuuksiin, jotka eivät ole ”tästä maailmasta”. Sarvellisia eläimiä, varsinkin kafferipuhvelia ja antilooppia, kuvaavat naamiot liittyvät henkien pois manaamiseen, henkien vaellukseen ja noituuteen.
Naamio käytössä
Afrikassa naamioita ei vain pidetä seinällä; niitä käytetään rituaaleissa ja tansseissa. Ne voivat peittää niiden käyttäjän kasvot tai koko pään. Muu osa käyttäjän kehosta on pitkän vaatteen, raffiapalmun kaistaleiden tai puisten kasvikuitujen peitossa.
Naamion käyttäjän ajatellaan olevan suorassa yhteydessä naamion henkivoimaan. Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica kuvaillaan tapahtumien kulkua seuraavasti: ”Kun naamion käyttäjä pukee naamion ylleen, hän kokee toisinaan psyykkisen muutoksen ja niin kuin transsissa samaistuu siihen henkiolentoon, jota naamio kuvaa. Tavallisesti käyttäjä kuitenkin muuttuu taitavasti sen persoonan ’toveriksi’, jota hän esittää – – Näyttää kuitenkin siltä, että käyttäjä kiintyy usein psyykkisesti täysin siihen persoonaan, jonka esiin loihtimiseen hän osallistuu. Hän menettää oman identiteettinsä ja hänestä tulee kuin tahdoton robotti, joka on alistunut naamiossa olevan persoonan tahtoon.”
Hyväksytyille katselijoille – jotka ovat lähes aina pelkästään miehiä – naamio ei vain edusta yliluonnollista olentoa. He uskovat, että elävä yliluonnollinen olento aineellistuu naamiossa. Siksi naamio itsessään on pyhä, ja yhteisö rankaisee ankarasti, joskus kuolemalla, mistä tahansa sääntöjen rikkomisesta. Suojellakseen itseään naamion käyttäjän tulee puunkaatajan ja kuvanveistäjän tavoin noudattaa hyväksyttyjä menettelytapoja.
Naamion merkitys keräilijälle
Erityisesti sadan viime vuoden aikana afrikkalaisia naamioita on keräilty innokkaasti kaikkialla maailmassa. Keräilijälle naamio merkitsee jotain aivan muuta kuin perinteisten afrikkalaisten uskontojen harjoittajille.
Sen sijaan että keräilijät pitäisivät naamiota pyhänä, uskonnollisena esineenä, se on heidän mielestään Afrikan kulttuurista kertova taideteos. Sen sijaan että he arvioisivat naamiota sen yhteisöllisen tehtävän perusteella, he pitävät sen arvon mittana selkeyttä, elinvoimaisuutta ja sitä, miten syvästi se vetoaa tunteisiin. Keräilijä kysyy: Miten taitavasti kuvanveistäjä osaa käsitellä itse puuta, sen syitä, sen rakenteellisia kuvioita? Kuinka taitavasti hän kykenee ilmaisemaan luovuutta ja kekseliäisyyttä ja pitämään silti kiinni kulttuuriperinnön määräämästä tyylistä?
Keräilijä ei tietenkään sivuuta uskonnon osuutta työn laatuun. Palvonnassa käytettävien naamioiden ja matkailuelinkeinoa varten veistettyjen jäljennösten välillä on tavallisesti suuri ero, koska kuvanveistäjän motivaatiossa on eroa. Kirjassa Masks of Black Africa sanotaan: ”Kuvanveistäjä – – sai innoituksensa syvästä vakaumuksestaan, kunnioituksestaan sitä tehtävää kohtaan, joka hänellä oli antaa muoto kaikkivoivalle henkiolennolle ja niin muodoin täyttää yhteisöllinen erikoisvelvollisuutensa. Niin pian kuin tämä uskonkäsitys – – heikkeni, hänen työstään tuli kiistattomista teknisistä saavutuksista huolimatta elotonta ja taiteellisesti heikkolaatuista.”
Ne jotka keräävät naamioita museoihin, kiinnittävät taiteenkeräilijöitä enemmän huomiota siihen, mikä tehtävä naamiolla on ollut siinä yhteisössä, josta se on tullut. Tällainen yksityiskohtainen tieto on kuitenkin usein hävinnyt, mihin on syynä se, miten naamioita on hankittu vuosien varrella. Niitä on otettu matkamuistoiksi, saatu sotaretkillä sotasaaliiksi ja kerätty suuria määriä myyntiä varten. Tämän vuoksi yksittäisistä naamioista ei monestikaan tiedetä, mikä oli niiden alkuperäinen merkitys ja käyttötarkoitus.
Naamion merkitys kristityille
Naamioilla on siis eri merkitys perinteisten uskontojen harjoittajille kuin niille, jotka keräävät niitä taide- ja kulttuuriteoksina. Kristityille niillä on muu merkitys.
Raamattu osoittaa selvästi, ettei naamiossa tai siinä puussa, josta naamio on tehty, ole mitään yliluonnollista voimaa. Profeetta Jesaja kuvailee, kuinka järjetön sellainen ihminen on, joka käyttää osan puusta ruoan valmistamiseen ja itsensä lämmittelemiseen ja sitten veistää jäljelle jääneestä osasta jumalan, jolta hän etsii apua (Jesaja 44:9–20). Sama periaate pätee uskonnollisiin naamioihin.
Kristityt kuitenkin myöntävät, että on olemassa ”taivaallisissa olevia pahoja henkivoimia” (Efesolaisille 6:12). Saatanan vallan alaisuudessa ne johtavat ihmisiä harhaan väärän uskonnon avulla (Ilmestys 12:9).
Kristityt tunnustavat myös sen, että demonit ovat yhteydessä ihmisiin esineiden välityksellä. Jumalan palvelijat eivät siksi pidä hallussaan mitään sellaista esinettä, joka liittyy spiritistiseen uskontoon, olipa se sitten taikakalu, amuletti, maaginen sormus tai naamio. Näin he noudattavat Efesoksen varhaiskristittyjen mallia. Raamatussa sanotaan heistä: ”Toivatpa useat taikuutta harjoittaneista kirjansa kokoon ja polttivat ne kaikkien edessä. Ja niiden hinnat laskettiin yhteen, ja niiden arvoksi todettiin viisikymmentätuhatta hopearahaa.” (Apostolien teot 19:19.)
Ne jotka haluavat palvella Jehovaa, eivät käytä tai pidä hallussaan naamioita tai mitään sellaista, mikä liittyy väärään palvontaan. Pius, nigerialainen kristitty vanhin, esittää tyypillisen ajatuksen: ”Naamiot heijastavat niiden käyttäjien uskonnollista ajattelua. Niillä on nimet, ja niitä kunnioitetaan tai pelätään sen mukaan, mitä jumalaa ne edustavat. En panisi koskaan naamiota esille kodissani, koska se loukkaisi Jehovaa ja koska lisäksi vieraat saattaisivat olettaa, että yhdyn niihin uskonnollisiin käsityksiin, joita se edustaa.”
Tosi kristityt tietävät, että Jumala antoi israelilaisille selväsanaisen lain: ”Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas [”yksinomaista antaumusta vaativa”, UM] Jumala.” (2. Mooseksen kirja 20:4, 5.)
[Tekstiruutu s. 23]
Naamiot eri kulttuureissa
Mitä sana ”naamio” tuo mieleesi? Joissakin kulttuureissa se on kielikuva, joka tarkoittaa jonkin salaamista. Toisille se taas tuo mieleen juhlanaamion.
Monet nykyajan ihmiset yhdistävät naamion kuitenkin uskontoon. Tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica sanotaan: ”Naamiot edustavat uskonnollisissa tansseissa hyviä ja pahoja pyhiä voimia – varsinkin Nepalin, Tiibetin ja Japanin buddhalaisissa luostareissa sekä useimmissa primitiivisissä yhteisöissä; ne ovat yksi pyhien kuvien ryhmä. Yleensä niitä palvotaan samalla tavalla kuin patsaita.”
Uskonnollisia naamioita löytyy kaikista kulttuureista, ja niiden historia ulottuu varhaisimpiin aikoihin asti. Esi-isillemme niillä oli luultavasti tärkeä merkitys uskonnollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Kirjassa Masks—Their Meaning and Function sanotaan: ”Alun perin jokainen naamio oli täynnä merkitystä, ja itse naamio tai sitä käyttävä ihminen edusti mystisesti jotain voimaa tai henkeä.”