Tutki vedenalaista maailmaa turvallisesti

Herätkää!-lehden Australian-kirjeenvaihtajalta

ON OLEMASSA eräs ihastuttava maailma, jota suhteellisen harvat ihmiset ovat omin silmin nähneet. Se sijaitsee heti merenpinnan alapuolella. Se on vedenalainen maailma, joka odottaa tutkimusmatkaasi. Saatat miettiä, miten turvallista sellaisen retken tekeminen on. Täytyykö olla hyvä uimari, ennen kuin tähän ihastuttavaan vedenalaiseen maailmaan voi tutustua? Saako koko ajatuksen unohtaa, jos ei osaa uida lainkaan?

Kaksi tapaa tehdä tutkimusmatka

On kaksi suosittua perusmenetelmää tutkia vedenalaista maailmaa: snorkkeli- ja laitesukellus.a

Snorkkeli on taivutettu putki, joka sopii uijan suuhun ja ulottuu pinnan yläpuolelle hänen uidessaan vedenpintaa pitkin kasvot alaspäin. Sen avulla uija voi hengittää nostamatta päätään vedestä saadakseen ilmaa. Silmiä suojaa maski.

Laitesukelluksessa puolestaan käytetään paineilmaa sisältävää säiliötä tai säiliöitä, jotka on liitetty hengityslaitteeseen. Laitesukellus sopii siis selvästikin niille, jotka haluavat sukeltaa syvälle, ja se on paljon monimutkaisempaa ja voi olla myös melko kallista.

Sukeltamalla snorkkelin avulla, mikä on yksinkertaisempi ja huomattavasti halvempi harrastus, voi pinnan tasoltakin päästä näkemään vedenalaisen maailman ihastuttavia ihmeitä. Eräs innokas snorkkelisukeltaja kuvaili ensimmäistä kokemustaan seuraavasti: ”Muistan vieläkin elävästi, kuinka ollessani vasta 14-vuotias nuorukainen sukelsin ensimmäisen kerran snorkkelin avulla suunnattoman kalaparven läpi, jossa oli tuhansia pikkukaloja. Kalat muodostivat eteeni ikään kuin elävän tunnelin liukuessani sen läpi. Aurinko välkehti niiden hopeisissa ruumiissa kauniisti. Olin ekstaasissa. Ja niin alkoi elinikäinen rakkaussuhteeni snorkkelisukellukseen.”

Onko se tosiaan turvallista?

Muuan innokas harrastaja, joka on nauttinut turvallisesti snorkkelisukelluksesta yli 20 vuotta, mainitsee, että vaarallisin vaihe on ajomatka rannalle! Vedessä turvallisuus riippuu enemmän ihmisestä kuin itse toiminnasta. Jos et ole hyvä uimari, sinun ei tulisi uskaltautua tyyntä, matalaa vettä kauemmas etkä milloinkaan saa mennä niin syvälle, etteivät jalkasi ulotu pohjaan. Jo metrin syvyisessä vedessä voi olla paljon nähtävää. Kun tulet taitavammaksi ja luottavaisemmaksi, voit mennä turvallisesti syvempään veteen, mutta silloinkin sinulla pitäisi aina olla pätevä toveri mukanasi. Kokeneimmat sukeltajat eivät milloinkaan uskaltaudu kauas rannasta tai syvälle yksin. Turvallisuusnäkökohdan lisäksi on muutenkin rentouttavampaa ja nautittavampaa jakaa sukelluskokemus jonkun toisen kanssa.

Voi vaatia hieman totuttelua oppia hengittämään snorkkelin läpi kasvot veden alla, mutta kun harjoittelet sitkeästi, huomaat, ettei se ole kovin vaikeaa. Jotkut aloittelijat harjoittelevat uima-altaassa tai matalassa rantavedessä, jossa ei ole aallokkoa. Jotkut harjoittelevat jopa kylpyammeessa.

Tarvittavat varusteet

Snorkkelisukelluksessa tarvittavat varusteet ovat suhteellisen yksinkertaiset ja huokeat: kasvonaamari eli maski, kaksi uimaräpylää ja itse snorkkeli. Tietenkin jos aiot sukeltaa talvella tai vedessä, joka on liian kylmää tavallista uintia varten, tarvitset todennäköisesti märkäpuvun, mikä lisää kustannuksia huomattavasti. Tässä kirjoituksessa käsitellään vain kolmea perusvälinettä, joita tarvitaan aluksi.

Maskin tulee istua hyvin, pitää vettä ja tuntua miellyttävältä. Lisäksi siinä täytyy olla nenälle lokero tai niin sanotut ”nenätaskut”, jotta sieraimet pystyy puristamaan kiinni maskin ulkopuolelta. Kerromme syyn tähän myöhemmin. Maskissa tulee olla hyvä näkökenttä ja pieni ilmatila, toisin sanoen lasin on oltava lähellä kasvoja. Mukavimmat maskit on tehty silikonista. Likinäköiset voivat nykyään hankkia jopa maskin, jonka lasi on hiottu siten, että se korjaa taittovirheen.

Seuraavaksi tulevat räpylät, yksi kumpaankin jalkaan. Ne ovat tavallisesti kumiset, ja näitä melaa muistuttavia välineitä käytetään jaloissa, jotta pystyttäisiin uimaan nopeammin. Räpylöitä on kahta mallia: umpikantaisia ja avokantaisia. Jos sukeltaja joutuu kävelemään pitkin siimajalkaisten peittämiä kiviä tai matalikon koralleja ennen kuin pääsee syvemmille vesille, ja hänen on sen vuoksi käytettävä jalkineita, hän tarvitsee avokantaiset räpylät. Silloin räpylä yksinkertaisesti vedetään jalkineen päälle ja aletaan sukeltaa. Umpikantaisten räpylöiden kenkäosa sopii jalkaan tarkasti, ja niitä käytetään silloin kun räpylöiden lisäksi ei tarvita muita jalkineita.

Lopuksi itse snorkkeli. Yksinkertainen J-kirjaimen muotoinen malli on paras, etenkin vasta-alkajalle, sillä tärkeintä on, että sen läpi on helppo hengittää. Eräässä sukeltajan ohjekirjassa suositellaan, että putken halkaisija olisi vähintään 2 senttimetriä ja pituus 30–35 senttimetriä.

Hyödyllisiä vihjeitä snorkkelin käyttäjälle

Kuten jo edellä mainittiin, snorkkelin avulla voi hengittää uitaessa pintaa pitkin ilman että päätä nostetaan vedestä. Entä kun sukelletaan pinnan alle? Sekin on mahdollista, mutta ensin täytyy vetää syvään henkeä. Snorkkeliin menee tietenkin heti vettä, kun sen pää tulee pinnan alle. Ehkä olet joskus nähnyt, kuinka sukeltajan noustessa pintaan hänen snorkkelistaan usein ruiskahtaa vettä. Tällöin sukeltaja tyhjentää snorkkelinsa puhaltamalla. Se on itse asiassa verrattain helppo oppia, mutta edellyttää voimakasta puhallusta, joten pinnalle on noustava silloin, kun keuhkoissa on vielä riittävästi ilmaa, niin että tyhjentäminen onnistuu.

Jotkut suosivat vaihtoehtoista menetelmää, joka tosin vaatii hiukan enemmän harjoittelua. Mikä se on? Kun lähestyt pintaa sukelluksen jälkeen, katso suoraan ylös. Snorkkelin pään pitäisi nyt osoittaa jonkin verran alaspäin. Kun pääsi on tässä asennossa, tarvitaan vain kevyt puhallus poistamaan snorkkelissa oleva vesi. Pidä pääsi tässä asennossa, kunnes kasvosi ovat juuri tulossa veden pinnalle. Heilauta sillä hetkellä kasvosi alaspäin ja hengitä ulos. Tyhjentynyt snorkkeli pysyy tyhjänä, ja huomaat voivasi hengittää vaivatta.

Älä hätäänny, vaikka snorkkeliin joutuisi vettä yli pyyhkäisevästä aallosta ollessasi vielä pinnalla. Jos näin käy, puhalla vain voimakkaasti, ja snorkkeli tyhjenee vedestä kokonaan.

Nauti snorkkelisukelluksesta

Yritä pinnan yläpuolella ollessasi opetella hengittämään tasaisesti – sisäänpäin syvään ja ulospäin voimakkaasti. Tunnet keuhkoissasi, miten hyödyllistä se on. Muista, että nautittavan snorkkelisukelluksen salaisuus ei ole siinä, kuinka kauas tai nopeasti ui, vaan siinä, kuinka paljon pystyy näkemään ja tutkimaan samalla kun etenee. Kun haluat sukeltaa pinnan alle, opettele rentoutumaan ja vetämään sisään mahdollisimman paljon happea, sillä silloin voi pysytellä sukelluksissa kauemmin. Älä kuitenkaan yritä lyödä mitään kestävyysennätyksiä!

Liukuessasi eteenpäin anna käsivarsiesi olla rentoina sivulla. Käytä ainoastaan räpylöitä tehden jaloillasi pitkiä, tasaisia liikkeitä ja pidä polvesi kevyesti taivutettuina. Aluksi vaatii keskittymistä tehdä tämä vaivattomasti ja sulavasti, mutta ennen pitkää se alkaa käydä automaattisesti. Mutta mitä tehdä, jos maski huurtuu vähän väliä? Yksinkertainen keino estää se on levittää hieman sylkeä lasin sisäpintaan ennen maskin panemista kasvoille. Huuhtele sylki pois hetken päästä, minkä jälkeen lasi pysyy kirkkaana melko pitkään.

Joskus voi sukellettaessa tuntua kipua välikorvassa. Kyse on välikorvan alipaineesta. Se johtuu paine-erosta tärykalvon eri puolilla. Tavallisesti se alkaa, kun on sukellettu 1–2 metrin syvyyteen. Milloinkaan ei pidä sivuuttaa kipua ja jatkaa syvemmälle toivoen, että se menee ohi. Kipu pahenee, mitä syvemmälle mennään, ja se voi johtaa jopa tärykalvon puhkeamiseen. Sukeltajalehdessä Padi Diver Manual suositellaan, että paine tasataan vähintään metrin välein, ennen kuin kipua tuntuu lainkaan. Se tapahtuu nipistämällä sieraimet kiinni ja puhaltamalla kevyesti. Sen vuoksi maskissa pitää olla mahdollisuus sulkea sieraimet samalla kun maski on tiiviisti kasvoilla. Kokemuksen myötä tämä toimenpide alkaa sujua melko helposti, lähes luonnostaan. Jos kipu alkaa tuntua, on parasta nousta pinnalle, sillä sen jälkeen kun epämiellyttävä tunne on alkanut, ei painetta pysty enää kunnolla tasaamaan.

Snorkkelisukellus on terveellinen, opettava ja virkistävä harrastus. Käytännössä minkä ikäisille tahansa se on erinomainen yhdistelmä liikuntaa, raitista ilmaa ja aurinkoa. Pelkästään se, että opettelee havaitsemaan ja tunnistamaan pienenkin määrän vesieläimiä ja -kasveja, tekee snorkkelisukelluksesta haasteen kaikille siitä pitäville. Useimmille, kuten Tonylle, joka oli juuri käynyt kokeilemassa snorkkelisukellusta Fidžisaarilla, kyse on kuitenkin siitä silkasta riemusta, että saa ”olla kuin toisessa maailmassa, joka on täynnä henkeäsalpaavia värejä”. Hänen ystävänsä Lena on samaa mieltä: ”Olin niin lumoutunut ympärilläni olevasta kauneudesta, että unohdin, missä olen!”

Entä laitesukellus?

Niille, jotka osaavat uida hyvin ja joita houkuttelevat syvien vesien ihmeet tai jotka kenties haluavat yrittää vedenalaista valokuvausta, on laitesukellus seuraava askel. Jos olet terve, huolehdit hyvin varusteistasi ja seuraat perusohjeita, voit astua veteen huoletta. Laitesukellusta ei kuitenkaan milloinkaan pidä aloittaa käymättä ensin asianmukaista kurssia, ja vaadittaessa tulee hankkia lupa hyvämaineiselta kouluttajalta. Silloinkaan ei saa ylittää luvassa rajattua sukellussyvyyttä. Koskaan ei myöskään saa sukeltaa yksin. Joissakin maissa, esimerkiksi Australiassa, laki vaatii käymään varta vasten sukeltajille tarkoitetussa lääkärintarkastuksessa ennen sukelluskurssille osallistumista.

Sukelluslaitteet saattavat olla melko kalliit. Snorkkelisukelluksessa käytettävien perusvälineiden – maskin, räpylöiden ja snorkkelin – lisäksi tarvitaan lähes varmasti märkäpuku, paitsi ehkä tropiikin lämpimissä vesissä. On myös hankittava turvaliivit, painovyö, puukko, hengityslaite (jossa voi olla ylimääräinen hengitysventtiili toveria varten siltä varalta, että hänen ilmansaannissaan tulee ongelmia) ja paineilmasäiliö. Sukeltajalla täytyy myös olla välttämättömät mittarit, esimerkiksi sukeltajankello, syvyysmittari ja vedenalainen painemittari säiliötä varten, jotta hän näkee, paljonko ilmaa on jäljellä. Monilla suosituilla sukelluspaikoilla voi helposti vuokrata näitä varusteita, mikä usein on taloudellisempaa kuin hankkia omat laitteet, mikäli ei sukella usein.

Kunnioita merta ja sen luomuksia

”Olin sukeltelemassa snorkkelin avulla eräällä riutalla lähellä Caloundraa Queensland Sunshine Coastilla ja katselin värikästä perhokalaa parin metrin etäisyydeltä”, kertoo innokas snorkkelisukeltaja Peter. ”Äkkiä kiiltävä, teräksinen keihäs lennähti näkyviin ja iskeytyi kalaan rajusti. Pieni kala pyristeli turhaan – se oli nauliutunut kidusten kohdalta kalliota vasten. Teon suorittanut nuorimies myönsi tappaneensa sen vain harjoitellakseen osumatarkkuutta! Se oli liian pieni syötäväksi.” Valitettavasti tämän kaltainen välinpitämättömyys lisääntyy kaikkialla maailmassa.

Myös saastuminen on jättänyt jälkensä. Suositut paikat alkavat usein muistuttaa kaatopaikkoja, jotka on roskattu muovikasseilla ja käytetyillä juomatölkeillä. Jopa tuhoisat kemialliset päästöt ovat muodostumassa ongelmaksi joissakin maissa. Sitä mukaa kuin jätteet ja roskat lisääntyvät, muuttavat kalat muualle ja korallit kuolevat.

On hyvä käyttää aina käsineitä sukellettaessa laitteiden avulla. Silloinkin kannattaa varoa, mihin koskee. Esimerkiksi hyvin yleinen merisiili leuhkii neulanterävillä piikeillään, joilla se pystyy pistämään suojattomia käsiä. Ja lumoava siipisimppu näyttää pienestä koostaan huolimatta varoittavan: ”Älä tule liian lähelle. Tämä on minun reviirini!”, kun se esittelee ylpeänä heleän punavalkoisia juoviaan. Sen röyhelöiden kätkössä on petollisesti pitkiä piikkejä, joiden pinnalla on myrkyllistä limaa. Niiden pelkkä hipaiseminenkin voi tuntua kivuliaalta.

Toiset eläimet pysyttelevät piilossa. Pitkulainen merineula esimerkiksi on naamioitumisen mestari. Sitä on lähes mahdoton erottaa kasvillisuuden joukosta, ja se koettelee kenen tahansa sukeltajan tarkkasilmäisyyttä. Sen vastakohdaksi vapaakiduskotilon loistavat, kirkkaat värit suorastaan pistävät silmään. Onko se houkutteleva herkkupala? Sitä havittelevat saaliseläimet muuttavat nopeasti käsitystään, sillä sen aseistuksena on inhottavan makuisia eritteitä.

Paljon palkitsevaa nähtävää

Sekä snorkkeli- että laitesukelluksen harrastaja huomaa, kuinka valtameri suorastaan kuhisee elämää. Vain muutaman hitaan räpylänpotkun päässä muodostavat koralliriutat näkymän, jossa on loputon määrä elämää ja värejä. ”Sitä riemua, kun ympärillä on kaiken näköisiä ja kokoisia värikkäitä kaloja, joista jotkin tulevat syömään kädestä, on vaikea verrata mihinkään. Se on hyvin koskettava kokemus”, sanoi muuan sukeltaja ja jatkoi: ”On melko epätodellinen tunne olla kuin yksi niistä ja kellua lähes painottomassa tilassa.”

Jos siis sinulle joskus tarjoutuu tilaisuus kokeilla sukeltamista snorkkelin tai sukelluslaitteiden avulla, muista, että sen voi tehdä melko turvallisesti, jos ryhtyy kokeneiden sukeltajien suosittelemiin yksinkertaisiin varotoimiin. Ehkäpä jonain päivänä sinäkin pääset nauttimaan tästä rikastuttavasta kokemuksesta ja tutkimaan vedenalaisen maailman kauneutta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 16]

Siipisimppu

[Kuva s. 17]

Flamingonkieli

[Kuva s. 17]

Sinivälskärikala

[Kuva s. 17]

Vapaakiduskotilo korallilla

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Australian International Public Affairsin luvalla