Yaren tanssivat paholaiset

OLI vasta aamupäivä, mutta ilma oli jo helteinen. Katsellessamme ryhmäksi kokoontuneita miehiä, joilla oli yllään koko perinteinen puku, ihmettelimme, miten he kestivät tuota polttavaa kuumuutta! Olimme käymässä pienessä maatalouskaupungissa San Francisco de Yaressa Venezuelassa. Pukuun sonnustautuneet miehet olivat kuuluisia Yaren tanssivia paholaisia, Diablos Danzantes de Yare.

Valtaosa venezuelalaisista on katolilaisia ja sanoo uskovansa Raamattuun. Sukupolvien ajan rituaalitansseilla, jotka kuvaavat näyttävästi demoneja, on kuitenkin ollut merkittävä osa paikallisessa kulttuurissa. Katolinen kirkko ei ainoastaan suvaitse noita tansseja vaan jopa edistää niitä. Tämä pitää paikkansa myös Yaren tanssivista paholaisista.

Saavuttuamme Yareen huomasimme yllätykseksemme, että erään katolisen järjestön, Kaikkein pyhimmän sakramentin veljeskunnan, paikallinen päämaja oli myös tanssivien paholaisten päämaja. Rakennus tunnetaan nimellä Casa de Los Diablos (Paholaisten talo). Oli keskiviikko, katolista Kristuksen ruumiin ja veren juhlaa edeltävä päivä, ja rakennuksen ulkopuolelle oli sijoittautunut useita ammattivalokuvaajia. Yhtäkkiä kuului äänekästä rummun pärinää ja joukko demoneiksi pukeutuneita miehiä alkoi tanssia.

Paholaistanssijoiden puvut

Kullakin tanssijalla oli yllään punainen paita, punaiset housut, punaiset sukat ja sandaalit. Jokaisella heistä oli kaulassaan rukousnauha, risti ja katolinen medaljonki. Tanssijan pukuun oli kiinnitetty toinen risti. Kukin piti toisessa kädessään häijyn näköistä marakasia ja toisessa lyhyttä ruoskaa. Mutta kaikkein silmiinpistävimpiä olivat valtavat, groteskit värikkäät naamiot, joissa oli sarvet, ulkonevat silmät ja monissa paljastetut hampaat. Kukin naamio oli kiinnitetty pitkään, punaiseen kangashuppuun.

Meille selvisi, että tanssijoita oli erilaisia. Johtavaa capatazia eli valvojaa kutsutaan myös nimellä diablo mayor eli pääpaholainen. Hänen naamiossaan on neljä sarvea. Hänet valitaan tavallisesti siitä syystä, että hän on seniori. Apulaisvalvojalla eli segundo capatazilla on kolme sarvea, ja tavallisilla rivitanssijoilla sarvia on vain kaksi. Jotkut tanssijat ovat promeseroja, ihmisiä jotka toteuttavat lupaustaan tanssia kerran vuodessa määrävuosien ajan tai ehkä läpi elämänsä. Tämän lupauksen eli valan antavat tavallisesti ihmiset, jotka uskovat, että Jumala on täyttänyt heidän erityisen toiveensa.

Kohti kirkkoa

Keskipäivään tultaessa tanssijat lähtevät päämajastaan ja kulkevat kohti paikallista kirkkoa, jotta he saisivat papin suostumuksen loppumatkalleen. Tanssivat paholaiset tapaavat papin kirkon ulkopuolella. Siellä he polvistuvat pyytämään hänen siunaustaan. Sitten he tanssivat pitkin kaupungin katuja, joskus ovelta ovelle. Melko usein talonväki tervehtii tanssivia paholaisia antamalla heille makeisia, juotavaa ja muuta suuhunpantavaa. Matka jatkuu keskeytyksettä koko iltapäivän.

Seuraavana aamuna, kun messu alkaa kirkossa, tanssijat kokoontuvat jälleen Casa de Los Diablosiin. Sieltä he tanssivat hautausmaalle ravistellen marakasejaan samassa rytmissä rumpujen kanssa. Hautausmaalle on pystytetty alttari, ja he osoittavat sen ääressä kunnioitusta kuolleita ystäviään kohtaan. Tämän seremonian aikana rumpujen rytmi on hidas. Sitten he taikauskoisen pelon vuoksi kävelevät pois hautausmaalta takaperin pitäen huolen siitä, etteivät he käännä selkäänsä alttarille. Sieltä he jatkavat matkaa kirkkoa kohti ja odottavat messun loppumista.

Papin siunaus

Messun loputtua pappi tulee ulos siunaamaan tanssijat, jotka laskeutuvat polvilleen pää kumarassa ja naamiot roikkumassa hupuista, mikä kuvaa hyvän voittoa pahasta. Pappi asettuu istumaan pääpaholaisen viereen. Nämä kaksi kuuntelevat, kun uudet promeserot vannovat valansa ja selittävät, miksi he lupaavat tanssia ja kuinka monta vuotta.

Rummunsoittajat alkavat lyödä rumpujaan nopeammin, ja tanssivat paholaiset seuraavat mukana ravisuttamalla kiivaasti ruumistaan ja marakasejaan kiihtyvän rytmin tahdissa. Myös naiset tanssivat mutta eivät paholaispuvuissa. Heillä on punaiset hameet, valkoiset puserot ja joko valkoiset tai punaiset liinat päässään. Osan matkaa jotkut tanssivista paholaisista kantavat suojeluspyhimyksensä kuvaa olallaan. Tanssijat päättävät matkansa järjestäytymällä kirkon eteen sen jälkeen kun he ovat osoittaneet kunnioitusta eräälle kaupungin huomattavalle ristille.

Ei Jehovan todistajia varten

Tämä oli kiinnostava kokemus meille turisteille. Ollessamme käymässä tuossa pienessä Yaren kaupungissa emme voineet olla panematta merkille niitä julkisia tapahtumia, jotka liittyivät tanssiviin paholaisiin. Mutta kristittyinä emme me eivätkä yli 70000 muuta venezuelalaista Jehovan todistajaa osallistu Yaren tanssivien paholaisten juhlaan tai muihin samanlaisiin kulkueisiin.

Miksi emme? Koska noudatamme apostoli Paavalin sanoja: ”En tahdo teidän tulevan osallisiksi demonien kanssa. Ette voi juoda sekä Herran maljaa että demonien maljaa. Ette voi ottaa osaa Herran pöytään ja sen lisäksi demonien pöytään.” (1. Korinttilaisille 10:20, 21, New American Bible.) (Lähetetty.)