Jätevuoriongelmaa ratkaistaan kompostoinnin avulla
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN SUOMEN-KIRJEENVAIHTAJALTA
IHMISKUNNAN kasvavat jätevuoret ovat aikamme vaikeimpia pulmia. Nykytekniikalla osataan kyllä tuottaa jätettä, mutta näyttää siltä, ettei oikein tiedetä, miten päästä siitä eroon. Helpot, kauan käytössä olleet ratkaisut ovat täynnä ongelmia. Koska jätteiden vieminen kaatopaikoille voi saastuttaa lähellä olevia pohjavesiä, monet maat ovat määränneet kaatopaikkoja suljettaviksi. Ja jos jätteet poltetaan, voi syntyä myrkyllisiä aineita ja jäljelle jää tuhkaa, joita molempia on vaikea hävittää. Pitkälle kehitettyjä jätteenpolttolaitoksia ei siksi pidetä monilla alueilla hyvänä ratkaisuna.
Mitä vaihtoehtoja jää jäljelle? Jotkut ehdottavat, että kiinteistä jätteistä hankkiuduttaisiin eroon luonnollisella tavalla – käyttämällä eräänlaista biologista ”tulta”, nimittäin kompostointia. Tulen tavoin kompostointi hajottaa orgaanisen aineen moniksi lopputuotteiksi. Prosessissa vapautuu esimerkiksi lämpöä. Kompostoinnin lopputuotteet voivat olla varsin hyödyllisiä. Kaasuja ja lämpöä voidaan käyttää energialähteenä. Ja kiinteä lopputuote, humus, on arvokas lannoite maanviljelyssä.
Kompostoinnin suosio kasvaa. Esimerkiksi Suomessa Mustasaaren kunta ja sen naapurikaupunki Vaasa ovat kehittäneet edistyksellisen jätteenkäsittelylaitoksen, jossa käytetään kompostointia. Laitoksen suunnittelijat keksivät nerokkaan tavan ratkaista kerralla kaksi tuon alueen ongelmaa. Koska rakentamista ja teitä varten tarvittavasta sorasta on pulaa, saatiin ajatus räjäyttää leveä, 40 metriä syvä kuoppa peruskallioon. Sen jälkeen kun kuopasta oli saatu suuret määrät soraa, siitä tuli ihanteellinen paikka valtavalle bioreaktorille, jossa käsiteltäisiin yhdyskuntajätettä. Koska reaktorin ympärillä on kiinteää kivimassaa, reaktorin lämpötila on helpompi pitää vakaana, mikä on olennaisen tärkeää käymisprosessin kannalta.
Millaisia tuloksia on saatu? Tämä nykyaikainen laitos on ratkaissut suurelta osin kyseisen alueen jäteongelmat. Jätteen tilavuus pienenee 75 prosenttia ja paino 60 prosenttia. Miten tämä on mahdollista? Mennäänpä käymään laitoksella.
Ainutlaatuinen jätteenkäsittelylaitos
Saapuessamme perille ensi vaikutelmamme on se, että tällä paikalla on hyvin vähän yhteistä perinnäisten kaatopaikkojen kanssa. Täällä ei ole rottia eikä pahaa hajua. Jätteenkäsittely vaikuttaa pelkästään tuottoisalta teollisuudelta.
Laitoksen johtaja näyttää meille ensin kaaviota, jossa selitetään, mitä laitoksessa tapahtuu. Kaksivaiheisessa prosessissa, jossa jäte ensin kompostoidaan ja sitten mädätetään, häviää suurin osa jätteen massasta ja tilavuudesta. Kompostoinnissa jäte hajotetaan happea sisältävissä olosuhteissa; sen mädätys taas tapahtuu hapettomissa olosuhteissa. Mutta ennen kuin jätettä käsitellään kummallakaan näistä menetelmistä, se murskataan.
Valvomon ikkunasta näemme, miten jäteauto peruuttaa sisään suuresta oviaukosta. Se kaataa jätteet valtavaan siiloon, josta jäte siirretään kuljettimella repijään. Suuret esineet, esimerkiksi pyöränrungot, autonrenkaat, pakoputket ja suurin osa muovinkappaleista, poistetaan jätenostimella. Isäntämme selittää, että kun tänne tulee jääkaappeja ja pakastimia, ne lähetetään korjattaviksi ja myydään myöhemmin kehitysmaihin.
Esimurskauksen jälkeen jäte johdetaan suurireikäiseen seulaan, josta menee läpi kaikki alle 50 millimetrin kokoinen jäte. Seulan läpäisee noin puolet jätteestä, ja se jatkaa matkaa tämän biologisen käsittelyn ensimmäiseen vaiheeseen, kompostointiin. Se tapahtuu suuressa säiliössä, jossa murskattuun jätteeseen sekoitetaan kaupungin jätevesipuhdistamolta tullut liete.
”Kun kehittelimme tätä menetelmää, ajattelimme aina ympäristöä”, sanoo isäntämme. ”Siksi seulomme jopa murskauksessa syntyvän pölyn. Lisäksi puhallamme ilmaa kompostoriin, jossa kiinteän jätteen ja lietteen seos homogenisoituu ja lämpenee noin 40 asteeseen. Koska hajoaminen tapahtuu happea sisältävissä olosuhteissa, ulos tuleva ilma haisisi erittäin pahalta, jollei se kulkisi ensin suodattimen kautta.”
Kun massa on ollut päivän tai kaksi kompostorissa, se johdetaan pääreaktoriin, 40 metriä korkeaan biokaasureaktoriin. Mitä siellä tapahtuu? Pienet mikrobit, jotka voivat elää näissä hapettomissa olosuhteissa, hajottavat massan orgaaniset ainekset. Prosessin tätä vaihetta kutsutaan vain yksinkertaisesti mädätykseksi. Tätä vaihetta kestää 15 vuorokautta 35 asteen lämmössä. Lopputuotteet ovat biokaasu ja humusmassa, josta 85–90 prosenttia on vettä. Suurin osa vedestä puristetaan pois ja syötetään takaisin reaktoriin.
Mitä sitten tapahtuu sille osalle jätteestä, joka ei läpäissyt seulaa? Oppaamme sanoo, että tämä jäte on helposti palavaa, sillä se koostuu pääasiassa paperista ja muovista. Mutta jotta tämä jäte voitaisiin polttaa turvallisesti, se täytyisi polttaa yli 1000 asteen lämpötilassa – eikä lähistöllä ole sellaista jätteenpolttolaitosta. ”Tämän vuoksi murskaamme jäljelle jääneen jätteen vielä kerran ja syötämme sen takaisin prosessiin”, hän sanoo. ”On totta, että biologinen menetelmä ei pysty hajottamaan muovia, mutta jäte koostuu pääasiassa paperista, josta lopulta tulee humusta.”
Mitä tällä monimutkaisella menetelmällä tuotetaan? Isäntämme vastaa: ”Saamme pääasiassa kahta tuotetta: humusmassaa ja biokaasua. Myymme humusmassan käytettäväksi viherrakentamiseen ja suljettujen kaatopaikkojen peittämiseen. Sillä on nykyään paljon kysyntää, koska monet vanhat kaatopaikat on suljettu. Nähtäväksi jää, voidaanko sitä tulevaisuudessa käyttää maanviljelyksessä sen jälkeen, kun siitä on poistettu lasi ja muovi. Biokaasussa on 60 prosenttia metaania ja 40 prosenttia hiilidioksidia. Ominaisuuksiltaan se vastaa maakaasua, ja sitä käytetään samalla tavalla. Jaamme sitä putkiston välityksellä lähimpiin teollisuuslaitoksiin.”
Entä ne ongelmat, jotka liittyvät kiinteässä jätteessä ja lietteessä oleviin raskasmetalleihin? Isäntämme jatkaa: ”Nämä raskasmetallit ovat liuenneet veteen. Aiomme siksi tulevaisuudessa hankkia laitteita, joiden avulla ne voidaan poistaa vedestä. Sen jälkeen tuotteemme soveltunee kaikkiin tarkoituksiin. Tulevaisuudesta puheen ollen minun on kerrottava teille unelmastani, joka on se, että jätteet lajiteltaisiin kaikissa talouksissa, ja näin meille ei tulisi lasia, muovia eikä metallia. Kaikkia näitä voidaan kierrättää. Jopa tekokuituja, muovia ja kumia voidaan kierrättää.”
Tämä laitos kykenee käsittelemään sadantuhannen ihmisen jätteet. Tämä on tärkeää Suomessa. Vuoteen 2000 mennessä tämä maa aikoo ottaa puolet jätteistään hyötykäyttöön – joko raaka-aineena tai energiana.
Kiertokäyntimme aikana olemme saaneet konkreettisia todisteita siitä, että jätevuorille voidaan tehdä jotain. Jokainen meistä voi noudattaa niitä kierrätyslakeja, jotka ovat voimassa siellä, missä asumme. Ennen kuin lähdemme, kysymme kuitenkin oppaaltamme, onko olemassa monia muita laitoksia, jotka käsittelevät jätteet yhtä tehokkaasti kuin tämä laitos. ”Sitä on vaikea sanoa”, oppaamme vastaa. ”Minun tiedossani ei ole toista samanlaista laitosta. Ehkä ongelmat ovat monissa muissa paikoissa niin paljon suurempia, ettei kukaan ole rohjennut kokeilla tätä.”