Mitä taide on?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ESPANJAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

MIKÄ on kaunein näkymä, minkä koskaan olet nähnyt? Oliko se auringonlasku tropiikissa, lumihuippuinen vuorijono, kukkameri autiomaassa vai hehkuvissa väreissä kylpevä syksyinen metsä?

Useimmat meistä muistavat jonkin erityisen hetken, jolloin maapallon kauneus sai meidät haltioihinsa. Haluamme mahdollisuuksiemme mukaan viettää lomamme paratiisillisessa ympäristössä, ja mieliinpainuvimmat näkymät me yritämme vangita filmille.

Kun seuraavan kerran pysähdyt katselemaan tätä turmeltumatonta mahtavuutta, voisit miettiä joitakin kysymyksiä. Eikö mielestäsi jotain puuttuisi, jos taidenäyttelyn jokaisen taulun tekijäksi olisi merkitty ”tuntematon”? Jos jonkin näyttelyn maalausten taso ja kauneus tekisivät sinuun syvän vaikutuksen, etkö haluaisikin tietää, kuka ne on tehnyt? Tulisiko meidän vain tyytyä ihastelemaan maapallon kauniita ihmeellisyyksiä ja unohtaa, kuka on niiden takana oleva Taiteilija?

Jotkut tosin väittävät, ettei luonnon yhteydessä voida puhua taiteesta, vaan että taidetta syntyy vasta sitten, kun ihminen käyttää luovuuttaan ja tulkitsee näkemäänsä. Tällainen taiteen määritelmä on kuitenkin ehkä liian kapea. Mitä taide tarkalleen ottaen on?

Taiteen määritelmä

On todennäköisesti mahdotonta määritellä taidetta kaikkia tyydyttävällä tavalla. Mutta sanakirjan Webster’s Ninth New Collegiate Dictionary määritelmä on tuskin huonompi kuin mikään muukaan, kun siinä sanotaan, että taide on ”taidon ja luovan mielikuvituksen tietoista käyttöä, varsinkin esteettisiä esineitä valmistettaessa”. Tällä perusteella taiteilijalla täytyy olla sekä taitoa että luovaa mielikuvitusta. Yhdistäessään nämä kaksi kykyä hän voi saada aikaan jotain, mitä muut pitävät miellyttävänä ja puoleensavetävänä.

Rajoittuvatko ilmaukset taito ja mielikuvitus ihmisen valmistamiin taideteoksiin? Vai ilmenevätkö ne myös ympärillämme olevassa luonnossa?

Kalifornian uljaat punapuut, Tyynenmeren laajat koralliriutat, sademetsän mahtavat vesiputoukset ja Afrikan savannien vaikuttavat eläinlaumat ovat kukin omalla tavallaan ihmiskunnalle arvokkaampia kuin ”Mona Lisa”. Siksi YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO on nimennyt Redwoodin kansallispuiston Yhdysvalloissa, Iguaçún putoukset Argentiinassa ja Brasiliassa, Ison valliriutan Australiassa sekä Serengetin kansallispuiston Tansaniassa osaksi ihmiskunnan ”maailmanperintöä”.

Miksi nämä luonnon aarteet on otettu mukaan maailmanperintöluetteloon ihmistekoisten muistomerkkien ohella? Tavoitteena on säilyttää kaikki sellainen, millä on ”poikkeuksellisen universaalia arvoa”. UNESCOn mielestä mikä tahansa kaunis Intiassa sijaitsevasta Taj Mahalista Yhdysvalloissa sijaitsevaan Grand Canyoniin ansaitsee tulla suojelluksi tulevien sukupolvien takia.

Ei tarvitse kuitenkaan matkustaa kansallispuistoon nähdäkseen merkkejä luomiskyvystä. Ihmisen oma ruumis on ylivertainen esimerkki. Antiikin Kreikan kuvanveistäjät pitivät ihmisen vartaloa taiteellisen oivallisuuden ihanteena ja pyrkivät esittämään sen mahdollisimman täydellisesti. Sen perusteella, mitä nykyään tiedämme ruumiin toiminnoista, voimme arvostaa vieläkin enemmän sitä täydellistä taitoa, jota on tarvittu sen luomiseen ja suunnitteluun.

Entä sitten luova mielikuvitus? Katsohan riikinkukon värisevän viuhkan upeita kuvioita, herkkää ruusunkukkaa tai välkehtivän kolibrin vauhdikasta balettia. Varmastikin sellainen taiteellisuus oli taidetta jo ennen kuin se vangittiin kankaalle tai filmille. Muuan National Geographic -lehden kirjoittaja, jota kiehtoivat tacca-sukuun kuuluvan liljan laventelinsiniset rihmat, kysyi eräältä nuorelta tiedemieheltä, mikä niiden tarkoitus on. Tämä vastasi yksinkertaisesti: ”Ne kertovat Jumalan mielikuvituksesta.”

Sen lisäksi että luonto on tulvillaan merkkejä osaamisesta ja luovasta mielikuvituksesta, ne ovat myös jatkuvasti innoittaneet taiteilijoita. Auguste Rodin, kuuluisa ranskalainen kuvanveistäjä, sanoi, että taiteilija on ”luonnon uskottu. – – Kukat keskustelevat hänen kanssaan vartensa sirolla taivahduksella ja terälehtiensä laulavilla vivahduksilla.”

Jotkut taiteilijat ovat myöntäneet avoimesti vajavuutensa yrittäessään jäljitellä luonnon kauneutta. ”Todellinen taideteos on vain jumalallisen täydellisyyden varjo”, tunnusti Michelangelo, jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista taiteilijoista.

Luonnon kauneus voi saada tiedemiehet samoin kuin taiteilijatkin mykistymään. Matemaattisen fysiikan professori Paul Davies selittää, että ”kovapintaisetkin ateistit tuntevat usein jotain sellaista, mitä on kutsuttu luonnon kunnioittamiseksi, sen syvyyden ja kauneuden ja herkkyyden ihailuksi ja kunnioittamiseksi, mikä on läheistä sukua uskonnolliselle kunnioittavalle pelolle” (The Mind of God). Mitä sen pitäisi opettaa meille?

Taideteosten takana oleva Taiteilija

Taideopiskelija hankkii tietoja taiteilijasta ymmärtääkseen ja arvostaakseen tämän taidetta. Hän tajuaa, että taiteilijan työt heijastavat tätä itseään. Myös luonnossa ilmenevä taide heijastaa tekijänsä, Kaikkivaltiaan Jumalan, persoonallisuutta. ”Hänen näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä – – siitä, mikä on tehty”, selitti apostoli Paavali (Roomalaisille 1:20). Lisäksi maapallon Tekijä on kaikkea muuta kuin tuntematon. Kuten Paavali kertoi oman aikansa ateenalaisille filosofeille, Jumala ”ei ole kaukana meistä kenestäkään” (Apostolien teot 17:27).

Jumalan luomakunnan taideteokset eivät ole tarkoituksettomia eivätkä vahingossa syntyneitä. Sen lisäksi että ne rikastuttavat elämäämme, ne kertovat suurimman Taiteilijan, Kaikkeuden Suunnittelijan, Jehova Jumalan, taidoista, mielikuvituksesta ja suuruudesta. Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään sitä, miten tämä taide voi auttaa meitä tutustumaan tähän ylivertaiseen Taiteilijaan paremmin.

[Kuvan lähdemerkintä s. 3]

Musei Capitolini, Roma