Palvelen kaikkien aikojen suurinta taiteilijaa
SEITSENVUOTIAANA pikkutyttönä aloin kysyä itseltäni: ’Miksi minun täytyy kuolla? Onko mahdollista välttyä kuolemalta?’ Minulle oli kerrottu, että Jumala ottaa pois hyviä ihmisiä, koska hän haluaa heidät luokseen taivaaseen. Muistan yhä erään luokkatoverini huudahtaneen: ”On parempi olla paha ihminen, koska hyvät kuolevat ensin!”
Rakastin piirtämistä, ja niinpä aloin opiskella taidetta. Koulussa minulla ei ollut lainkaan tilaisuutta miettiä uskonnollisia asioita eikä aikaa olla niistä kiinnostunut. Minulla oli itse asiassa tapana sanoa ystävilleni, että vain älyllisesti alhaisella tasolla olevat ihmiset ovat uskonnollisia. Kun päätin taideopintoni, sain paikan lukion kuvaamataidonopettajana.
Rakastin työtäni ja olin myös kiinnostunut italian- ja muunkielisestä kirjallisuudesta sekä kamari-, sinfonia- ja oopperamusiikista. Ainoa uskonnollinen alue, jota tutkin tuohon aikaan, olivat eri aikakausien ikonimaalareiden aiheet. Silloin opin, millaista on olla huomion keskipisteenä, miltä tuntui asettaa omia töitään näytteille, mitä merkitsi olla erittäin arvostettu, kiitetty ja ihailtu taiteilija.
Tuohon aikaan taiteen maailma merkitsi minulle hyvin paljon, koska juuri sieltä löysin suurimman syyn olemassaolooni. Mutta mielessäni pyörivät yhä nuo kysymykset, jotka olin tehnyt itselleni seitsenvuotiaana. Etsin itsepintaisesti jotakin syvempää, jotakin, mitä en kyennyt vielä edes selittämään. Olin innokas lukija ja etsin filosofeilta selityksiä. Halusin hinnalla millä hyvänsä varman vastauksen epäilyksiini.
Olin yhä tässä sekavassa mielentilassa, kun menin naimisiin. Tyttäreni syntymän jälkeen aloin etsiä totuutta entistä intensiivisemmin. Yritin löytää sen maalaamalla, kirjoittamalla runoja, kuuntelemalla musiikkia ja lukemalla kirjoja. Joka kerta, kun menin konserttiin ja kuuntelin alkusoiton ensimmäisiä tahteja, ajattelin automaattisesti Jumalaa, Korkeinta, jota en tuntenut, ja kiitin häntä. Tuona aikana kiitin Jumalaa usein niistä kauniista asioista, joita ihailin: nukkuvasta pienokaisestani tai maiseman väreistä. Minulla oli tapana huudahtaa: ”On todella sääli, että taidetta, jolla voisi olla niin monta kaunista aihetta, käytetään niin usein kuoleman kuvaamiseen elämän sijasta!” Jotkut mitä suurenmoisimmista runoista ja näytelmistä ovat joko hymnejä pessimismille tai tragedioille; jotkin upeimmista maalaustaiteen mestariteoksista ylistävät kuolemaa elämän ja sen kauneuden sijasta. Miksi?
Nämä vastakkaiset tunteet masensivat minua syvästi, ja olin vähitellen ajautumassa apatiaan. Juuri silloin Jehovan todistajat tulivat ovelleni. Kuunnellessani heitä minusta tuntui ikään kuin he olisivat puhuneet minulle jotain uutta kieltä. Jumalan lupaus tehdä maasta paratiisi kuulosti korvissani kuin ihanalta musiikilta. Aloin lukea Raamattua. Sieltä löysin lopulta vastaukset niihin kysymyksiin, joita en ollut lakannut tekemästä itselleni seitsenvuotiaasta lähtien. Jumala ei halua ihmisen kuolevan, vaan hän aikoo siunata uskolliset palvelijansa antamalla heille ikuisen elämän maan päällä!
Silloin elettiin vuotta 1973. Seuraavana vuonna vihkiydyin Jehovalle ja minut kastettiin. Minun ei ollut helppoa vaihtaa impulsiivista ja sentimentaalista luonnettani aidon veljellisen rakkauden henkeen, itsekeskeisyyttäni epäitsekkyyteen ja henkilökohtaista mukavuuttani uhrautuvaisuuden henkeen! Minun oli kiellettävä itseni. Jehovan todistajat ovat suuresti auttaneet minua tässä, samoin kuin myös valtakunnansalissa pidettävät kokoukset.
Suuri Taiteilija on selvittänyt epäilykseni ja epätietoisuuteni. Kuinka kiitollinen olenkaan hänelle! Siksi vuoden 1984 syyskuusta lähtien olen toiminut vakituisena tienraivaajana käyttäen 90 tuntia joka kuukausi Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen.
Suuren Taiteilijan ja Luojan, Jehovan, palveleminen perheeni kanssa on todella tyydyttävää. Me odotamme innokkaasti sitä aikaa, jolloin hän maalaa kaikkien aikojen eloisimman kuvan, kun hän lopulta poistaa vanhan, pahan järjestelmän, joka tahraa ja verhoaa tätä maapalloa. Kuolemaa ei ole enää oleva, ja taide tullaan silloin omistamaan yksinomaan elämälle. Silloin kuvataan vain kauneutta, sillä Jumalan vanhurskaan uuden järjestelmän avulla suru ja tuska on poistettu iäksi. – Lähetetty.