Aikamme aliarvostetuin Taiteilija

”Luonto on Jumalan taidetta.” (Sir Thomas Browne, 1600-luvulla elänyt lääkäri)

LEONARDO DA VINCI, Rembrandt, van Gogh – tuttuja nimiä miljoonille ihmisille. Vaikka et olisi koskaan nähnyt yhtään heidän alkuperäisistä töistään, tiedät, että he olivat suuria taiteilijoita. Heidän taiteensa on tehnyt heistä tavallaan kuolemattomia.

He vangitsivat kankaalle arvoituksellisen hymyn, syvällisen muotokuvan ja häivähdyksen luomakunnan kauneudesta tavalla, joka yhä koskettaa katsojan mielikuvitusta. Se mikä sai heidät haltioihinsa, vaikuttaa samoin meihin – vaikka välissä on saattanut kulua satoja vuosia.

Emme kenties ole sen paremmin taiteilijoita kuin kriitikoitakaan, mutta voimme silti tunnistaa hyvän taiteen. Myös meillä on kauneudentaju, niin kuin on ollut sillä taiteilijallakin, jonka työtä ihailemme. Se että pystymme havaitsemaan värin, muodon, kuvion ja valon, voi tuntua meistä itsestään selvältä, mutta se on osa elämäämme. Epäilemättä haluamme koristaa kotimme silmää miellyttävillä esineillä tai tauluilla. Vaikka makuja on monenlaisia, useimmilla ihmisillä on silmää kauneudelle. Se on lahja, joka voi lähentää meitä Luojaamme.

Kauneudentajun lahja

Kauneudentaju on yksi monista ominaisuuksista, jotka erottavat ihmisen eläimestä. Eräässä taidehistoriaa käsittelevässä kirjassa huomautetaan, että ”ihminen voitaisiin määritellä eläimeksi, jolla on kyky ymmärtää esteettisiä arvoja” (Summa Artis—Historia General del Arte). Koska olemme erilaisia kuin eläimet, näemme luomakunnan eri tavalla. Arvostaako koira kaunista auringonlaskua?

Kuka meidät on tehnyt siten? Raamatussa selitetään, että ”Jumala ryhtyi luomaan ihmistä kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän loi hänet” (1. Mooseksen kirja 1:27). Se ei merkitse sitä, että ensimmäiset vanhempamme olisivat näyttäneet Jumalalta. Pikemminkin Jumala lahjoitti heille ominaisuuksia, joita hänellä itselläänkin oli. Yksi niistä on kauneudentaju.

Jonkin käsittämättömän prosessin ansiosta ihmisen aivot erottavat, mikä on kaunista. Ensinnäkin aistimme välittävät aivoille tietoa niiden kohteiden äänistä, hajuista, väreistä ja muodoista, jotka vetävät huomiomme puoleensa. Kauneus on kuitenkin paljon enemmän kuin niiden sähkökemiallisten impulssien summa, jotka vain kertovat meille, mitä ympärillämme tapahtuu. Emme näe puuta, kukkaa tai lintua samalla tavoin kuin eläin näkee. Vaikkei meille ole niistä ehkä heti mitään käytännön hyötyä, saamme niistä silti iloa. Aivojemme ansiosta ymmärrämme niiden esteettisen arvon.

Tämä kyky vaikuttaa tunteisiimme ja rikastuttaa elämäämme. Espanjassa asuva Mary muistaa elävästi erään marraskuisen illan useita vuosia sitten, jolloin hän seisoi syrjäisen järven rannalla katsomassa auringonlaskua. ”Kurkia lensi minua kohti lauma toisensa jälkeen huudellen toisilleen”, hän kertoo. ”Tuhannet linnut lensivät ketjussa yli purppuranpunaisen taivaan muodostaen hämähäkinverkkoa muistuttavia kuvioita. Ne olivat saapuneet vuosittaisella muuttomatkallaan Venäjältä ja Skandinaviasta tähän Espanjassa sijaitsevaan levähdyspaikkaansa. Tuo kokemus oli niin kaunis, että se sai minut itkemään.”

Miksi meillä on kauneudentajun lahja?

Monien mielestä kauneudentaju osoittaa selvästi, että on olemassa rakkaudellinen Luoja, joka haluaa älyllisten luomustensa nauttivan hänen taideteoksistaan. On hyvin loogista ja tyydyttävää lukea kauneudentajumme rakkaudellisen Luojan ansioksi. Raamatussa selitetään, että ”Jumala on rakkaus”, ja antaminen on rakkauden ydin (1. Johanneksen kirje 4:8; Apostolien teot 20:35). Jehova on iloinnut antaessaan meidän nauttia hänen luovasta taiteestaan. Jos jotain loistavaa sävellystä ei koskaan kuultaisi tai upeaa maalausta ei nähtäisi, niiden kauneus menisi hukkaan. Taidetta tehdään, jotta toiset voisivat nauttia siitä; ilman yleisöä se on hengetöntä.

Jehovalla oli tosiaan tarkoitus luodessaan kauniita asioita – se, että me saisimme nauttia niistä. Itse asiassa ensimmäisten vanhempiemme koti oli suuri, paratiisillinen puisto nimeltä Eeden, joka merkitsee ’mielihyvää’. Jumala täytti maan taideteoksillaan ja antoi lisäksi ihmisille kyvyn havaita ne ja arvostaa niitä. Ja miten ylenpalttisesti ympärillämme onkaan kaikkea kaunista! Kuten Paul Davies toteaa, ”toisinaan näyttää siltä kuin luonto ’olisi tehnyt kaikkensa’ tuottaakseen mielenkiintoisen ja hedelmällisen maailman”. Maailma on meistä mielenkiintoinen ja hedelmällinen juuri siksi, että Jehova ”on tehnyt kaikkensa” luodakseen meille kyvyn hankkia siitä tietoa ja nauttia siitä.

Ei ihme, että luonnon kauneuden tajuaminen – ja halu jäljentää sitä – on yhteistä kaikille kulttuureille luolamaalausten tekijöistä impressionisteihin. Tuhansia vuosia sitten Pohjois-Espanjan asukkaat maalasivat yksityiskohtaisia eläinkuvia Altamiran luoliin Cantabriassa. Toistasataa vuotta sitten impressionismia edustaneet maalarit lähtivät ateljeistaan ja yrittivät vangita kukkaniityssä leikkivät värit ja vedessä vaihtuvat valokuviot. Pienet lapsetkin havaitsevat herkästi ympärillä olevan kauneuden. Itse asiassa useimmat heistä rakastavat piirtää mitä tahansa, mikä kiihottaa heidän mielikuvitustaan, kun heille annetaan väriliidut ja paperia.

Nykyään monet aikuiset ottavat mieluummin valokuvan jostakin kauniista näkymästä, joka on tehnyt heihin vaikutuksen, jotta he voisivat muistaa sen. Mutta ilman kameraakin voimme palauttaa mieleemme kauniita kuvia, joita olemme ehkä nähneet vuosikymmeniä sitten. Jumala on selvästikin antanut meille kyvyn nauttia maallisesta kodistamme, jonka hän on koristellut kauniisti (Psalmit 115:16). Mutta Jumalalla oli toinenkin syy antaa meille kauneudentaju.

’Hänen ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä’

Se että opimme arvostamaan entistä enemmän luonnossa ilmenevää taiteellisuutta, voi auttaa meitä tutustumaan Luojaamme, jonka kätten työt ympäröivät meitä. Erään kerran Jeesus kehotti opetuslapsiaan katsomaan tarkasti joka puolella Galileaa kasvavia luonnonkukkia. Hän sanoi: ”Ottakaa oppia kedon liljoista, kuinka ne kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä.” (Matteus 6:28, 29.) Merkityksettömän luonnonkukan kauneus voi auttaa meitä muistamaan, ettei Jumala suhtaudu välinpitämättömästi ihmisperheen tarpeisiin.

Lisäksi Jeesus sanoi, että se, millainen ihminen on, voidaan päätellä hänen ”hedelmiensä” eli tekojensa perusteella (Matteus 7:16–20). Tämän perusteella voisimme odottaakin, että Jumalan taideteokset auttavat meitä tutustumaan syvemmin hänen persoonallisuuteensa. Muun muassa millaisia sitten ovat ’hänen ominaisuutensa, jotka ovat olleet selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien’? (Roomalaisille 1:20.)

”Miten monet ovatkaan tekosi, oi Jehova!” huudahti psalmien kirjoittaja. ”Kaikki ne olet viisaasti tehnyt.” (Psalmit 104:24.) Jumalan viisaus ilmenee jo niistä väreistä, joilla hän on ”maalannut” maan kasvit ja eläimet. ”Värit tuottavat runsaasti mielihyvää mielelle ja silmille”, toteavat Fabris ja Germani kirjassaan Colore, Disegno ed estetica nell’arte grafica. Näemme kaikkialla yhteensopivia ja vastakkaisia värejä, jotka miellyttävät silmää ja ilahduttavat mieltä. Ehkä kuitenkin kaikkein silmiinpistävimpiä niistä ovat sateenkaaren värejä muistuttavat loistavat värit – vaikuttava todiste viisaasta suunnittelusta.

Sateenkaaren värejä muistuttava hohde on erityisen tyypillinen kolibreille.a Mikä saa niiden höyhenpeitteen säihkymään? Kolibrin ainutlaatuisesta höyhenestä kolmasosa kärjestä laskettuna hajottaa auringonvalon sateenkaaren eri väreiksi vähän samaan tapaan kuin prisma. Kolibrit on paikallisissa kielissä nimetty esimerkiksi rubiinin, safiirin tai smaragdin mukaan, mikä todistaa osuvasti siitä punaisten, sinisten ja vihreiden värien säihkeestä, joka koristaa näitä jalokiven kaltaisia lintuja. ”Miksi nämä suloiset luomukset ovat niin suurenmoisen ihastuttavia?” kysyy Sara Godwin kirjassaan Hummingbirds. ”Sikäli kuin tiede on saanut selville, siitä ei ole mitään muuta hyötyä kuin häikäistä katsoja”, hän vastaa. Kukaan ihmistaiteilija ei varmasti koskaan ole käytellyt sellaista väripalettia!

Jumalan voima ilmenee jylisevässä vesiputouksessa, vaihtuvissa vuorovesissä, murtuvassa tyrskyssä ja korkeuksiin ulottuvissa metsän puissa, joita navakka myrskytuuli huojuttaa. Tällainen luonnon taiteessa ilmenevä voima saattaa vaikuttaa yhtä syvästi kuin jokin seesteinen näkymä. Kuuluisa amerikkalainen naturalisti John Muir kuvaili kerran sitä, miten myrsky vaikutti erääseen douglaskuusiryhmään Sierra Nevadassa Kaliforniassa:

”Vaikka ne olivat verraten nuoria, ne olivat kolmisenkymmentä metriä korkeita, ja niiden notkeat, tuuheat latvat keinuivat ja kieppuivat villissä ekstaasissa. – – Kapeat latvat lepattivat ja viuhuivat hurjasti kiihkeässä pyörteessä taipuen ja kieppuen edestakaisin, ympäri ja ympäri, piirtäen ilmaan uskomattomia pysty- ja vaakasuorien kaarrosten yhdistelmiä.” Aivan kuten psalmista kirjoitti tuhansia vuosia sitten, myrskytuuli ylistää Jehovaa – se antaa esimerkin hänen tavattomasta voimastaan (Psalmit 148:7, 8).

Lintu on ollut japanilaisille kautta aikojen rakkauden symboli. Kauniin mantsuriankurjen taidokas soidintanssi vetää viehättävyydessä vertoja mille tahansa baletille. Näitä lentäviä esiintyjiä arvostetaan niin suuresti, että ne on luokiteltu Japanissa ”erityiseksi luonnon muistomerkiksi”. Koska kurkipariskunnat pysyvät yhdessä koko ikänsä ja voivat elää 50 vuotta tai enemmänkin, japanilaiset pitävät niitä aviollisen uskollisuuden ruumiillistumina.

Entä Jumalan rakkaus? Raamatussa verrataan kiinnostavasti sitä, miten Jehova suojelee rakkaudellisesti uskollisia palvelijoitaan, lintuun, joka siivillään suojelee poikasiaan luonnonvoimilta. 5. Mooseksen kirjan 32:11:ssä puhutaan kotkasta, joka ”kiihottaa pesuettaan lentoon, liitelee lentokykyisten poikastensa yllä, levittää siipensä, ottaa ne, kantaa niitä siipisulillaan”. Kotka tekee siten kannustaakseen poikasiaan jättämään pesän ja lentämään. Toisinaan kerrotaan tapauksista, joissa kotkat ovat auttaneet poikasiaan kantamalla niitä siivillään, vaikkei sellaista olekaan nähty usein. (Psalmit 17:8.)

Tarkastellessamme lähemmin ympärillämme olevaa luontoa näemme siellä vallitsevan joitakin periaatteita, jotka nekin paljastavat meille piirteitä Jumalan persoonallisuudesta.

Vaihtelevuus on elämän suola

Vaihtelevuus on eräs silmiinpistävä piirre Jumalan kätten töissä. Maailmassa on käsittämätön määrä erilaisia kasveja, lintuja, nisäkkäitä ja hyönteisiä. Trooppisessa metsässä saattaa vain yhden hehtaarin alueella olla 300 eri puulajia ja 41000 hyönteislajia, kolmen neliökilometrin alueella voi olla 1500 perhoslajia ja yhdessä ainoassa puussa voi asustaa 150 kuoriaislajia! Ja aivan niin kuin ei ole kahta täsmälleen samanlaista ihmistä, samaa voitaisiin sanoa tammista tai tiikereistä. Omaperäisyys – ihmistaiteilijoiden arvostama ominaisuus – on erottamaton osa luontoa.

Olemme tietenkin vain raapaisseet pintaa, kun olemme tarkastelleet luonnossa ilmenevää taidetta. Tarkastelemalla sitä lähemmin voimme saada selville monia muita piirteitä Jumalan persoonallisuudesta. Mutta voidaksemme tehdä niin meidän on käytettävä taiteellista silmäämme, jonka Jumala on meille antanut. Miten voimme oppia arvostamaan enemmän tämän suurimman Taiteilijan töitä?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 7]

Meidän on saatava tietää kuka meidät tänne on laittanut

Raamatunkääntäjä Ronald Knox antautui kerran teologiseen keskusteluun tiedemies John Scott Haldanen kanssa. ”Eikö ole väistämätöntä”, perusteli Haldane kantaansa, ”että koska maailmankaikkeudessa on miljoonia planeettoja, ainakin yhdelle niistä ilmaantuisi elämää?”

”Sir”, vastasi Knox, ”jos Scotland Yard löytäisi matka-arkustanne ruumiin, sanoisitteko heille: ’Maailmassa on miljoonia matka-arkkuja – tokihan niistä jossain täytyy olla ruumis’? Luulenpa, että he haluaisivat silti saada selville, kuka sen sinne laittoi.” (The Little, Brown Book of Anecdotes.)

Uteliaisuutemme tyydyttämisen lisäksi on toinenkin syy, jonka vuoksi meidän tulisi tietää, kuka meidät on tänne laittanut: siten voimme antaa Hänelle asianmukaisen kunnian. Miten lahjakas taiteilija reagoisi, jos joku ylimielinen kriitikko arvioisi hänen teoksensa pelkäksi maalikaupassa tapahtuneeksi vahingoksi? Miten me vastaavasti voisimme osoittaa suurempaa halveksuntaa kaikkeuden Luojaa kohtaan kuin lukemalla hänen taiteensa sokean sattuman ansioksi?

[Lähdemerkintä]

ROE/Anglo-Australian Observatory. Valokuva: David Malin

[Kuvat s. 8]

Kurkia lennossa

Altamiran luolamaalauksia Espanjassa

[Kuvat s. 9]

Delfiinit, kolibrit ja vesiputoukset paljastavat kaikki piirteitä Suuren Taiteilijan persoonallisuudesta

[Lähdemerkinnät]

Godo-Foto

G. C. Kelley, Tucson, AZ

Godo-Foto