Norjan korkein oikeus vahvistaa uskonnolliset oikeudet

MITKÄ olosuhteet voisivat tehdä isän tai äidin sopimattomaksi kasvattamaan lasta? Tästä kysymyksestä käydään kiivasta keskustelua holhousta koskevien oikeusjuttujen yhteydessä ympäri maailmaa. Monia seikkoja, kuten vanhemman terveyttä, elinoloja ja suhdetta lapseen, harkitaan.

Entä uskonto? Voidaanko isä tai äiti julistaa tehtävään sopimattomaksi pelkästään vakaumuksensa takia? Huomio kohdistui tähän kysymykseen eräässä holhousta koskevassa oikeustaistelussa, joka käytiin Norjassa ja joka koski erästä Jehovan todistajaa. Aikaa kului yli kaksi vuotta ja juttu vaati kolme käsittelyä ennen kuin se ratkaistiin Norjan korkeimmassa oikeudessa.

Se alkoi vuonna 1988. Vanhemmat olivat ottaneet lopullisen asumuseron maaliskuussa 1989, ja äiti määrättiin heidän tyttärensä holhoojaksi. Isä vei asian oikeuteen ja vaati, että vastuu tytöstä pitäisi antaa kokonaan hänelle. Hän väitti, että äiti oli kykenemätön kasvattamaan lasta normaalilla ja terveellä tavalla, ja siksi äidille pitäisi antaa vain tapaamisoikeus. Syynä isän vaatimukseen oli se, että äiti oli yhteydessä Jehovan todistajiin.

Isä pyysi Jehovan todistajien vastustajia esittämään ”asiantuntijalausuntoja” ja otti tavoitteekseen saada oikeus vakuuttumaan siitä, että Jehovan todistajien opetukset ja elämäntapa ovat ristiriidassa niiden asenteiden ja arvojen kanssa, jotka ovat välttämättömiä vastuuntuntoiselle lastenkasvatukselle. Piirikunnan tuomioistuin päätti äänin 2–1, että äidin tulee vastata lapsen päivittäisestä huolenpidosta ja isälle myönnetään tapaamisoikeus. Isä valitti asiasta ylioikeuteen. Päätös, joka hyväksyttiin äänin 2–1, vahvisti jälleen sen, että lapsen päivittäinen huolenpito säilyi äidillä. Tällä kertaa isälle myönnettiin kuitenkin laajennettu tapaamisoikeus. Lisäksi niitäkin tuomareita, jotka ratkaisivat asian äidin hyväksi, näytti vaivaavan epäilys lapsen tulevaisuudesta. Tämä vahvisti isän asemia, ja hän valitti päätöksestä Norjan korkeimpaan oikeuteen.

Jälleen kerran isä yritti saattaa Jehovan todistajien uskonkäsitykset epäedulliseen valoon. Hän väitti, että hänen tyttärelleen olisi vahingollista kasvaa sellaisessa vaikutuspiirissä.

Korkein oikeus oli asiasta kuitenkin eri mieltä. Elokuun 26. päivänä 1994 tehdyn päätöksen vahvistukseksi oikeuden ensimmäinen tuomari julisti: ”Äidin kuuluminen Jehovan todistajiin ei estä määräämästä häntä vastaamaan lapsen päivittäisestä huolenpidosta.” Hän sanoi myös: ”Mielestäni lapsi voi hyvin ja on onnellinen. Näyttää siltä, että hän on käsitellyt kohtuullisen hyvin niitä ongelmia, jotka pakostakin heräävät, koska hänen isällään ja äidillään on kovin erilainen elämänkatsomus.” Muut neljä tuomaria tukivat yksimielisesti hänen päätöstään.

Totuutta rakastavat ihmiset Norjassa arvostavat suuresti sitä, että korkeimman oikeuden tuomarit näkivät Jehovan todistajia vastaan esitettyjen väärien syytösten läpi. Tällä päätöksellä oikeus vahvisti jokaisen yksilön vapauden palvoa Jumalaa ja kasvattaa lapsiaan lämpimällä tavalla Raamatun periaatteisiin tukeutuen.a

[Alaviite]