Jehovan todistajille voitto lasten holhouksesta käydyssä oikeustaistelussa
INGRID HOFFMANN on viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien käynyt taistelua voidakseen pitää kaksi lastaan holhouksessaan. Tämä itävaltalainen, roomalaiskatoliseen perheeseen syntynyt ja roomalaiskatoliseksi kasvatettu nainen oli solminut avioliiton samanuskoisen miehen kanssa ja synnyttänyt pojan vuonna 1980 ja tyttären vuonna 1982. Vuonna 1983 heille tuli avioero, ja kumpikin halusi saada lapset huostaansa. Isä väitti, että äidin uskonnosta – äidistä oli näet tullut Jehovan todistaja – olisi lapsille vahinkoa ja että se jättäisi nämä ilman normaalia, järkevää kasvatusta. Hän viittasi esimerkiksi siihen, että Jehovan todistajat kieltäytyvät viettämästä joitakin hänen maassaan yleisiä juhlapäiviä ja pidättyvät verensiirroista (Apostolien teot 15:28, 29).
Tällaiset päällisin puolin loogiset perustelut eivät olleet vakuuttavia. Sekä alin oikeusistuin että valitustuomioistuin hylkäsivät isän vaatimukset ja määräsivät lapset äidin huostaan. Syyskuussa 1986 Itävallan korkein oikeus kuitenkin kumosi alioikeuden päätökset. Se tuli siihen tulokseen, että näillä päätöksillä oli rikottu Itävallan uskonnonopetuslakia, jonka mukaan katolilaisille syntyneet lapset täytyy kasvattaa katolilaisiksi. Korkein oikeus päätti myös, ettei lasten kasvattaminen Jehovan todistajiksi olisi näiden edun mukaista.
Mitä oikeuskeinoja Ingrid Hoffmannilla oli enää käytettävissään taistelussa näin julkeaa uskonnollista ennakkoluuloisuutta vastaan? Helmikuussa 1987 hänen valituksensa esiteltiin Euroopan ihmisoikeustoimikunnalle. 13. huhtikuuta 1992 tämä toimikunta, jonka jäsenet ovat eri Euroopan yhteisön maita edustavia tuomareita, jätti asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavaksi.
Tämä tuomioistuin teki päätöksensä 23. kesäkuuta 1993. Siinä sanottiin: ”Euroopan tuomioistuin tunnustaa siis sen, että kohtelu on ollut poikkeavaa ja että poikkeaminen on tapahtunut uskonnon perusteella. Tällaista johtopäätöstä tukee [Itävallan] korkeimman oikeuden esittämien näkökohtien henki ja sanamuoto sen tarkastellessa sitä, millaisia käytännön seurauksia kantajan uskonnosta on. Tällainen poikkeava kohtelu on syrjivää.” [Kursivointi lisätty.] Edelleen siinä todettiin, että korkein oikeus ”on punninnut tosiasioita eri tavalla kuin alioikeudet, jotka perusteluissaan tukeutuivat myös psykologin antamaan asiantuntijalausuntoon. Huolimatta mahdollisista päinvastaisista väitteistä pelkästään uskonnon erilaisuuteen perustuvaa erilaiseksi luokittelemista ei voida hyväksyä.”
Tuomarien äänin 5–4 antama päätös oli voitto Ingrid Hoffmannille ja tappio Itävallan valtiolle, sillä Itävallan katsottiin syrjineen häntä hänen uskontonsa perusteella ja loukanneen hänen oikeuttaan kasvattaa perhettään. Lisäksi äänin 8–1 tuomarit määräsivät maksettavaksi hänelle vahingonkorvausta.
Tämä merkittävä uskonnonvapautta vahvistava voitto saatiin vain kuukausi sen jälkeen, kun samassa tuomioistuimessa oli saatu voitto jutussa Kokkinakis Kreikan valtiota vastaan. Tuolloin se oli todennut Kreikan loukanneen ihmisen oikeutta opettaa Jumalan sanaa talosta taloon. Vapautta rakastavat ihmiset kaikkialla maailmassa riemuitsevat, kun tämän kaltaiset yritykset uskonnonvapauden tukahduttamiseksi tehdään tyhjäksi ja henkilökohtaisia oikeuksia Jumalan palvelemiseen ja perheen kasvattamiseen Raamatun periaatteitten mukaisesti suojellaan.