Mitä kouluissa nykyään tapahtuu?

”KOULUJEMME kriisi: nyt tarvitaan poliiseja” oli äskettäin etusivun otsikkona eräässä newyorkilaisessa sanomalehdessä. New Yorkin kaupungin koululautakunnalla on käytössään 3200 turvamiestä, jotka partioivat yli tuhannessa kaupungin koulussa. Nyt monet haluavat kouluihin myös poliiseja parantamaan niiden turvallisuutta. Tarvitaanko heitä todella?

The New York Times oli otsikoinut erään kirjoituksensa näin: ”Raportin mukaan New Yorkissa on joka viidennellä koululaisella mukanaan ase.” Joseph Fernandez, joka vuosina 1990–92 toimi New Yorkin kouluhallinnon johtajana, myönsi: ”En ole ennen nähnyt suurkaupunkikouluissamme vastaavanlaista väkivaltaa. – – en osannut kuvitella astuessani New Yorkin koulutoimenjohtajan virkaan vuonna 1990, että tilanne olisi todella niin paha kuin se oli. Se ei ole vain jokin vaihe. Se on tahallista pahuutta.”

Miten paha tilanne on?

Fernandez raportoi: ”Kymmenen ensimmäisen kuukauden aikana, jotka olin koulutoimenjohtajana, New Yorkissa tapettiin keskimäärin joka toinen päivä yksi oppilas – teräaseella maanalaisessa, ampuma-aseella koulun pihalla tai kadunkulmassa. – – Joissakin lukioissa on 15–16 – – [turvamiestä] partioimassa käytävillä ja pihoilla.” Hän jatkoi: ”Kouluväkivalta on kasvanut meillä suorastaan epidemiaksi, ja on ollut pakko ryhtyä tavallisuudesta poikkeaviin toimenpiteisiin. Chicagon, Los Angelesin, Detroitin – kaikkien suurten metropolien – kouluissa kuva on nykyään samanlainen. Raakuus on niissä lähes hirvittävää.

Tähän liittyvä häpeä on tavattoman selvää. Olemme kahden viime vuosikymmenen aikana oppineet hyväksymään sen, mitä emme normaalisti hyväksyisi: amerikkalaiskoulut taistelutantereena. Koulut ovat rakennuksia, joissa pelätään, pelotellaan ja uhkaillaan, sen sijaan että ne olisivat valistuksen tyyssijoja.”

Yhdysvalloissa on 245 koulupiirillä käytössään turvamiehiä, ja näistä koulupiireistä on 102 sellaisia, että niiden turvamiehet ovat aseistautuneita. Mutta aseita on muillakin. Michiganin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan amerikkalaiset oppilaat tuovat joka päivä arviolta 270000 tuliasetta kouluun, eikä tähän määrään ole laskettu mukaan muita aseita.

Tilanne ei ole parantunut, vaan on päinvastoin pahentunut suuresti. Monissa kouluissa on metallinilmaisimia, mutta ne eivät ole kyenneet pysäyttämään aseitten tulvaa. Viranomaisten tietoon tulleitten väkivaltatapausten määrä kasvoi New Yorkin kouluissa vuoden 1994 syksyllä 28 prosenttia verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuotta aiemmin. Julkaisu nimeltä Phi Delta Kappan sanoo erään Yhdysvalloissa tehdyn gallupkyselyn tuloksista: ”Kategoria ’kurin puute’ sai nyt ensi kerran jakaa ykköstilansa kategorian ’tappelut, väkivalta ja jengit’ kanssa paikallisten julkisten koulujen pahimpana ongelmana.”

Kouluväkivalta on aiheuttanut kriisin kouluille monissa maissa. Kanadalaisessa, Torontossa ilmestyvässä Globe and Mail -sanomalehdessä oli otsikkona: ”Koulut muuttumassa vaaravyöhykkeiksi.” Eräs Australian Melbournessa tehty tutkimus osoitti, että lähes 60 prosenttia ala-asteen oppilaista kulkee koulumatkansa vanhempiensa autossa, jottei heitä pahoinpideltäisi tai ryöstettäisi.

Väkivalta muodostaa kuitenkin vain osan tästä ongelmasta. Kouluissamme tapahtuu muutakin sellaista, mikä antaa aihetta vakavaan huoleen.

Moraali

Vaikka Raamatussa sanotaan, että haureus – avioliiton ulkopuoliset sukupuolisuhteet – on väärin, koulut eivät nykyään pidä tällaista järkevää, tervettä moraalisääntöä tärkeänä (Efesolaisille 5:5; 1. Tessalonikalaisille 4:3–5; Ilmestys 22:15). Tämä on epäilemättä osasyynä tilanteeseen, jota Fernandez luonnehti sanomalla: ”Peräti 80 prosenttia teini-ikäisistämme on seksuaalisesti aktiivisia.” Chicagossa oli erään lukion tyttöoppilaista joka kolmas raskaana.

Joillakin kouluilla on oma lastentarha huolehtimassa oppilaitten lapsista. Lisäksi yleisenä tapana on, että aids-epidemiaa yritetään ehkäistä ja aviottomina syntyvien lasten suurta määrää pienentää jakelemalla kondomeja, mutta sillä ei kuitenkaan ole ollut toivottua vaikutusta. Vaikka kondomien jakeleminen ei nyt suoranaisesti kannusta oppilaita harjoittamaan haureutta, niin se kertoo tällaisen toiminnan suvaitsemisesta. Mitä oppilaat tämän perusteella oikein ajattelevat moraalista?

Eräs pitkäaikainen yliopistonopettaja sanoo olevan ”yllättävän paljon sellaisia nuoria, jotka ajattelevat, ettei ole olemassa oikeaa eikä väärää ja että moraalia koskevat valinnat ovat riippuvaisia siitä, miltä ihmisestä tuntuu”. Miksi nuoret ajattelevat tällä tavoin? Tämä opettaja toteaa: ”Kenties se, mitä he kokivat lukiovuosinaan, on tehnyt heistä moraaliin suhtautumisessa agnostikkoja.” Mihin tällainen epävarmuus moraalikysymyksissä on johtanut?

Eräs sanomalehti totesi äskettäin pääkirjoituksessaan: ”Joskus näyttää siltä, ettei ketään saa syyttää mistään. Ei koskaan.” Sanomana on siis se, että kaikki on sallittua. Valaisemme esimerkillä sitä, miten syvällinen vaikutus tällä voi olla oppilaisiin. Eräässä yliopistossa pidetyllä luennolla, jonka aiheena oli toinen maailmansota ja kansallissosialismin nousu, professori havaitsi, että useimmat hänen oppilaistaan eivät uskoneet Hitlerin Saksan juutalaisvainojen olleen kenenkään syytä. Hän sanoi: ”Oppilaitten mielestä juutalaisvainot olivat verrattavissa luonnonkatastrofiin: sitä ei voitu väistää eikä välttää.”

Kenen tai minkä syytä on sitten se, että oppilaat eivät kykene erottamaan oikeaa väärästä?

Keskellä kriittisiä aikoja

Eräs entinen opettaja halusi puolustaa kouluja sanomalla: ”Ongelma juontaa juurensa yhteiskunnasta. Koulut vain kuvastavat niitä ongelmia, jotka siellä ovat jo olemassa.” On tosiaankin vaikeaa opettaa hyvin tuloksin sellaista, mitä yhteiskunnan johtomiehet eivät itse toteuta käytännössä.

Otamme esimerkin. Kun amerikkalaisten hallitusviranomaisten väärinkäytökset olivat joitakin aikoja sitten päällimmäisiä uutisaiheita, eräs nimekäs kolumnisti kirjoitti: ”En voi käsittää, miten opettajat voivat tänä kyynisyyden aikakautena ryhtyä opettamaan moraalia. – – Nuorimmatkin oppilaat voivat panna vastaan ja sanoa: ’Hei, mitäs Washingtonissa sitten tehdään?’ He tietävät – – ettei missään muualla ole pidetty niin likaista peliä kuin tämän suuren valkoisen talon katon alla.”

Raamattu on ennustanut, että ”viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä” (2. Timoteukselle 3:1–5). Nämä ovat varmasti kriittisiä aikoja! Mitä tämän huomioon ottaen parhaillaan tehdään, jotta koulujen nykyisestä kriisistä voitaisiin selviytyä ja lapset voisivat saada hyvän koulutuksen? Mitä te voitte vanhempina ja oppilaina tehdä? Tätä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.