Tavoitteena hyvä koulutus
HYVÄ koulutus valmistaa lapsia menestymään elämässään nyky-yhteiskunnassa. Se varustaa heidät teoreettisilla taidoilla, joita ovat esimerkiksi hyvä luku- ja kirjoitustaito sekä laskutaito. Lisäksi se vaikuttaa heidän kykyynsä olla kanssakäymisissä toisten kanssa ja vahvistaa terveitä moraalinormeja.
Tällaista koulutusta on kuitenkin hyvin vaikea saada, koska elämme nykyään kriittisiä aikoja. Kokenut australialainen opettaja sanoo: ”Luokat koostuvat lapsista, joilla on taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja jotka käyttävät rumaa, loukkaavaa kieltä; lapsista, jotka ovat uupuneita televisionkatselusta johtuvan unenpuutteen takia; lapsista, jotka ovat aliravittuja tai nälkäisiä; ja lapsista, joita on kasvatettu ilman kuritusta.” Opettajat sanovat myös: ”On toivotonta yrittää opettaa kurittomia lapsia.”
Albert Shanker, Yhdysvaltain opettajaliiton puheenjohtaja, kertoo, millaisen pulmallisen tilanteen edessä opettajat ovat: ”Heidän on pakko antaa huume- ja alkoholivalistusta, sukupuolivalistusta, – – kehittää oppilaittensa itsetuntoa siihen tähtäävien harjoitusten avulla, huomata ketkä kuuluvat jengeihin – – ja hoitaa monia muita asioita. Tehdä kaikkea muuta paitsi varsinaista opetustyötä. – – Heitä itse asiassa vaaditaan olemaan sosiaalityöntekijöitä, äitejä, isiä, terapeutteja, poliiseja, ravitsemusneuvojia, terveydenhoitajia, lääkintämiehiä.”
Miksi opettajilta vaaditaan tällaista? Erään Yhdysvaltojen koillisosan suuren kaupungin koululuokkien koostumus antaa vastauksen. The New York Times kertoi, mitä eräs asiantuntija oli todennut tavallisesta 23 oppilaan luokasta. Hänen mukaansa ”8–15 elää todennäköisesti köyhyydessä, 3 on syntynyt huumeita käyttäneille äideille ja 15 on yksinhuoltajien lapsia”.
On ilmeistä, että yhä useammat perheet ovat hajoamassa. Yhdysvalloissa syntyy lähes joka kolmas lapsi avioliiton ulkopuolella ja joka toinen avioliitto päättyy avioeroon. Aviottomina syntyvien lasten määrä on kuitenkin Englannissa, Ranskassa, Ruotsissa ja Tanskassa vielä suurempi. Millaisin keinoin pyritään nyt selviytymään kriisistä, jonka tällainen tilanne on aiheuttanut kouluille?
Ratkaisujen etsintää
On perustettu erilaisia kokeilu- ja vaihtoehtokouluja. Ne ovat yleensä pienempiä – joten oppilaita voidaan valvoa paremmin – ja monet niistä ovat laatineet oman lukusuunnitelmansa, jonka avulla ne yrittävät täyttää lasten tarpeet paremmin. New Yorkiin on vuodesta 1993 lähtien perustettu 48 tällaista pienempää koulua, ja suunnitelmissa on perustaa niitä vielä 50 lisää. ”[Koulu]väkivalta antoi vauhtia tälle kokeilulle”, The New York Times totesi. Vuoteen 1992 mennessä oli Venäjälle perustettu yli 500 vaihtoehtokoulua, ja niissä oli yli 333000 oppilasta.
Toisaalta The Toronto Star raportoi: ”Tuhannet ovat panneet lapsensa hienoihin yksityiskouluihin.” Yksistään kanadalaisessa Ontarion provinssissa käy lähes 75000 lasta yksityiskouluja. Niitä on nykyään myös eri puolilla Venäjää, ja aikakauslehti China Todayn mukaan niitä on noussut Kiinaan ”kuin bambunversoja kevätsateen jälkeen”. The Handbook of Private Schools (Yksityiskoulujen käsikirja) tarjoaa luettelotietoja lähes 1700 tällaisesta amerikkalaiskoulusta, joissa vuosimaksut saattavat olla 20000 dollaria tai enemmänkin.
Jotkut vanhemmat taas ovat päätyneet sellaiseen ratkaisuun, että he opettavat lapsiaan kotonaan. Pelkästään Yhdysvalloissa saa tänä vuonna arviolta miljoona amerikkalaista kotiopetusta, kun heitä vuonna 1970 oli vain noin 15000.
Vaihtelevia tuloksia
Tulokset, joihin koulujärjestelmät eri puolilla maailmaa yltävät, eivät aina ole samanlaisia. Heinäkuussa 1993 Shanker kertoi ryhmälle amerikkalaisia pedagogeja: ”Muissa maissa toimii kouluja, ja niissä päästään huomattavasti parempiin tuloksiin kuin meidän kouluissamme.” Hän otti esimerkin kertomalla Venäjältä Yhdysvaltoihin muuttaneesta pariskunnasta, jonka hän oli tavannut: ”He sanoivat, että vaikka heidän kahdeksasluokkalainen lapsensa oli erittäin hyvässä yksityiskoulussa, hänelle opetettiin siellä samoja asioita, jotka hän oli oppinut kotimaassaan jo kolmannella luokalla.”
Entinen Neuvostoliitto oli kehittänyt koulujärjestelmän, joka opetti lähes kaikille sen asukkaille luku- ja kirjoitustaidon. Toisaalta Yhdysvaltain opetusministeriön arvion mukaan 27 miljoonaa amerikkalaista ei kykene lukemaan katukilpiä eikä linja-autojen numeroa. Australiassa ilmestyvä Canberra Times raportoi, että ”peräti joka neljäs peruskoululainen on mennyt lukioon luku- ja kirjoitustaidottomana”.
Koulujen kriisi tuntuu nykyään jonkinasteisena melkein kaikkialla. Vuonna 1994 ilmestynyt kirja Education and Society in the New Russia sanoo, että ”72,6 prosenttia haastatelluista venäläisistä opettajista oli yhtä mieltä siitä, että koulujärjestelmä oli joutunut ankaraan kriisiin”. Tanja-nimisen kokeneen moskovalaisopettajan mukaan suurimpia syitä kriisiin on se, että ”vanhemmat ja oppilaat eivät itse enää anna arvoa koulutukselle”. Hän mainitsi esimerkkinä sen, että ”opettaja ansaitsee puolet siitä, mitä tavallinen bussinkuljettaja – tai vielä vähemmän”.
Hyvä koulutus erittäin tärkeää
Mitä monimutkaisemmaksi yhteiskunta muuttuu, sitä suuremmaksi kasvaa hyvän koulutuksen arvo. Monin paikoin nuori aikuinen tarvitsee aiempaa enemmän koulutusta, jotta hän saisi sellaista työtä, että pystyisi sen avulla elättämään itsensä ja perheen, jonka hän myöhemmin saattaa perustaa. Niillä, joilla on hyvät koulussa hankitut perustiedot, on siksi paljon paremmat mahdollisuudet saada työtä. Työnantajat ovat kiinnostuneita lähinnä yhdestä asiasta: siitä, miten hyvin työnhakija kykenee tekemään sitä työtä, jota hänelle tarjotaan.
Erään työvoimatoimiston johtaja sanoi monista lukion käyneistä: ”Heitä ei ole opetettu tekemään työtä.” Hän jatkoi: ”Työnantajat, jotka ovat tekemisissä nuorten kanssa, ottavat yhä uudelleen kanssani puheeksi sen, että nuoret eivät osaa lukea tai kirjoittaa kunnolla. He eivät osaa täyttää työhakemusta.”
Vanhemmat haluavat varmasti, että heidän lapsensa saavat hyvän koulutuksen, ja nuoret ovat viisaita halutessaan sitä myös itse. On kuitenkin tärkeää, että he käyttävät eräitä välttämättömiä avaimia. Mitä nämä avaimet ovat, ja miten niitä voidaan käyttää?
[Huomioteksti s. 6]
Venäjällä ”opettaja ansaitsee puolet siitä, mitä tavallinen bussinkuljettaja”