Suuri partakorppikotka

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ENGLANNIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

PARTAKORPPIKOTKA on majesteettinen lintu; sen pituus nokasta pyrstöön on yli 120 senttimetriä. Sen voidaan nähdä liitelevän vaivattomasti siivillään, joiden kärkiväli on kolmisen metriä, vuoristoalueilla Euroopassa ja Afrikassa ja toisinaan jopa kahdeksan kilometrin korkeudessa Himalajan vuoristossa. Tällä komealla luontokappaleella on oranssinvärinen rinta ja niska sekä mustavalkoinen pää, ja sen alaleuasta roikkuu sukasia, joiden vuoksi se on saanut nimensä. Millaista ravintoa se löytää hengenpitimikseen asuessaan syrjäisillä ja karuilla alueilla?

Jotkin hakuteokset väittävät, että partakorppikotka pyydystää eläviä eläimiä – vuorikauriita, karitsoita, vohlia, jäniksiä ja muita pieniä nelijalkaisia – mutta toiset lähteet ovat eri mieltä. ”Ei ole mitään vahvistettua tietoa siitä, että tämä lintu olisi koskaan hyökännyt elävän eläimen kimppuun”, sanotaan kirjassa The World Atlas of Birds, vaikka sen tiedetään syövän toisten lintujen oksentamia pieniä turkispalloja, joista on kaikki liha sulanut pois. Mitä se sitten syö ravinnokseen?

Partakorppikotka kuljettaa korkealle ilmaan sellaisten eläinten luita, jotka petoeläimet ovat tappaneet tai jotka ovat kuolleet muilla tavoilla, ja pudottaa luut alhaalla oleville kallioille. On aina ajateltu, että se rikkoo luut tällä tavoin vain päästäkseen käsiksi luuytimeen. Elävien ja kuolleiden tämän lajin yksilöiden yksityiskohtaisen tutkimisen jälkeen Skotlannissa sijaitsevan Glasgow’n yliopiston tutkijat ovat nyt voineet antaa toisenlaisen selityksen, kerrotaan The Economist -⁠sanomalehdessä.

Partakorppikotka nielee luut jopa 25 senttimetrin pituisina ja neljän senttimetrin levyisinä kappaleina. Yllätyksekseen tutkijat kuitenkin havaitsivat, ettei linnulla ole mitään erityistä ruoansulatusjärjestelmää, kuten lihasmahaa, tällaisen vaikeasti sulavan ravinnon käsittelemiseen. Ainoa epätavallinen piirre on äärimmäisen elastinen ruokatorvi, jonka ansiosta luunkappaleet pääsevät sen läpi. Partakorppikotkan mahasta käy kuitenkin ilmi enemmän.

Tiedemiehet olivat yllättyneitä havaitessaan sen mahassa olevan runsaasti soluja, jotka erittävät tavallista voimakkaampaa happoa – vahvempaa kuin akkuhappo – joka liuottaa luusta kalsiumin ja vapauttaa näin proteiineissa ja luuytimessä olevan rasva-aineen. Tässä ruoassa on enemmän energiaa kuin samanpainoisessa lihamäärässä. Vielä hämmästyttävämpää on se, että näin happamasta ympäristöstä löytyy ruoansulatusta edistäviä entsyymejä. Nyt on siis selvitetty se, miten tämä voimakas luontokappale tulee toimeen näin niukalla ruokavaliolla, josta 90 prosenttia on luita. Se on jälleen yksi luonnon ihme!

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

© Nigel Dennis, Photo Researchers