Lukijoiden kirjeitä

Uni.  Kiitos teille kirjoituksesta ”Miksi elimistösi tarvitsee unta” (8.6.​1995). Minun täytyy sanoa, että se avasi silmäni. Lääketieteen opiskelijana menetän nukkuma-ajastani monia kallisarvoisia tunteja yrittäessäni edetä opinnoissani suunnitelmien mukaan. Olen kärsinyt joistakin kirjoituksessanne mainituista seurauksista. Aion yrittää kehittää paremmat nukkumistottumukset.

L. H., Trinidad

Isovanhemmat.  Ilon kyyneleet vierivät silmistäni lukiessani kirjoitussarjaa ”Arvostatko isovanhempiasi?” (8.7.​1995). Olin käynyt läpi vaikeita aikoja puolisoni sukulaisten kanssa, joten kirjoituksenne ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Se sai minut tajuamaan, etten ollut osoittanut heitä kohtaan asianmukaista kunnioitusta, jonka he ansaitsevat. Ryhdyin tekemään tarpeellisia muutoksia, ja olemme kaikki onnellisempia.

A. T., Kanada

Kun meidän täytyi panna isäni hoitokotiin, päätimme käydä tapaamassa häntä kolme kertaa viikossa. Olemme pitäneet kiinni tästä lupauksesta kahden vuoden ajan. Pienet jokapäiväiset uutiset kotoa ovat hänelle hyvin tärkeitä! Tämän tavan noudattaminen vaatii lujaa päättäväisyyttä, mutta siitä hyötyvät sekä lapsenlapset että isovanhemmat.

P. L., Yhdysvallat

Katolilaisena minuun teki vaikutuksen se, etteivät kirjoitukset keskittyneet uskonkäsityksiin tai uskontoon vaan olivat puolueettomia. Olette käsitelleet rohkeasti tarvetta, joka on käytännössä sivuutettu.

A. B., Costa Rica

Perhetragedia.  Luin kyyneleet silmissä artikkelin ”Kiitos että toit minut kotiin, äiti” (8.7.​1995). Minäkin menetin aviomieheni onnettomuudessa vuonna 1982. Itse jäin invalidiksi – ja huolehdittavanani oli kuusi lasta ja äiti. Kun luin kirjoitusta, tuntui siltä kuin olisin lukenut omaa kertomustani. Jehova antaa meille rohkeutta mennä eteenpäin.

C. R., Yhdysvallat

Tämä kertomus todella kosketti sydäntäni. Olen 16-vuotias, ja olen aina pohtinut sitä, miten selviytyisin, jos eteen nousisi joskus tällaisia ongelmia. Toddin kokemus on auttanut minua ymmärtämään, että Jehova on aina valmis auttamaan niin kauan kuin me turvaamme häneen.

N. F., Dominica

Kertomus oli laadittu niin hyvin, että olin vähällä itkeä. Boddyn perheen koettelemukset saivat minun pienet vaikeuteni tuntumaan kovin vähäpätöisiltä. Vaikka olosuhteemme ovat erilaiset, sen näkeminen, miten Jehova on huolehtinut heistä, on auttanut minua jatkamaan sinnikkäästi eteenpäin.

V. S., Filippiinit

33-vuotiaalla aviomiehelläni, uskollisella Jehovan todistajalla, joka on palvellut vanhimpana monia vuosia, on Pickin tauti – pitkällinen, sydäntäsärkevä sairaus, joka vähitellen vaatii veronsa uhrilta ja hänen perheeltään. Rouva Boddyn ilmaisema voima miehensä menetyksestä huolimatta sekä se, että hän on vuosia epäitsekkäästi ja uskollisesti huolehtinut pojastaan, tekivät minuun syvän vaikutuksen. Toivon Jehovan siunausta hänelle ja hänen pojilleen.

E. N., Yhdysvallat

Pahanhajuinen hengitys.  Minun täytyy kiittää teitä valaisevasta kirjoituksestanne ”Mikä ratkaisuksi pahanhajuiseen hengitykseen?” (8.7.​1995). Se oli minun ongelmani! Se että ihmisellä on pahanhajuinen hengitys, on tosiaankin masentavaa. Kävin kaksi kertaa hammaslääkärissä, mutta haju ei silti poistunut. Sovelsin artikkelin ehdotuksia, ja ne toimivat. Toivon, että jatkatte eri puolilla maapalloa elävien ihmisten auttamista.

R. O. I., Nigeria

Costa Rica.  Kirjoitus ”Costa Rica – pieni maa, rikas luonto” (8.7.​1995) ilmestyi juuri paria päivää ennen matkaani, ja otin sen mukaani tietolähteeksi. Tuo maa on tosiaankin täynnä ihmeitä ja jännittävää koettavaa! Kaikkialla, mihin menimme, ihmiset hymyilivät ja vilkuttivat meille. Kuvitelkaa uutta maailmaa – aikaa, jolloin jokainen joka paikassa on yhtä ystävällinen!

T. N., Yhdysvallat