Lukijoiden kirjeitä

Rockkonsertit.  Minusta kirjoitus ”Nuoret kysyvät: pitäisikö minun käydä rockkonserteissa?” (22.12.​1995) oli hieman puolueellinen. Olin eräässä rockkonsertissa äitini kanssa. Siellä soitti hieman vanhempi yhtye, ja yleisö käyttäytyi aivan hyvin. Mutta kirjoituksessa ei edes mainittu sellaista mahdollisuutta, että jotkin konsertit voisivat olla kunnollisiakin.

S. A., Yhdysvallat

Kirjoituksessa kyllä keskityttiin rockkonserttien mahdollisiin vaaroihin. Emme kuitenkaan ehdottomasti tuominneet sellaisiin tilaisuuksiin menemistä. Sanoimme lukijoillemme: ”Jos siis sinun pitäisi päättää, lähdetkö konserttiin, hanki tietoa tosiasioista.” Annoimme siis tietoa, joka auttaa nuoria ja heidän vanhempiaan tekemään tasapainoisen ratkaisun. (Toimitus.)

Haluan kiittää tästä kirjoituksesta. Vain joitakin viikkoja ennen kuin sain tämän lehden, muutamat meistä menivät konserttiin. Meno oli villiä, ja monet läsnäolijat olivat humalassa; se ei ollut kristityille sopiva paikka. Opin varmasti jotakin tästä virheestäni ja toivon, että nuo toisetkin oppivat.

M. E., Yhdysvallat

Costa Rica.  Haluaisin esittää selvennyksen kirjoitukseen ”Costa Rica – pieni maa, rikas luonto” (8.7.​1995). Mainitsitte, että ”melkein 27 prosenttia maa-alasta onkin suojeltu, suhteellisesti enemmän kuin missään muussa maassa”. Kuitenkin World Almanac -⁠julkaisun mukaan Ecuadorissa on melkein 40 prosenttia sen koko maa-alasta suojeltu.

M. E., Ecuador

Kiitoksia selvennyksestä. (Toimitus.)

Mali.  Vuodatin ilon kyyneleitä, kun luin kirjoituksen ”Ensimmäinen Malissa” (22.12.​1995). Teidän jäsentenne yhteistyöhenki Malissa on uskoa vahvistava. Olen ottanut yhteyttä Jehovan todistajiin, jotta he alkaisivat opettaa minulle Raamattua. Olen päättänyt liittyä jäsentenne joukkoon palvomaan Jumalaa.

D. C. A., Nigeria

Touretten oireyhtymä.  Haluan kiittää kirjoituksesta ”Haastava Touretten oireyhtymä” (22.12.​1995). Minun oireeni hävisivät teini-iän loppupuolella. Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet yhtä onnekkaita. Tämä kirjoitus on arvokas apu heille ja heidän omaisilleen.

Y. L., Ranska

Tunnen erään pojan, jolla on tuo tauti, ja tähän asti olen karttanut häntä, koska minua hävetti olla hänen seurassaan. En ollut koskaan tajunnut, että hän voisi hävetä sitä enemmän kuin minä!

P. M., Italia

Minulla on ollut tämä sairaus viisivuotiaasta lähtien, ja minusta on sen vuoksi tullut hyvin surullinen. Minulla on motorisia ja äänellisiä tic-oireita. Eivät vanhempani enkä minä voineet ymmärtää, miksi tällaisia nykimisoireita ilmeni; he olivat huolissaan siitä, että he olivat kasvattaneet minut jotenkin väärin. Olen rukoillut Jehovaa, että hän auttaisi minua ymmärtämään tämän asian, ja hän on vastannut rukoukseeni tämän kirjoituksen välityksellä. Minua rohkaisi kovasti saada lukea toisten sellaisten Jehovan todistajien kokemuksista, joilla on tämä sama sairaus.

Y. K., Japani

Olen joutunut elämään tämän taudin kanssa melkein koko ikäni, mutta vasta vuodesta 1983 olen tiennyt, mistä taudista on kysymys. Kun olin lapsi, toiset pitivät minua usein pilkkanaan. Mutta veljet ja sisaret valtakunnansalissa olivat aina hyvin rakkaudellisia ja hyväksyivät oireet osana minua. Myöhemmin rakastuin erääseen kristittyyn nuoreenmieheen. Hän oli täysin tietoinen ongelmastani. Vaikka isäni ajatteli, ettei avioliittomme kestäisi, olen onnellinen voidessani kertoa, että 30 vuotta myöhemmin olemme yhä onnellisesti naimisissa. Mieheni kohtelee minua aina kuin kallisarvoista aarretta; hän ei ole koskaan antanut ongelmani häiritä häntä eikä ole ollut kiusaantunut siitä.

F. H., Kanada