Jumalan antama tasapainon lahja

”SE JOHTUU vain siitä, että elimistösi ehti jo sopeutua merellä oloon, ja se voi kestää useita päiviä”, sanoivat ystäväni minulle. Oli lokakuu 1990, ja olin juuri noussut huviristeilijästä maihin seitsenpäiväisen Karibianmeren-risteilyn jälkeen. Se minkä ajattelin menevän ohi muutamassa päivässä, on kuitenkin kestänyt monta kuukautta. Tuntui siltä kuin en olisi lainkaan noussut tuosta laivasta. Jokin meni vikaan vestibulaarijärjestelmässäni, sisäkorvan monimutkaisessa tasapainojärjestelmässä, jolla on tärkeitä yhteyksiä aivoissa.

Mikä se on? Miten se toimii?

Tasapainoasi säätelevä koordinaatiokeskus sijaitsee aivojen alaosassa, jota sanotaan aivorungoksi. Kun olet terve, säilytät tasapainosi silmien, lihasten ja vestibulaarijärjestelmän lähettämien lukemattomien impulssien ansiosta.

Silmäsi välittävät jatkuvasti aivorunkoon ärsykkeitä ulkomaailmastasi. Lihastesi aistinreseptorit, joita kutsutaan proprioseptoreiksi, kokoavat ja välittävät aivoihisi tietoa siitä, millaisella pinnalla kävelet tai millaiseen pintaan kosket. Mutta nimenomaan vestibulaarijärjestelmäsi toimii sisäisenä ohjausjärjestelmänä, joka kertoo aivoillesi, missä ruumiisi on suhteessa maahan ja sen painovoimaan.

Vestibulaarijärjestelmä muodostuu viidestä tasapainoon vaikuttavasta osasta: kolmesta kaarikäytävästä ja kahdesta rakkulasta. Kaarikäytävät ovat nimeltään yläkaarikäytävä, vaakasuora (sivu-)kaarikäytävä ja takakaarikäytävä. Kahta rakkulaa sanotaan soikeaksi ja pyöreäksi rakkulaksi.

Kaarikäytävät ovat eri tasoissa suorassa kulmassa toisiinsa nähden, kuten seinät ja lattia kohtaavat huoneen nurkassa. Nämä käytävät muodostavat sokkelon, joka on pääkopan kovan luun, ohimoluun, sisällä. Tämän luusokkelon sisällä on toinen sokkelo, jota sanotaan kalvosokkeloksi. Jokaisen kalvoisen kaaritiehyen päässä on ikään kuin pullistuma, jota kutsutaan ampullaksi. Kalvosokkelon sisällä on endolymfa-nimistä nestettä. Ja kalvon ulkopuolella on toista nestettä, jolla on lisäksi erilainen kemiallinen koostumus; sitä kutsutaan nimellä perilymfa.

Tässä ampullaksi sanotussa tiehyen laajennoksessa on erityisiä karvasoluja kimppuina, jotka ovat hyytelömassassa nimeltä cupula. Kun liikutat päätäsi johonkin suuntaan, endolymfa-neste liikkuu itse käytävien liikkeeseen verrattuna hiukan jäljessä, ja siksi tämä neste taivuttaa cupulaa ja siinä olevia karvasolukimppuja. Tämä karvasolukimppujen liike aiheuttaa muutoksia karvasolun sähköisissä ominaisuuksissa, mikä vuorostaan välittää sanomia hermosolujen kautta aivoihisi. Sanomat eivät kulje ainoastaan näistä yksittäisistä karvasoluista niin sanottuja afferentteja hermosyitä pitkin aivoihin vaan myös aivoista takaisin efferenttejä hermosyitä pitkin kuhunkin karvasoluun, jotta karvasolu saisi vastaavaa tietoa tarpeen mukaan.

Kaarikäytävät havaitsevat erisuuntaiset pääsi kulmikkaat tai kiertoliikkeet, esimerkiksi pään taivuttamisen eteen- tai taaksepäin, sen laskemisen jommallekummalle sivulle tai sen kiertämisen vasemmalle tai oikealle.

Soikea ja pyöreä rakkula puolestaan havaitsevat suoraviivaisesti kiihtyvän liikkeen; siksi niitä sanotaan asentoaistimiksi. Niissäkin on karvasoluja, jotka sijaitsevat makulaksi kutsutussa paikassa. Kun esimerkiksi nouset hissillä, pyöreä rakkula lähettää aivoillesi informaatiota, joka antaa sinulle sellaisen tunteen, että kohoat kiihtyvällä vauhdilla ylöspäin. Soikea rakkula on pääasiallinen ilmaisin, joka reagoi silloin, kun matkustat autolla ja vauhti kiihtyy äkisti. Se lähettää informaatiota aivoillesi antaakseen sinulle sellaisen tunteen, että sinua työnnetään eteen- tai taaksepäin. Sitten aivosi yhdistävät tämän informaation muihin impulsseihin voidakseen muodostaa päätöksen esimerkiksi siitä, miten liikuttaa silmiäsi ja raajojasi liikkeesi mukaisesti. Se auttaa sinua säilyttämään suunnantajusi.

Se on ihmeellinen järjestelmä, joka tuo kunniaa Suunnittelijalleen, Jehova Jumalalle. Eivät edes tutkijat voi muuta kuin ihailla sen suunnittelua. Biologian ja fysiologian professori A. J. Hudspeth kirjoitti Scientific American -⁠lehdessä: ”Lisätyö ei kuitenkaan voi muuta kuin herättää entistä voimakkaampaa ihmetystä tämän miniatyyrikokoisen biologisen laitteen monimutkaisuuden ja herkkyyden suhteen.”

Vestibulaarijärjestelmän toimintahäiriöitä

Minun sisäkorvaongelmani diagnosoitiin otospongioosiksi eli otoskleroosiksi. Se on sairaus, jossa vestibulaarijärjestelmän ympärillä oleva luu tulee pehmeäksi tai sienimäiseksi. Tavallisesti tämä luu on erittäin kovaa, jopa kovempaa kuin muun ruumiisi luuaines. Ajatellaan, että pehmenemisprosessissa syntyy entsyymiä, joka tihkuu sisäkorvan nesteeseen ja hajottaa sen kemiallisesti tai oikeastaan myrkyttää tuon nesteen. Tämä voi aiheuttaa ihmiselle sellaisen eriskummallisen tunteen, että hän on jatkuvassa liikkeessä, vaikka hän saattaa seistä tai maata paikallaan.

Minulle se aiheutti sellaisen tunteen, että katu jalkojeni alla ikään kuin lainehti, joskus jopa lähes polvenkorkuisina aaltoina. Kun olin makuullani, minusta tuntui siltä kuin olisin maannut soutuveneen pohjalla metrinkorkuisessa aallokossa merellä. Tämä tunne ei ollut sellainen, että se olisi välillä tullut ja mennyt taas ohi niin kuin jotkin huimauskohtaukset, vaan se oli minulla 24 tuntia vuorokaudessa kuukausia yhteen menoon. Sain huojennusta ainoastaan silloin, kun olin tiedottomana ja nukuin.

Syyt ja hoito

Otospongioosin eli otoskleroosin syytä ei vieläkään tunneta. Perintötekijöillä saattaa kuitenkin olla siihen jotakin yhteyttä. Tautia on ollut vaikea tutkia lääketieteellisesti, koska se näyttää vaivaavan ainoastaan ihmisiä. Sitä esiintyy harvoin jos koskaan eläimillä. Otospongioosi voi aiheuttaa tinnitusta (korvan soimista), pään tuntumista raskaalta, sekavuutta, tasapainohäiriöitä tai monen tyyppistä huimausta. Lisäksi se voi aiheuttaa sen, ettei välikorvassa oleva jalustin enää liiku, ja johtaa konduktiiviseen kuulovikaan. Jos otospongioosi etenee simpukkaan, se voi aiheuttaa myös sensorineuraalisen kuulovian vaurioittamalla hermoratoja.

Tähän sairauteen on erilaisia hoitokeinoja. Joihinkin liittyy leikkaus (ks. Herätkää!-lehteä 8.7.​1988 s. 19), ja toisissa luun rappeutuminen yritetään pysäyttää ruokavaliota täydentävillä kalsium- ja fluoridivalmisteilla. Joskus ehdotetaan sokeritonta ruokavaliota, koska sisäkorva tarvitsee kovasti veressä olevaa sokeria. Sisäkorva vaatii toimiakseen itse asiassa kolme kertaa enemmän sokeria kuin vastaavan suuruinen alue aivoissa. Terve korva selviytyy normaaleista verensokerin heilahteluista melko hyvin, mutta kun korva on vioittunut, nämä heilahtelut voivat aiheuttaa sen, että maailma alkaa pyöriä silmissä. Myös kofeiini ja alkoholi näyttävät olevan haitaksi silloin, kun sisäkorva ei toimi moitteettomasti. Vaikka kirjoituksen alussa mainittu risteily ei varsinaisesti aiheuttanut tätä ongelmaa, lämpötilan ja kosteuden sekä ruokailutottumusten muutokset laukaisivat todennäköisesti tämän epätasapainotilan.

Sisäkorvasi tekee muutakin kuin pelkästään saa sinut kuulemaan. Se auttaa sinua ihmeellisellä tavalla säilyttämään tasapainosi. Sen suunnittelun pitäisi saada meidät ihmettelemään tätä Tekijämme kätten työtä, ja sen pitäisi syventää arvostustamme häntä kohtaan Luojana. (Lähetetty.)

[Kaaviot/Kuva s. 26]

(Ks. painettu julkaisu)

Hämmästyttävä vestibulaarijärjestelmäsi

Kuva ulkopuolelta

YLÄKAARIKÄYTÄVÄ

SOIKEA IKKUNA

SIMPUKKA

PYÖREÄ IKKUNA

TAKAKAARIKÄYTÄVÄ

VAAKASUORA KAARIKÄYTÄVÄ

Kuva sisäpuolelta

OHIMOLUU

KALVOSOKKELO

AMPULLA

PYÖREÄ RAKKULA

Pystysuoran liikkeen ilmaisin

SIMPUKKA

Kuuloelin

MAKULA

SOIKEA RAKKULA

HARJU

Vaakasuoran liikkeen ilmaisin

Mittaa kulmikkaan liikkeen