Laharit – Pinatubon purkauksen jälkivaikutus

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN FILIPPIINIEN-KIRJEENVAIHTAJALTA

VEDEN alle jääneitä taloja. Tuhoutuneita liikeyrityksiä. Pois pyyhkäistyjä autoja. Hautautuneita rakennuksia. Tuhansia pakenemaan joutuneita ihmisiä. Toisia loukkuun jääneitä, jotka eivät voi paeta. Mikä sai tämän aikaan? Maanjäristys? Lumivyöry? Ei, vaan tällaista jälkeä saavat jatkuvasti aikaan laharit. Mitä ne ovat? Laharit ovat virtoja, jotka koostuvat vedestä ja vulkaanisesta sedimentistä, esimerkiksi irtonaisesta tuhkasta, hohkakivestä ja lohkareista, jotka ovat peräisin juuri sattuneista tai aiemmista purkauksista.

Voi olla, ettet vuosikymmen sitten ollut koskaan edes kuullut Filippiinien Pinatubo-tulivuoresta. Mutta 15. kesäkuuta 1991 sattuneen massiivisen purkauksen jälkeen Pinatubosta tuli tuttu sana eri puolilla maailmaa. Oltuaan levossa lähes 500 vuotta Pinatubo syöksi sisuksistaan vulkaanisen sisältönsä yhdeksi tämän vuosisadan suurimmista sienimäisistä pilvistä. Ihmiset ovat harvoin nähneet sellaista tuhkan, hiekan ja kivien määrää, joka lensi ilmoille tästä tulivuoresta ja satoi maahan.a

Tulivuori syöksi kidastaan valtavat määrät ainetta yli 20 kilometrin korkeuteen maapallon ilmakehään. Vaikka osa tästä aineesta laskeutui takaisin maahan, suuret määrät pölyä jäi taivaalle – eikä vain pölyä vaan myös suuret määrät, noin 20 miljoonaa tonnia, rikkidioksidia!

Todennäköisesti muistat joitakin maailmanlaajuisia vaikutuksia: jonkin aikaa esiintyneet huomattavan kauniit auringonlaskut; Meksikossa ja sen lähialueilla vuonna 1991 näkynyt epätavallisen kirkas täydellinen auringonpimennys; säässä tapahtuneet muutokset, esimerkiksi ilman viileneminen pohjoisella pallonpuoliskolla; ja maapallon otsonikerroksen hupeneminen entisestään. Tai saatoit kuulla, miten nälkä ja sairaudet lisääntyivät niiden keskuudessa, jotka evakuoitiin purkauksen vuoksi.

Pitkäaikainen jälkivaikutus

Yksi Pinatubon purkauksen vakavimmista jälkivaikutuksista, joka on ehkä jäänyt suurelta osalta maailmaa huomaamatta, on laharina tunnettu ilmiö. Kuten tämän kirjoituksen ensimmäisessä kappaleessa todettiin, laharit ovat aiheuttaneet sanoin kuvaamattomia kärsimyksiä tuhansille ihmisille. Laharien vuoksi Pinatubon purkauksen vaikutukset eivät ole täysin ohi. Niitä on koettu tähän päivään asti. Ehkä et ole itse joutunut kärsimään niistä, mutta Pinatubon läheisyydessä menetetään jatkuvasti liikeyrityksiä, työpaikkoja, koteja, ihmishenkiä ja jopa kokonaisia kaupunkeja. Syynä tähän ovat Pinatubon laharit.

Monet niistä käyttäytyvät kuin mutaiset joet, joissa on poikkeuksellisen paljon sedimenttiä, mutta kun yli 60 prosenttia laharista on sedimenttiä, se alkaa muistuttaa virtaavaa betonimassaa. Tällöin se voi aiheuttaa äärimmäisen suurta tuhoa. Kirjasessa A Technical Primer on Pinatubo Lahars sanotaan: ”Tällaiset mutavirrat ovat niin tiheitä (kaksi kertaa tiheämpiä kuin vesi), että suuret irtokivet, kivillä täytetyt vallirakenteet, autot, betonirakennukset ja jopa sillat nousevat ilmaan ja kulkeutuvat niiden mukana pois.”

Miten laharit saavat alkunsa? Muistanet, että kun Pinatubo purkautui, se syöksi sisuksistaan suuret määrät ainetta. Osa siitä lensi ilmakehään, mutta suuri osa siitä jäi vuoren rinteille tai sen lähiympäristöön pyroklastisiksi (tuliperäisestä toiminnasta muodostuneiksi) virtakerrostumiksi. Kuinka paljon? 6,6 miljardia kuutiometriä, sanotaan Filippiinien vulkanologian ja seismologian instituutin raportissa. Yhdysvaltalainen vulkanologi C. G. Newhall sanoo kiinteää ainetta tulleen ulos niin paljon, että sillä voitaisiin ”päällystää Yhdysvaltain poikki kulkeva nelikaistainen moottoritie ainakin kymmeneen kertaan edestakaisin”. Tästä aineesta 3,45 miljardia kuutiometriä oli sellaisessa muodossa, että tarvittiin vain sateita, jotka huuhtoisivat sen alas ja muodostaisivat siitä lahareita. Filippiineillä trooppiset myrskyt ja taifuunit voivat aiheuttaa erityisiä ongelmia. Pienessä ajassa voi sataa valtavat määrät vettä, mistä aiheutuu massiivisia lahareita.

Juuri näin on käynyt useiden vuosien ajan. Sateet ovat toistuvasti liettäneet maahan kerrostuneet vulkaaniset ainekset ja saaneet ne liikkeelle. Laharit ovat muuttaneet hedelmällistä viljelymaata joutomaaksi ja kaupunkeja maasta esiin työntyviksi katoiksi. Joissakin tapauksissa näin on käynyt yhdessä yössä. Tuhansia koteja on tuhoutunut, ja ihmisten on ollut pakko lähteä asuinsijoiltaan ja aloittaa uusi elämä jossain muualla. Vuoden 1995 alkuun mennessä laharit olivat siirtäneet 63 prosenttia pyroklastisesta aineesta alangoille, mutta 37 prosenttia siitä jäi edelleen vuorelle odottamaan hetkeä, jolloin se voi tehdä tuhojaan tulevaisuudessa. Lisäksi suuri osa alas tulleesta 63 prosentista on edelleen uhka. Rankkasateet syövyttävät uomia tähän aineeseen, joka oli aiemmin yläjuoksulla. Tämä saa laharin uudelleen liikkeelle, mikä on vaaraksi ihmisille ja omaisuudelle kauempana alajuoksulla. Manila Bulletin -⁠lehdessä kerrottiin heinäkuussa 1995: ”Yhdeksänkymmentäyksi barangayta (kylää) – – on hävinnyt Keski-Luzonin kartalta. Niiden päälle on kasautunut tonneittain kiinteää vulkaanista ainetta.”

Uusi onnettomuus

Lauantai-iltana 30. syyskuuta 1995 Luzon joutui ankaran trooppisen myrskyn Mamengin (kansainväliseltä nimeltään Sybil) kouriin. Pinatubon alueelle satoi valtavat määrät vettä. Tämä tiesi onnettomuutta. Laharit olivat jälleen liikkeellä. Ne nielivät kaiken, mikä osui niiden tielle. Eräällä alueella säännöstelypato murtui, minkä vuoksi jopa kuusi metriä syvät laharit pääsivät alueille, jotka olivat aiemmin säästyneet niiltä. Matalammat kuin kaksikerroksiset talot hautautuivat. Ihmiset kapusivat katoille pelastaakseen henkensä. Siellä missä lahar oli erityisen paksua, se vei mukanaan irtokiviä, autoja ja jopa taloja.

Laharit aiheuttavat myös tulvia, koska ne muuttavat jokien ja ojien suuntaa. Tuhannet kodit, myös monien Jehovan todistaja -⁠perheiden kodit, sekä useat valtakunnansalit jäivät veden alle.

Joidenkin kävi vieläkin huonommin. Ihminen uppoaa liikkuvaan lahariin tai sen hiljattain jälkeensä jättämään mutakerrokseen, minkä vuoksi pakoon pääseminen on erittäin vaikeaa. Vasta useiden tuntien tai päivien jälkeen muta on niin kovaa, että sillä voi kävellä. Miten ihmiset pelastautuivat? Jotkut pysyivät katoilla tai puissa laharin yläpuolella, kunnes käveleminen oli mahdollista. Toiset pitivät kiinni puhelinkaapeleista tai liikkuivat niiden päällä, sillä lahar ulottui niin korkealle. Jotkut ryömivät puoliksi kovettuneessa mudassa, jonka lahar oli jättänyt jälkeensä. Jotkut eivät selviytyneet. Hallitus lähetti helikoptereita pahimmille tuhoalueille, jotta ne noukkisivat ihmisiä katoilta. (Lisätietoa saa tässä numerossa olevasta kirjoituksesta ”Pelastuimme laharista!”.)

Rakkaus saa muut auttamaan

Jehovan todistajat olivat iloisia saadessaan tietää, että vaikka monia koteja ja joitakin valtakunnansaleja oli tuhoutunut tai vahingoittunut pahoin, yksikään heidän kristityistä veljistään ja sisaristaan ei ollut menettänyt henkeään. Oli kuitenkin selvää, että ne, jotka olivat kärsineet vahinkoja laharien tai tulvien vuoksi, tarvitsivat kipeästi apua. Joillakin todistajilla ei ollut paetessaan mukanaan muuta kuin heidän yllään olevat vaatteet, jotka olivat kauttaaltaan lahar-mudassa. Miten kristityt toverit reagoivat avuntarpeeseen?

Lähialueiden seurakuntien vanhimmat pyrkivät saamaan selville, olivatko heidän kristityt veljensä turvassa vai tarvitsivatko he apua päästäkseen pois vaara-alueelta. Tämä hanke oli erittäin vaikea toteuttaa, sillä lahar-kerrostumat olivat monilla alueilla vielä pehmeitä. Bacolorin seurakunnan vanhin Guillermo Tungol sanoi: ”Menimme apuun. Liikuimme puhelinkaapelien päällä päästäksemme veljien luo.” Saman seurakunnan kokoaikainen sananpalvelija Wilson Uy lisäsi: ”Oli vähällä, ettemme päässeet sinne, sillä meidän täytyi kulkea rintaan asti ulottuvan, melko nopeasti virtaavan veden läpi.” Mutta varovaisuutta noudattaen he pääsivät perille ja saivat selville, mikä seurakunnan jäsenten tilanne oli, sekä auttoivat missä voivat.

Maanantaiaamuna 2. lokakuuta Vartiotorni-seuran haaratoimisto oli hyvin selvillä avuntarpeesta. Voisivatko haaratoimiston 345 vapaaehtoistyöntekijää auttaa? Kyllä voisivat! He reagoivat heti. Kymmeneltä aamulla yksistään nämä työntekijät olivat lahjoittaneet lähes tonnin vaatteita ahdingossa oleville kristityille veljilleen. Ne sekä jonkin verran ruokaa ja rahaa lähetettiin heti matkaan kuorma-autolla, joka toimitti ne perille samana päivänä.

Muutaman päivän kuluessa tarpeesta tiedotettiin Suur-Manilan alueella oleville seurakunnille. Yli viisi tonnia lisää vaatteita sekä muita tarvikkeita lähetettiin pian. Eräs japanilainen naispuolinen todistaja oli käymässä Filippiineillä onnettomuuden aikaan. Hän oli juuri tullut Hongkongista, mistä hän oli ostanut jonkin verran vaatteita itselleen. Kun hän sai tietää Pinatubon lähellä asuvien kristittyjen tovereittensa ahdingosta, hän antoi heille kaikki ostamansa vaatteet ja palasi Japaniin ilman niitä. On todella virkistävää nähdä, kuinka tosi kristityt ilmaisevat rakkautta puutteenalaisia kohtaan – eivät vain toivottamalla heille kaikkea hyvää vaan ’antamalla heille heidän ruumiinsa tarpeet’ (Jaakobin kirje 2:​16).

Kiitettävää on myös se, että Jehovan todistajat eivät antaneet näiden tapahtumien tukahduttaa intoaan hengellisten asioiden puolesta. Kristillisten kokousten pitämistä jatkettiin – eräässä tapauksessa siitäkin huolimatta, että valtakunnansalissa oli vettä nilkkoihin asti. Koska nämä kristityt ymmärsivät, kuinka tärkeää on viedä Raamatun sanomaa muille, he jatkoivat talosta taloon saarnaamista. Joidenkuiden täytyi kahlata veden poikki päästäkseen alueelle, jolla heidän oli määrä todistaa ja jolla oli vähän kuivempaa. He kantoivat mukanaan vaatteita ja vaihtoivat ne ylleen kuivassa paikassa. Niinpä siitä huolimatta, että nämä kristityt saivat itsekin kärsiä, he huolehtivat myös muista.

Pinatubon purkauksen jälkivaikutukset ovat olleet tosiaan suuremmat kuin monet osasivat odottaa. Tämä kertomus saa vielä jatkoa tulevina vuosina. On nähty vaivaa sen hyväksi, että lahareita voitaisiin hallita, mutta joissakin tilanteissa se ei ole ihmiselle mahdollista. On todella miellyttävää havaita, että kun tällaisia tilanteita syntyy, tosi kristityt käyttävät niitä tilaisuutena osoittaa rakkauttaan Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan.

[Alaviite]

[Tekstiruutu/Kuva s. 21]

Miten Pinatubo vaikutti maailmaan

KUN Pinatubon purkauksen kaltainen tulivuorenpurkaus laantuu vähitellen tai lakkaa kokonaan, se on sen tapauksen loppu, eikö niin? Ei suinkaan. Pane merkille, millaisia pitkäaikaisia maailmanlaajuisia vaikutuksia tällä purkauksella on ollut.

◼ Saatoit nähdä poikkeuksellisen kauniita auringonlaskuja jonkin aikaa purkauksen jälkeen.

◼ Meksikon tiedemiehet yllättyivät siitä, että 11. heinäkuuta 1991 sattui epätavallisen kirkas täydellinen auringonpimennys. Mikä siihen oli syynä? Pinatubon purkaus. Sen pölyhiukkaset hajottivat koronan valoa tavallista enemmän.

◼ Säässäkin tapahtui muutoksia. Noin kolme kuukautta purkauksen jälkeen ilmoitettiin, että Tokioon tuli suoraa auringonvaloa 10 prosenttia vähemmän kuin tavallisesti. Vulkaaninen tuhka esti osaa auringonvalosta pääsemästä maanpinnalle. Science News -⁠lehdessä osoitettiin, että keskilämpötila putosi asteen verran pohjoisella pallonpuoliskolla.

◼ Yksi vaikutus oli se, että maapallon otsonikerros hupeni entisestään. Purkauksen vuoksi ilmakehään joutunut rikkihappo yhdistyi ihmisten valmistamiin klooreihin, mikä aiheutti otsonikatoa. Tavallisesti ilmakehän otsonikerros suojelee osaltaan ihmisiä syövältä. Pian purkauksen jälkeen otsonin määrä putosi Etelämantereen yläpuolella lähes nollaan; päiväntasaajan kohdalla se putosi 20 prosenttia.

◼ Muita kielteisiä vaikutuksia olivat nälkä ja sairaudet. Tulivuoren vuoksi evakuoitujen ihmisten oli elettävä tilapäisesti evakuointikeskuksissa, joissa sairaudet levisivät nopeasti. Erityisen paljon joutuivat kärsimään aeta-heimon jäsenet, jotka purkaus ajoi heidän asuinalueiltaan elinympäristöön, jossa he eivät olleet tottuneet elämään.

[Kuva]

Tulvien ja laharien valtaamilta alueilta evakuoituja

[Kuva s. 18]

Lahar kuljettaa mukanaan taloa

[Kuva s. 18]

Kattoa myöten hautautuneita kaksikerroksisia rakennuksia

[Kuva s. 18]

Paljon kaunista viljelymaata muuttui laharien vuoksi joutomaaksi

[Kuvat s. 19]

Yllä: Bacolorissa Pampangassa sijaitseva pankkirakennus, jonka lahar hautasi puolittain alleen maaliskuussa 1995

Alla: toinen lahar hautasi saman pankin kokonaan alleen syyskuussa 1995