Mitä paavin vierailu YK:ssa sai aikaan?

KUN paavi Johannes Paavali II lensi Atlantin yli puhumaan YK:lle New Yorkiin, hänen maailmalle tekemät matkansa ylittivät miljoonan kilometrin rajan. Oli 4. lokakuuta 1995, ja tämä oli hänen 68. ulkomaanvierailunsa paavina. Hän on epäilemättä eniten matkustanut paavi roomalaiskatolisen kirkon historiassa.

Hän saapui Newarkin kansainväliselle lentokentälle New Jerseyyn eräänä sateisena keskiviikkona; häntä ympäröineet turvatoimet kuuluivat tarkimpiin, mihin on koskaan ryhdytty kenenkään korkean virkamiehen vuoksi. Arviolta noin 8000 liittovaltion ja kaupungin virkamiestä oli määrätty suojelemaan paavia. Eräässä raportissa turvatoimia sanottiin ”taidokkaaksi suojakilveksi” helikoptereineen ja laitesukeltajineen.

Vierailun syy

Lentokentällä pitämässään puheessa paavi muisteli, että hänen edeltäjänsä paavi Paavali VI oli esittänyt YK:n yleiskokoukselle pitämässään puheessa rauhan pyynnön: ”Ei enää sotaa, ei koskaan enää sotaa!” Johannes Paavali II sanoi, että hän palasi ”ilmaistakseen syvän – – [vakaumuksensa] olevan, että ne ihanteet ja pyrkimykset, jotka synnyttivät YK:n puoli vuosisataa sitten, ovat nyt tarpeellisempia kuin koskaan maailmassa, joka etsii tarkoitusta”.

Iltarukouksissaan Pyhän Sydämen katedraalissa Newarkissa paavi ilmaisi jälleen, että hän tukee YK:ta, sanomalla: ”Tämä järjestö on olemassa palvellakseen ihmisperheen yhteistä hyvää, ja siksi on sopivaa, että paavi puhuu siellä evankeliumin toivon todistajana.” Hän lisäsi: ”Rukouksemme rauhan puolesta on siksi samalla rukous Yhdistyneiden kansakuntien järjestön puolesta. Pyhä Franciscus Assisilainen – – loistaa suurena rauhanrakastajana ja taitavana rauhantekijänä. Anokaamme häneltä apua sille työlle, jota Yhdistyneet kansakunnat tekee oikeuden ja rauhan puolesta kaikkialla maailmassa.”

Hän ylisti YK:lle pitämässään puheessa vuoden 1989 rauhanomaisia poliittisia muutoksia, jotka tapahtuivat Itä-Euroopassa, missä useat maat olivat saaneet takaisin vapautensa. Hän kannusti ”todelliseen isänmaanrakkauteen” erotukseksi ”ahdasmielisestä ja muut pois sulkevasta kansallismielisyydestä”. Hän puhui nykyjärjestelmän epäoikeudenmukaisuuksista sanoen: ”Kun miljoonat ihmiset elävät köyhyydessä, mikä merkitsee nälkää, vajaaravitsemusta, sairautta, lukutaidottomuutta ja rappeutumista, meidän täytyy – – muistuttaa itseämme, ettei kenelläkään ole oikeutta riistää toista.”

Sitten hän totesi: ”Miten voimme tällaisten valtavien haasteiden edessä olla tunnustamatta Yhdistyneiden kansakuntien järjestön roolia?” Hän sanoi, että YK:sta täytyy ”tulla moraalinen keskus, jossa kaikki maailman kansat tuntevat olonsa kotoisaksi”. Hän painotti tarvetta edistää ”koko ihmisperheen solidaarisuutta”.

Tosi rauha – mistä lähteestä?

Hän esitti epäilemättä monia jaloja ajatuksia. Kohdistiko hän kuitenkaan pitkähkössä puheessaan maailman johtajien huomiota kertaakaan siihen, mikä on Jumalan ratkaisu ihmiskunnan ongelmiin – hänen Valtakuntansa hallintoon, jonka johdossa on Kristus Jeesus? (Matteus 6:​10.) Ei kohdistanut. Todellisuudessa hän ei lainannut kertaakaan Raamattua YK:lle pitämässään puheessa. Päinvastoin hän sanoi, että ”Jumalan armon avulla me voimme rakentaa seuraavalla vuosisadalla ja seuraavalla vuosituhannella ihmisen arvon mukaisen sivilisaation, todellisen vapauden kulttuurin”. Raamatun tutkijoista tämä ajatus voisi tuntua sen toistolta, mitä muinaisen Babelin asukkaat sanoivat yli 4000 vuotta sitten. He ajattelivat voivansa pitää ihmiskunnan yhdistyneenä inhimillisin keinoin: ”Tulkaa! Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja myös torni, jonka huippu ulottuu taivaisiin, ja tehkäämme itsellemme kuuluisa nimi.” (1. Mooseksen kirja 11:​4.) Tästä näkökulmasta katsottuna juuri ihmiskunnan poliittiset johtajat, jotka ovat edustettuina YK:ssa, aikovat siis rakentaa vapaudelle perustuvan uuden sivilisaation.

Mutta mitä Raamatussa ennustetaan ihmisten poliittisten hallitusten ja itse YK:n tulevaisuudesta? Danielin kirja ja Ilmestyskirja antavat selvän kuvan niitä odottavasta tulevaisuudesta. Daniel ennusti, että viimeisinä päivinä Jumala asettaisi valtaan Valtakuntansa, ikään kuin ’käsin koskematta lohjenneen’ valtavan kiven. Millaisiin toimiin se ryhtyy? ”Noiden kuninkaiden päivinä taivaan Jumala pystyttää valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu. – – Se murskaa kaikki nämä valtakunnat ja tekee niistä lopun, ja se itse pysyy aikojen hämärään asti.” Ihmishallitusten tilalle tulee yksi vanhurskas hallitus koko ihmiskuntaa varten. (Daniel 2:​44, 45.)

Mitä tapahtuu YK:lle? Ilmestyksen 17. luvussa YK (ja sen lyhytikäinen edeltäjä Kansainliitto) kuvataan helakanpunaiseksi pedoksi, jonka ”on määrä mennä tuhoon” (Ilmestys 17:​8).a Se lähde, josta Jehova tuo tosi rauhan, ei ole mikään epätäydellinen ihmisten muodostama elin, olivatpa sen kannattajat miten vilpittömiä tahansa. Tosi rauha tulee luvatun Jumalan valtakunnan välityksellä. Sen johdossa on ylösnoussut Kristus Jeesus, joka on taivaassa. Tämä on peruste Ilmestyksen 21:​3, 4:ssä olevan Jumalan lupauksen toteutumiselle: ”Katso! Jumalan teltta on ihmisten luona, ja hän asuu heidän kanssaan, ja he ovat hänen kansojaan. Ja Jumala itse on heidän kanssaan. Ja hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.”

Miten suuri vaikutus vierailulla oli?

Kun paavi viittasi pitämissään puheissa Raamattuun, kannustettiinko uskollisia katolilaisia ottamaan esiin Raamattunsa ja tarkistamaan nuo kohdat? Tosiasia on, ettei valtaenemmistöllä edes ollut Raamattua mukanaan. Paavi viittasi harvoin mihinkään nimenomaiseen raamatunkohtaan kuulijoiden raamatunlukemisen helpottamiseksi.

Esimerkiksi, kun hän puhui 83000 hengelle Giants-stadionilla New Jerseyssä, hän sanoi: ”Me odotamme Herran palaavan elävien ja kuolleiden tuomarina. Me odotamme Herran palaavan kunniassa, Jumalan valtakunnan tulevan täyteydessään. Psalmista esittää yhä uudestaan tämän kehotuksen: ’Odottakaa Herraa rohkeina; olkaa urhoollisia ja odottakaa Herraa.’” Mutta mitä Psalmien kohtaa hän lainasi? Ja kenestä Herrasta hän puhui – Jeesuksesta vai Jumalasta? (Vrt. Psalmi 110:​1.) Vatikaanissa ilmestyvän lehden L’Osservatore Romano mukaan hän lainasi Psalmia 27:​14, jossa paremminkin sanotaan: ”Pane toivosi Jahveen, ole vahva, olkoon sydämesi rohkea, pane toivosi Jahveen.” (The Jerusalem Bible.) Meidän tulee tosiaan panna toivomme Jahveen eli Jehovaan, Herran Jeesuksen Jumalaan (Johannes 20:​17).

Ovatko katoliset papit ja johtajat edistäneet historian aikana kansojen välistä rauhaa? Onko katolinen opetus auttanut etnisten, rodullisten ja heimoriitojen ratkaisemisessa? Verilöylyt Itä-Afrikan keskiosassa Ruandassa vuonna 1994 ja viime vuosien veriset sodat entisessä Jugoslaviassa ovat esimerkkejä siitä, miten uskonnolliset käsitykset eivät yleensä pysty häivyttämään sitä todella syvää vihaa ja ennakkoluuloa, jotka väijyvät ihmissydämessä. Ei pintapuolinen viikoittainen rippi eikä säännöllinen messussa käynti muuta ihmisten toiminta- ja ajattelutapaa. Vaikutuksen täytyy olla paljon syvempi – mikä on mahdollista vain silloin, kun Jumalan sanan annetaan tehdä tiensä uskovan ihmisen sydämeen ja mieleen.

Muutos tosi kristityn käytöksessä perustuu kutakin yksilöä koskevan Jumalan tahdon järkiperäiseen ymmärtämiseen, ei uskonnollisten menojen synnyttämään tunneperäiseen reaktioon. Apostoli Paavali totesi: ”Älkää muovautuko ympärillänne olevan maailman käyttäytymistavan mukaan, vaan muuttukoon teidän käytöksenne oman uuden mielenne muokkaamana. Tämä on ainoa tapa saada selville Jumalan tahto ja tulla tietämään, mikä on hyvää, mitä Jumala haluaa, mikä on täydellistä tehdä.” (Roomalaisille 12:​1, 2, JB.) Tämä uusi käyttäytymistapa saavutetaan tutkimalla Jumalan sanaa, mikä johtaa hänen tahtonsa täsmälliseen tuntemukseen. Se synnyttää hengellisen voiman, joka vaikuttaa mieleen ja johtaa kristilliseen käytökseen. (Efesolaisille 4:​23; Kolossalaisille 1:​9, 10.)

Onko kirkko ”kriittisessä tienhaarassa”

Espanjalaisessa lehdessä El País paavi Johannes Paavali II:lla sanottiin olevan 75-vuotiaalle miehelle ”poikkeuksellista karismaa”, ja eräässä yhdysvaltalaisessa lehdessä häntä kutsuttiin ”mestariksi median hyväksikäytössä”. Hän on taitava käsittelemään julkista sanaa ja luomaan suhteita ihmisjoukkoihin ja lapsiin. Hän edustaa matkoillaan taitavasti Vatikaanissa sijaitsevaa paavinistuinta. Vaikka Vatikaanilla on virallisesti tunnustettu asema YK:ssa, paavin siunaus ei takaa tälle järjestölle Jehova Jumalan siunausta.

Suhtautuminen Paavin vierailuun vaihteli. Monille niistä katolilaisista, jotka saivat pääsyliput ulkoilmamessuun, tuo kokemus oli mieltä ylentävä. Joillakin katolisilla johtajilla oli kuitenkin kielteisempi näkemys vierailusta ja sen mahdollisista vaikutuksista. The New York Times -⁠sanomalehdessä lainattiin Timothy B. Ragania, erään katolisen järjestön (Catholic National Center for Pastoral Leadership) puheenjohtajaa, joka sanoi, että ”Paavin vierailu oli tilaisuus, joka jäi hyödyntämättä. Vaikka matka ’oli suurelle joukolle ihmisiä mieltä ylentävä kokemus ja sakramentaalinen kohokohta’”, monelle katoliselle johtajalle se ei tarjonnut ”tilaisuutta tulla kuulluksi eikä suonut puitteita ajatustenvaihdolle”. Monista katolilaisista tuntuu, että esimerkiksi selibaattia, syntyvyyden säännöstelyä ja avioeroa koskevissa kysymyksissä heidät pannaan kuuntelemaan yksinpuhelua.

Jotkut katoliset vallanpitäjät tunnustavat, että ”kirkko on kriittisessä tienhaarassa”, ja he pelkäävät, että monet katolilaiset, ”erityisesti nuoret, ovat kadottamassa selvän kuvan siitä, mitä katolilaisena oleminen merkitsee”. Perinteistä kiinni pitävä katolilainen James Hitchcock ”näkee ongelman yhä konservatiivisemman hierarkian ja jokseenkin vapaamielisen ’keskijohdon’ välisenä tuhoisana kylmänä sotana”.

Siitä, miten paavin vierailu vaikuttaisi kirkon riveissä ilmeneviin kriiseihin, Hitchcock totesi: ”Hän tulee tänne, häntä mielistellään, hän menee kotiin – ja mitään ei tapahdu. Olen omalta puoleltani pettynyt tuloksiin.” Paavi epäilemättä menetti tilaisuuden kertoa YK:n poliittisille johtajille, mistä tosi rauhan lähde on löydettävissä.

Vaikka YK:n peruskirja ja inhimillinen propaganda painottavat ”rauhan ja turvallisuuden” tavoitetta, älä anna pettää itseäsi. Raamatussa varoitetaan: ”Kun he sanovat: ’Rauha ja turvallisuus!’, silloin äkillinen tuho samassa kohtaa heidät niin kuin ahdingon tuska raskaana olevan naisen, eivätkä he missään tapauksessa pääse pakoon.” (1. Tessalonikalaisille 5:​3.) Tosi rauha ja turvallisuus toteutuvat vain Jumalan tahdosta ja hänen tavallaan – eivät YK:n vaan Jumalan valtakunnan hallinnon välityksellä.

[Alaviite]

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

UN photos