”Uuden maailmanjärjestyksen” horjuvat ensiaskeleet
HERÄTKÄÄ!-LEHDEN SAKSAN-KIRJEENVAIHTAJALTA
KUN vuosi 1991 alkoi, ihmiset olivat optimistisia. Kylmä sota oli ohi. Tilanne oli tosin ongelmallinen Kuwaitissa, jonne Irak oli tunkeutunut edellisessä elokuussa. Yhdistyneet kansakunnat oli kuitenkin näyttänyt voimiaan ja käskenyt Irakia vetäytymään tammikuun 15. päivään mennessä. Vaatimuksen taakse oli asettunut 28 maasta koostuva YK:n sotilaallinen liittouma, joka oli muodostettu nopeasti ja joka oli valmis pakottamaan Irakin alistumaan. Odotettiin toiveikkain mielin, että maailmanyhteisön luja kanta merkitsisi uuden aikakauden alkua.
Tuolloinen Yhdysvaltain presidentti George Bush puhui ”siitä, että meille ja tuleville sukupolville voidaan saada aikaan uusi maailmanjärjestys, maailma jossa kansainvälistä käyttäytymistä hallitsee laillisuusperiaate, ei viidakon laki”.
Irak ei sittemmin välittänyt tammikuun 15. päivän takarajasta, ja Irakin sotilaskohteisiin alettiin tehdä massiivisia ilma- ja ohjusiskuja. Maailmanyhteisö oli selvästikin tosissaan. Vajaat kolme kuukautta myöhemmin, 11. huhtikuuta, YK julisti Persianlahden sodan päättyneeksi. Puheet rauhallisesta, taloudellisesti ja poliittisesti vakaasta uudesta maailmanjärjestyksestä näyttivät saavan painoa.
Sodat tuskallisen vakaita
Vuoden 1991 puolivälissä kaksi tasavaltaa, Slovenia ja Kroatia, julistautui itsenäisiksi ja erosi silloisesta Jugoslaviasta. Tämä käynnisti sisällissodan, joka johti lopulta useiden erillisten kansojen muodostumiseen. Vajaa vuosi myöhemmin ranskalainen politiikan tuntija Pierre Hassner sanoi: ”Vuotta 1914 edeltäneen Euroopan tavoin George Bushin uusi maailmanjärjestys kuoli Sarajevossa.” Rauhan näkymät kuitenkin kirkastuivat, kun neuvottelut aloitettiin Daytonissa Ohiossa Yhdysvalloissa vuoden 1995 marraskuussa ja rauhansopimus allekirjoitettiin Pariisissa 14. joulukuuta. Vuoden 1995 lähestyessä loppuaan virisi toivo siitä, että uusi maailmanjärjestys ei ehkä sittenkään ollut kuollut.
Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton tasavallat olivat vähin erin irtautumassa toisistaan. Ensimmäisinä lähtivät Liettua, Viro ja Latvia vuonna 1991, ja niiden perässä seurasi muita. Joulukuussa perustettiin löyhä Itsenäisten valtioiden yhteisö. Jotkin aiemmat Neuvostoliiton osat tosin kieltäytyivät liittymästä siihen. Sitten 25. joulukuuta Gorbatšov erosi Neuvostoliiton presidentin virasta.
Jopa yksittäiset tasavallatkin alkoivat natista liitoksissaan. Esimerkiksi Tšetšenia, pieni muslimien erillisalue Pohjois-Kaukasuksella Venäjällä, kävi taistelua itsenäisyyden puolesta. Sen irtautumisyritys vuoden 1994 lopulla sai aikaan sen, että venäläisjoukot ryhtyivät kiistanalaiseen hyökkäykseen. Vaikka noin 30000 ihmishenkeä on menetetty sen jälkeen, kun kriisi alkoi 1990-luvun alkupuolella, sota on jatkunut tähän vuoteen asti.
Lokakuussa 1995 eri puolilla maailmaa raivosi – sen mukaan, miten ne luokitellaan – 27–46 selkkausta.
Vararikon partaalla
Uusi maailmanjärjestys ei horjunut 1990-luvun alkupuolella ainoastaan poliittisesti vaan myös taloudellisesti.
Nicaragua devalvoi valuuttansa vuonna 1991, mutta silti 25 miljoonaa córdobaa oli vain yhden Yhdysvaltain dollarin arvoinen. Samanaikaisesti oli Zairessa 850 prosentin inflaatio, minkä vuoksi zairelaisten oli tultava toimeen elintasolla, joka oli maailman alhaisimpia. Venäjänkin talous oli sekasorron vallassa. Vuonna 1992 inflaatio laukkasi 2200 prosentin vuosivauhtia, minkä vuoksi raha oli lähes arvotonta. Vaikka tilanne on sittemmin parantunut, taloudelliset ongelmat olivat vuonna 1995 kaikkea muuta kuin ohi.
Vuonna 1991 sattui vuosisadan skandaali talouselämän alalla, kun petokset ja muut rikokset johtivat Bank of Credit and Commerce International -pankin luhistumiseen. Tallettajat, joita oli 62 maassa, kärsivät miljardien dollarien tappiot.
Eivät vain taloudellisesti heikot maat hoippuneet. Saksojen yhdistymisestä aiheutuneet kustannukset ajoivat mahtavan Saksan ahtaalle. Työttömyys lisääntyi samalla kun työntekijät vaativat pitempiä lomia ja parempaa terveydenhuoltoa. Poissaolojen runsas määrä ja sosiaalihuollon laaja-alainen väärinkäyttö rasittivat entisestään taloutta.
Yhdysvalloissa ankarien onnettomuuksien sarja koetteli vakuutusyhtiöitä, jotka joutuivat lujille vakuutuskorvausten vuoksi. Ja vuonna 1993 ilmestynyt kirja Bankruptcy 1995: The Coming Collapse of America and How to Stop It varoitti huimasti nousevan valtionvelan ja budjetin alijäämän vaaroista. Jopa Lontoon Lloyd’sin asema, jota on pidetty vakaana kuin Gibraltarin kallio, joutui vaakalaudalle. Tappioiden runtelemana Lloyd’sin oli pakko harkita sitä, minkä ei pitänyt tulla kysymykseenkään – mahdollista konkurssia.
Uskonto – vakauttava voima?
Saksalainen päivälehti Frankfurter Allgemeine Zeitung totesi vuonna 1991: ”Tämä toivo uudesta maailmanjärjestyksestä pohjautuu amerikkalaiseen maailmankäsitykseen, jolla on pitkät perinteet. Tämän käsityksen olennainen sisällys on aina ollut uskonnollinen, ja se on ilmaistu kristillisin sanakääntein.”
Voisi luulla, että uskonnollisella taustalla olisi pitänyt olla vakauttava vaikutus uuteen maailmanjärjestykseen. Todellisuudessa uskonnollinen suvaitsemattomuus ja uskonnolliset erimielisyydet aiheuttivat kuitenkin yleistä epävakaisuutta. Algeria ja Egypti olivat vain kaksi niistä maista, joiden hallitukset joutuivat ristiriitaan muslimifundamentalistien kanssa. Uskonnollisuudesta innoituksensa saanut terrorismi pyyhkäisi aaltona molempien maiden yli. Intian uskonnollisiin mellakoihin sisältyivät ne yhdeksän päivää kestäneet väkivaltaisuudet, jotka uskonkiihko sai aikaan Bombayssa vuonna 1993 ja joiden aikana surmattiin 550 henkeä.
Uskonnollinen eripuraisuus hidasti ekumeenista kehitystä vuonna 1994, kun anglikaaninen kirkko vihki 32 naista papiksi. Paavi Johannes Paavali II sanoi tätä ”syväksi esteeksi kaikkien niiden toiveiden toteutumiselle, jotka koskevat katolisen kirkon ja anglikaanisen kirkon yhdistymistä”.
Huhtikuun 19. päivänä 1993 Yhdysvaltain hallituksen ja erään uskonnollisen ryhmän (Branch Davidians) välinen jännittynyt tilanne – joka oli ajautunut umpikujaan ryhmän päämajan luona Wacossa Texasissa ja jonka vuoksi oli jo tapettu neljä liittovaltion viranomaista – johti siihen, että ainakin 75 ryhmän jäsentä kuoli. Kaksi vuotta myöhemmin Oklahoma Cityssä räjähtänyt pommi surmasi 168 eräässä liittovaltion rakennuksessa ollutta ihmistä. Viranomaiset tutkivat sitä mahdollisuutta, että tämä terroriteko olisi ollut Wacossa tehdyn hyökkäyksen kosto.
Maailma järkyttyi vuoden 1995 alussa, kun se sai kuulla myrkkykaasuiskusta, jonka terroristit tekivät Tokion metroon. Kymmenen ihmistä kuoli, ja tuhannet saivat myrkytysoireita. Maailma oli vieläkin järkyttyneempi, kun vastuu iskusta vieritettiin Aum Shinrikyo- eli Korkein totuus -nimisen tuomiopäivän lahkon niskoille.
Merkittäviä vuosipäiviä – vähän juhlimisen aihetta
Vuonna 1492 Kolumbus löysi sattumalta läntisen pallonpuoliskon. Erimielisyydet varjostivat tämän tapahtuman muistoksi vuonna 1992 järjestettyä 500-vuotisjuhlaa. Noin 40 miljoonaa Amerikan intiaanien jälkeläistä oli vihoissaan siitä käsityksestä, että joku eurooppalainen ”löysi” maita, joissa heidän esi-isänsä olivat eläneet ja menestyneet kauan ennen kuin hän oli edes syntynyt. Jotkut sanoivat tätä tutkimusmatkailijaa ”riiston ja valloittamisen edelläkävijäksi”. Ja tosiasia onkin, että Kolumbuksen saapuminen läntiselle pallonpuoliskolle koitui pikemminkin onnettomuudeksi kuin siunaukseksi sen syntyperäisille asukkaille. Niin sanotut kristityt valloittajat riistivät heiltä maan, itsenäisyyden, arvokkuuden ja hengen.
Syyskuussa 1995 Israel aloitti 16 kuukautta kestävän juhlan, jota vietetään sen tapahtuman 3000-vuotispäivän kunniaksi, että kuningas Daavid valloitti Jerusalemin. Vuosijuhla sai traagisen alun, kun salamurhaajan luoti surmasi pääministeri Jitzhak Rabinin 4. marraskuuta joitakin minuutteja sen jälkeen, kun hän oli pitänyt puheen rauhankokouksessa. Tämä heitti varjon Lähi-idän rauhanprosessin ylle ja osoitti, ettei vakavia uskonnollisia erimielisyyksiä ole ainoastaan juutalaisten ja palestiinalaisten välillä vaan myös juutalaisten itsensäkin keskuudessa.
Vuosina 1991–95 järjestettiin useita 50-vuotisjuhlia, joihin aiheen antoivat toiseen maailmansotaan liittyvät tapahtumat: Pearl Harboriin tehty hyökkäys, jonka vuoksi Yhdysvallat liittyi sotaan, liittoutuneiden maihinnousu Eurooppaan, keskitysleirien vapauttaminen natsien käsistä, liittoutuneiden voitto Euroopassa ja ensimmäisen atomipommin pudottaminen Japaniin. Koska näiden tapahtumien yhteydessä vuodatettiin paljon verta ja kyyneleitä, jotkut kysyivät, olivatko nämä tapahtumat oikeastaan juhlimisen arvoisia.
Tämä johti merkittävään vuosipäivään, jota vietettiin sen kunniaksi, että lokakuussa 1945 perustettiin Yhdistyneiden kansakuntien järjestö. Tuolloin odotettiin toiveikkain mielin, että avain maailmanrauhan saavuttamiseen oli vihdoinkin löytynyt.
Yhdistyneet kansakunnat on saavuttanut monia voittoja, kuten sen pääsihteeri Boutros Boutros-Ghali sanoi sen puolustukseksi. Se ei ole kuitenkaan onnistunut toteuttamaan peruskirjansa päämäärää, nimittäin ”kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä”. Sen joukot ovat monesti yrittäneet ylläpitää rauhaa paikoissa, joissa ei ollut rauhaa ylläpidettäväksi. Vuoteen 1995 mennessä se ei ollut onnistunut puhaltamaan elämää horjuvaan uuteen maailmanjärjestykseen.
Kun uusi maailmanjärjestys kompasteli, tosi teokratia kukoisti!
Koska toiveet uudesta maailmanjärjestyksestä murenivat joidenkin ihmisten silmissä poliittisen, taloudellisen ja uskonnollisen epävakaisuuden vuoksi, he alkoivat puhua uudesta maailman epäjärjestyksestä. Nämä kehitysvaiheet saivat Jehovan todistajat entistä vakuuttuneemmiksi siitä, että vakaa ihmisyhteiskunta on mahdollinen vain Jumalan uudessa maailmassa.
Joissakin maissa kylmän sodan päättyminen merkitsi suurempaa vapautta Jehovan todistajille, minkä ansiosta he saattoivat pitää huomattavia kansainvälisiä konventteja Budapestissa, Kiovassa, Moskovassa, Pietarissa, Prahassa, Varsovassa ja muualla. Ne lujittivat Jehovan todistajien maailmanlaajuista seurakuntajärjestelyä ja vauhdittivat heidän saarnaamistyötään. Ei ole siksi ihme, että toimeliaiden todistajien määrä kasvoi vuosina 1991–95 vain yhdellä näistä alueista 49171:stä 153361:een. Samana neljän vuoden jaksona todistajien määrä kasvoi koko maailmassa 4278820:stä 5199895:een. Tosi teokratia menestyy paremmin kuin koskaan!
Miljoonat ihmiset tosiaankin perustavat tulevaisuudentoivonsa Jehova Jumalan lupaukseen ”uusista taivaista ja uudesta maasta, joissa vanhurskaus asuu” (2. Pietarin kirje 3:10, 13). Miten paljon viisaampaa tämä onkaan kuin toiveiden paneminen ihmisten uuteen maailmanjärjestykseen, joka horjuvilta ensiaskeliltaan horjahtaa pian olemattomuuteen! (Daniel 2:44.)