Alkuperäiset amerikkalaiset – erään aikakauden loppu

KUKAPA ei olisi katsonut tyypillistä villinlännenfilmiä? Kautta maailman ihmiset ovat kuulleet Wyatt Earpista, Buffalo Billistä, Yksinäisestä ratsastajasta ja sellaisista intiaaneista kuin Geronimosta, Istuvasta Härästä, Hullusta Hevosesta ja päällikkö Josephista sekä monista muista. Miten autenttisia Hollywoodin kuvaukset ovat todellisuudessa olleet? Entä miten puolueettomia ne ovat olleet kertoessaan intiaaneista?

Kertomus siitä, miten eurooppalaiset pääsivät voitolle alkuperäisistä pohjoisamerikkalaisista (intiaaneista), herättää kysymyksiä.a Ovatko historiankirjat antaneet intiaaneista rehellisen kuvan? Opettavatko ahneus, sorto, rasismi ja raakuudet meille jotakin? Mikä on totuus niin sanotuista cowboyista ja intiaaneista?

Custerin viimeiset asemat ja Wounded Kneen verilöyly

Poppamies nimeltä Istuva Härkä, joka kuului lakota-intiaaneihin (yksi siouxien kolmesta päähaarasta), oli yksi Little Bighorn -⁠joella Montanassa vuonna 1876 käydyn kuuluisan taistelun johtajista. Everstiluutnantti ”Pitkätukka” Custer luuli saavansa 650 sotilaansa avulla helpon voiton tuhannesta sioux- ja cheyenne-soturista. Se oli karkea virhearvio. Hänellä oli vastassaan todennäköisesti suurin alkuperäisten amerikkalaisten soturijoukko, joka koskaan on kokoontunut yhteen: noin 3000 miestä.

Custer jakoi seitsemännen ratsuväkirykmenttinsä kolmeen osaan. Hänen osastonsa ei jäänyt odottelemaan tukea kahdelta muulta osastolta, vaan se hyökkäsi siihen intiaanien leirin osaan, jota hän piti heikoimpana. Heimopäällikköjen Hullun Hevosen, Sapen ja Istuvan Härän johtamina intiaanit tuhosivat Custerin noin 225 sotilaan vahvuisen joukko-osaston viimeiseen mieheen. Se oli lyhytaikainen voitto intiaaniheimoille, mutta karvas tappio Yhdysvaltain armeijalle. Hirvittävä kosto tuli kuitenkin jo 14 vuoden päästä.

Lopulta Istuva Härkä antautui, sillä hänelle oli luvattu armahdus. Sen sijaan hän joutui olemaan jonkin aikaa vankina Randallin linnakkeessa Dakotan territoriossa. Myöhempinä vuosinaan hän esiintyi yleisölle Buffalo Billin villin lännen sirkuksessa. Kuuluisasta päälliköstä ja vaikutusvaltaisesta poppamiehestä oli enää vain varjo jäljellä.

Vuonna 1890 Istuvan Härän (lakotankieliseltä nimeltään Tatanka Iyotake) ampuivat kuoliaaksi intiaanipoliisit, jotka oli lähetetty vangitsemaan häntä. Surmatyön tekijöinä olivat sioux-heimoiset ”metallirinnat” (poliisimerkin kantajat), poliisiluutnantti Häränpää ja poliisikersantti Punainen Tomahawk.

Intiaanien valkoisen miehen herruudelle tekemä vastarinta murtui lopullisesti tuona samana vuonna Wounded Knee Creekin verilöylyssä Yhdysvaltain Suurten tasankojen alueella. Liittovaltion sotilaat ja heidän Hotchkiss-pikatulikanuunansa tappoivat siellä noin 320 pakenevaa sioux-heimon miestä, naista ja lasta. Sotilaat kerskuivat kostaneensa tovereittensa – Custerin ja hänen miestensä – puolesta, jotka oli teurastettu Little Bighorn -⁠jokea reunustavalla harjanteella. Tähän päättyi se yli 200 vuoden mittainen ajanjakso, jolle oli ollut tyypillistä se, että amerikkalaiset uudisasukkaat olivat uusille alueille työntyessään aika ajoin sotineet ja kahakoineet paikallisten, ahtaalle joutuneitten heimojen kanssa.

Miten Pohjois-Amerikka oli saanut alkuperäiset amerikkalaisensa? Millaista heidän elämänsä oli ollut ennen kuin ensimmäinen valkoinen mies saapui Pohjois-Amerikkaan?b Mikä oli syynä siihen, että he lopulta joutuivat häviölle ja alistettuun asemaan? Entä millainen on intiaanien asema nykyään maassa, jota varhaisten eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläiset tätä nykyä hallitsevat? Näitä ja muita kysymyksiä tarkastellaan seuraavissa kirjoituksissa.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 3]

Kuolleitten hautaamista Wounded Kneessä

[Lähdemerkintä]

Montana Historical Society