Mistä he ovat peräisin?

”MILLAISTA nimeä me käytimme itsestämme ennen Kolumbuksen tuloa? – – Kun käännetään se sana, jota me kaikki toisistamme tietämättä käytimme itsestämme, niin se oli kaikissa heimoissa aina jotakin sellaista, mikä oli käännettävissä pohjimmiltaan samalla tavoin, kuten on asianlaita nykyäänkin. Meidän kielessämme [narragansetissa] se on ninuog eli kansa [navajoksi diné], ihmiset. Se oli se nimi, jota me käytimme itsestämme. Kun siis tänne saapui [Euroopasta] uudisasukkaita, me tiesimme, keitä me olimme, mutta emme tienneet, keitä he olivat. Niinpä me kutsuimme heitä nimellä awaunageesuck eli muukalaiset, sillä he olivat niitä, jotka olivat ulkomaalaisia, he olivat niitä, joita me emme tunteneet, mutta me tunsimme toisemme. Ja me olimme ihmisiä.” (Korkea Tammi, narragansett-heimon jäsen.)

Alkuperäisten amerikkalaisten syntyperästä on monenlaisia teorioita.a Mormonikirkon perustaja Joseph Smith oli kveekari William Pennin ohella yksi niistä monista, jotka uskoivat intiaanien olevan heprealaisia, jotka polveutuivat niin sanotuista Israelin kymmenestä kadonneesta sukukunnasta. Useimpien antropologien nykyään hyväksymä selitys on se, että Aasiasta siirtyi heimoja joko maakannasta pitkin tai veneillä alueelle, joka nykyisin tunnetaan Alaskana, Kanadana ja Yhdysvaltoina. DNA-tutkimuksetkin näyttävät tukevan tätä käsitystä.

Alkuperäiset amerikkalaiset – heidän syntyperänsä ja käsityksensä

Toimittajat Tom Hill (seneca-intiaani) ja Richard Hill vanhempi (tuscarora-intiaani), jotka molemmat ovat alkuperäisiä amerikkalaisia, kirjoittavat kirjassaan: ”Useimmat alkuperäiskansat uskovat perinteisesti siihen, että heidät on luotu maasta, vedestä tai tähdistä. Toisaalta erään arkeologien teorian mukaan Aasiasta on siirtynyt väkeä Beringinsalmen suurta maakannasta pitkin Amerikkaan, ja tämän teorian mukaan nämä aasialaiset olivat olleet läntisen pallonpuoliskon alkuperäiskansojen esi-isiä.” (Creation’s Journey—Native American Identity and Belief.) Jotkut alkuperäiset amerikkalaiset ovat taipuvaisia epäilemään valkoisen miehen Beringinsalmi-teoriaa. He uskovat mieluummin omiin legendoihinsa ja kertomuksiinsa. He eivät pidä itseään Aasiasta saapuneina maahanmuuttajina, jotka olisivat lähteneet etsimään uusia, tuntemattomia alueita, vaan alkuperäisasukkaina.

Russell Freedman selittää kirjassaan An Indian Winter: ”Mandanien [lähellä Missourijoen yläjuoksua asuneen heimon] käsityksen mukaan Ensimmäinen Ihminen oli voimakas henki, jumalolento. Elämän Herra, kaiken luoja, oli luonut hänet kaukaisessa muinaisuudessa toimimaan välittäjänä tavallisten ihmisten ja maailmankaikkeudessa asuvien lukemattomien jumalten eli henkien välillä.” Mandanien käsityksiin sisältyi jopa vedenpaisumustarina. ”Kun suuri tulva kerran pyyhkäisi yli koko maailman, Ensimmäinen Ihminen pelasti ihmiset opettamalla heidät rakentamaan suojatornin eli ’arkin’, joka kohosi korkealle tulvivien vesien yläpuolelle. Jokaisessa mandanien kylässä oli hänen kunniakseen tämän myyttisen tornin pienoisjäljitelmä: puolentoista metrin korkuinen setripylväs, jota ympäröi lauta-aita.”

Mandaneilla oli myös uskonnollisena vertauskuvana ”korkea, höyhenillä ja taljalla verhottu salko, jossa ylinnä oli kaamean näköinen puinen, mustaksi maalattu pää”. Mitä se edusti? ”Tämä kuva edusti Ochkih-Haddää, pahaa henkeä, jolla oli suuri vaikutus ihmisiin, mutta joka ei kuitenkaan ollut niin voimakas kuin Elämän Herra tai Ensimmäinen Ihminen.” Tasankointiaaneilla ”usko henkimaailmaan oli kiistaton osa jokapäiväistä elämää. – – Tärkeitä päätöksiä ei voitu tehdä eikä suunnitelmia voitu alkaa toteuttaa, ellei ensin ollut pyydetty apua ihmisten asioita valvovilta pyhiltä olennoilta ja saatu heidän hyväksymystään.”

John Bierhorst selittää kirjassaan The Mythology of North America: ”Ennen kuin oli klaaneja, osage-intiaanien sanottiin vaeltaneen paikasta toiseen tilassa, joka tunnettiin nimellä ganítha (ilman lakia ja järjestystä). Perinteinen käsitys on, että noina varhaisina aikoina eräät ajattelijat, niin sanotut ’pienet, vanhat miehet’, – – laativat teorian, jonka mukaan äänetön, luomiskykyinen voima täyttää taivaan ja maan sekä pitää tähdet, kuun ja auringon liikkeessä moitteettomassa järjestyksessä. He käyttivät tuosta voimasta nimeä Wakónda (arvoituksellinen voima) tai Eáwawonaka (olemassaolomme aiheuttaja).” Lännessä asuvilla zuneilla, siouxeilla ja lakotoilla on samantapainen käsitys. Winnebagoilla on myös luomiskertomus, jossa puhutaan ”Maantekijästä”. Kertomus sanoo: ”Hän halusi valon, ja tuli valo. – – Sen jälkeen hän jälleen ajatteli ja halusi maan, ja tämä maa syntyi.”

Raamattua tuntevat tekevät sen erittäin mielenkiintoisen havainnon, että joillakin alkuperäisten amerikkalaisten käsityksillä on yhtäläisyyksiä sen kanssa, mitä Raamattu opettaa, varsinkin kun ajatellaan Suurta Henkeä, ”olemassaolomme aiheuttajaa”, joka tuo mieleen Jumalan nimen, Jehovan, merkityksen ’hän saattaa tulemaan joksikin’. Muita yhtäläisyyksiä ovat esimerkiksi vedenpaisumus ja se paha henki, joka tunnetaan Raamatussa Saatanana. (1. Mooseksen kirja 1:​1–5; 6:​17; Ilmestys 12:9.)

Alkuperäisten amerikkalaisten maailmankuva

Alkuperäiset amerikkalaiset Tom Hill ja Richard Hill selittävät kirjassaan viittä lahjaa, jotka he sanovat alkuperäisten amerikkalaisten saaneen esi-isiltään. ”Ensimmäinen lahja – – on voimakas kiintymyksemme maahan.” Kuka voi kiistää tätä, kun ajatellaan heidän historiaansa ennen eurooppalaisten saapumista ja sen jälkeen? Alkuperäisten amerikkalaisten maa, jota he usein pitivät pyhänä, vietiin heiltä järjestelmällisesti väkipakolla, huijaamalla tai sellaisilla sopimuksilla, joista ei pidetty kiinni.

”Toinen lahja on se voima ja henki, joka on kansallamme ja eläimillä yhteisesti.” Alkuperäisten amerikkalaisten kunnioituksesta eläimiä kohtaan on monia todisteita. He metsästivät ainoastaan ravinnon, vaatteiden ja suojan takia. Biisonien joukkotuho ei ollut alkuperäiskansojen, vaan valkoisen miehen syytä, kun hän verenhimossaan ja lyhytnäköisessä ahneudessaan hävitti ne kutakuinkin kaikki.

”Kolmas on henkivoimat, jotka ovat eläviä sukulaisiamme ja jotka ovat yhteydessä meihin heistä valmistamiemme kuvien välityksellä.” Tässä on teema, joka on yhteinen niin monille uskonnoille kautta maailman: jonkinlaisen hengen tai sielun elossa säilyminen kuoleman jälkeen.b

”Neljäs lahja on tietoisuus siitä, keitä me olemme – asia, josta heimoperinteemme kertovat ja jota ne pitävät yllä.” Nykyisin sen voi epäilemättä havaita heimojen juhlamenoista, joihin ihmiset kokoontuvat keskustelemaan heimonsa asioista, tai seuranpitotilaisuuksista, joissa esitetään heimotansseja ja heimomusiikkia. Intiaanipuvut, rytmikäs rummutus, tanssit sekä suku- ja klaanijuhlat todistavat kaikki heimoperinteestä.

”Viimeinen lahja on luomisprosessi: se, mihin me uskomme, konkretisoituu, kun luonnonmateriaalit muutetaan esineiksi, joissa kuvastuu usko ja ylpeys.” Olipa sitten kyse koritöistä, kutomisesta, saviastioitten muovaamisesta ja maalaamisesta, jalokivien, korujen ja koristeiden muotoilemisesta tai jostakin muusta luovasta toiminnasta, niin se on yhteydessä heidän ikivanhaan perinteeseensä ja kulttuuriinsa.

Heimoja on niin paljon, että kaikkien perinteisten käsitysten ja tapojen selittämiseen tarvittaisiin monta kirjaa. Meitä kiinnostaa nyt kuitenkin tämä: millainen vaikutus miljoonien eurooppalaisten muuttovirralla oli alkuperäisiin amerikkalaisiin, kun monet näistä eurooppalaisista olivat niin sanottuja kristittyjä?

[Alaviitteet]