Kuolevat koralliriutat – onko vastuu ihmisten?
VUONNA 1992 pidettiin kansainvälinen symposiumi aiheesta koralliriutat, ja sen raportissa kerrottiin ihmisten olevan joko suoraan tai välillisesti syyllisiä siihen, että 5–10 prosenttia maailman riutoista on kuollut. Lisäksi todettiin, että 60 prosenttia riutoista voidaan menettää seuraavien 20–40 vuoden aikana. Australian meritieteen instituutissa toimivan Clive Wilkinsonin mukaan vain syrjäseutujen riutat ovat kohtalaisen terveitä. Lehdessä USA Today todettiin, että alueisiin, joilla riuttoja on turmeltunut, ”kuuluvat Aasiassa Japani, Taiwan, Filippiinit, Indonesia, Singapore, Sri Lanka ja Intia; Afrikassa Kenia, Tansania, Mosambik ja Madagaskar; sekä Amerikassa Dominikaaninen tasavalta, Haiti, Kuuba, Jamaika, Trinidad ja Tobago sekä Florida. Rappeutumisen syyt vaihtelevat, mutta yhteisiä tekijöitä kaikille ovat rannikkoalueiden tiheä asutus sekä niiden voimakas kehittäminen.”
Koralliriutat viihtyvät normaalisti 25–29-asteisessa merivedessä sen mukaan, missä ne sijaitsevat. Terveille koralleille sopiva lämpötilan pieni vaihtelualue on kuitenkin hyvin lähellä kuolettavaa lämpötilaa. Jos lämpötila nousee yksi tai kaksi astetta kesän normaalia maksimilämpöä korkeammaksi, seuraukset voivat olla tuhoisat. Vaikka paikalliseen värinmenetykseen ja sitä seuraavaan kuolemaan voidaan löytää eri syitä, monet tiedemiehet arvelevat, että yhteinen maailmanlaajuinen syy saattaa olla maapallon ilmaston lämpeneminen. Tiedelehdessä Scientific American kerrottiin tästä päätelmästä: ”Vuoden 1987 raportit korallien muuttumisesta valkoisiksi saatiin samaan aikaan, kun huoli maapallon ilmaston lämpenemisestä kasvoi. Ei ollut siksi yllättävää, että jotkut tiedemiehet ja muut tarkkailijat tulivat siihen tulokseen, että koralliriutoilla oli sama rooli kuin kanarialinnulla hiilikaivoksessa – ne olivat ensimmäinen merkki maailman valtamerien lämpötilannoususta. Vaikka näyttää siltä, että meriveden lämpötilan paikoittainen nousu on aiheuttanut värinmenetystä, tätä ilmiötä ei voida tällä haavaa yhdistää kiistattomasti maapallon ilmaston lämpenemiseen.”
Lehdessä U.S.News & World Report todettiin: ”Karibianmeren alueella tehdyt tuoreet tutkimukset ovat tukeneet sitä olettamusta, että normaalia lämpimämmät valtameret ovat syynä viimeaikaisiin tuhoihin.” Global Coral Reef Alliance -järjestön johtaja Thomas J. Goreau vertasi pessimistisesti riuttojen surkeaa tilaa Amazonin sademetsien hupenemiseen. ”50 vuoden kuluttua on vielä jäljellä sademetsiä”, hän sanoi, ”mutta jos koralliriuttoja häviää samaa vauhtia kuin nykyään, ne ovat hävinneet jo kauan ennen sitä.”
Tuhoutuminen maailmanlaajuista – monia syitä
Vuonna 1983 kuoli Keski-Amerikan rannikolta Tyynestämerestä peräti 95 prosenttia korallista. Samanlaista mutta vähemmän tuhoisaa värinmenetystä tapahtui samaan aikaan Tyynenmeren keski- ja länsiosissa. Vakavaa värinmenetystä ilmeni Australian Isossa valliriutassa sekä Tyynenmeren ja Intian valtameren alueilla. Myös Thaimaasta, Indonesiasta ja Galápagossaarilta raportoitiin vahingoista. Sen jälkeen ilmeni laaja-alaista värinmenetystä Bahamasaarten, Kolumbian, Jamaikan ja Puerto Ricon sekä Yhdysvalloissa Etelä-Texasin ja Floridan lähellä.
Ilmeni, että riuttoja tuhoutuu joka puolella maailmaa. Lehdessä Natural History todettiin: ”Sinä suhteellisen lyhyenä aikana, jona riuttojen ekosysteemiä on tutkittu, ei ole koskaan nähty niin laajaa värinmenetystä kuin viime aikoina. Miamin yliopistossa toimiva biologi Peter Glynn on tutkinut 400 vuotta vanhoja koralleja Tyynenmeren itäosassa, missä värinmenetys on ollut vakavaa, eikä hän ole löytänyt mitään todisteita siitä, että samanlaisia tuhoja olisi sattunut menneisyydessä. Vakava värinmenetys osoittaa, että 1980-luvulla tapahtuneella yleisellä ilmaston lämpenemisellä on voinut olla voimakas vaikutus koralliriuttoihin, ja se voi kertoa riuttojen tulevaisuuden, mikäli kasvihuoneilmiö johtaa vielä korkeampiin lämpötiloihin. Valitettavasti on lähes varmaa, että maapallon ilmaston lämpeneminen ja ympäristön rappeutuminen jatkuvat ja edelleen voimistuvat, mikä aiheuttaa värinmenetyskausien toistumisen kautta maailman entistä nopeammassa tahdissa.”
U.S.News & World Report -lehdessä viitattiin erääseen muuhun mahdolliseen syyhyn: ”Osasyynä viimeaikaiseen riuttojen kuolemiseen voi myös olla elollisia olentoja vahingolliselta ultraviolettisäteilyltä suojelevan otsonikerroksen oheneminen.”
Rannikkoalueilla, missä asuu yli puolet maailman väestöstä, koralliriuttoja on kuormittanut suuresti ihmisten vastuuttomuus. Tutkimuksessa, jonka teettivät Kansainvälinen luonnon ja luonnonvarojen suojeluliitto sekä Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelma, todettiin ihmisten turmelleen tai tuhonneen huomattavan määrän riuttoja 93 maassa. Monet kehitysalueet saastuttavat merta huuhtelemalla jätevetensä käsittelemättöminä suoraan mereen.
Mangrovepuita ja -pensaita, jotka elävät suolaisessa vedessä ja suodattavat epäpuhtauksia, hakataan puutavaraksi ja polttoaineeksi. Riuttoja revitään kappaleiksi ja niistä otetaan korallia rakennusmateriaaliksi. Sri Lankassa ja Intiassa kokonaisia riutan osia on jauhettu sementtiin. Suuret ja pienet laivat laskevat ankkurinsa riuttoihin tai törmäävät niihin ja hankaavat niitä siten murskaksi.
National Geographic -lehdessä kuvailtiin, mitä tapahtuu John Pennekampin koralliriuttojen suojelualueella Floridassa: ”Veneet saastuttavat veden ja kaiken siinä olevan öljytuotteilla sekä jätevedellä. Taitamattomat kuljettajat törmäävät riuttoihin. He roskaavat meren muovimukeilla, alumiinitölkeillä, lasitavaralla, muovipusseilla, pulloilla ja sotkeentuneilla siimoilla, joita on kilometrikaupalla. Nämä jätteet eivät katoa – ne ovat käytännössä häviämättömiä.”
[Kuvan lähdemerkintä s. 16]
Australian International Public Relations
[Kuvan lähdemerkintä s. 17]
Bahamas Ministry of Tourism