Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • g96 22/9 s. 18-20
  • Mitä koralliriuttojen pelastamiseksi voidaan tehdä?

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Mitä koralliriuttojen pelastamiseksi voidaan tehdä?
  • Herätkää! 1996
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Liittyvätkö kaikki kansat taisteluun?
  • Uhanalainen koralli
    Herätkää! 1996
  • Kuolevat koralliriutat – onko vastuu ihmisten?
    Herätkää! 1996
  • Vierailu Isolla valliriutalla
    Herätkää! 1991
  • Koralli
    Raamatun ymmärtämisen opas, 1. osa
Katso lisää
Herätkää! 1996
g96 22/9 s. 18-20

Mitä koralliriuttojen pelastamiseksi voidaan tehdä?

MONET tiedemiehet kautta maailman uskovat, että maapallon ilmasto lämpenee ja että tuo ilmiö pahenee edelleen, kun kehitysmaat kiinnittävät entistä enemmän huomiota teollisuuden kehittämiseen. Noin kolme miljardia tonnia hiilidioksidia (CO2) syydetään vuosittain maapallon ilmakehään, kun energian saamiseksi käytetään esimerkiksi sellaisia polttoaineita kuin hiiltä, öljyä ja puuta ja kun hakkuualueita poltetaan. Joidenkin tiedemiesten mukaan niin sanottu kasvihuoneilmiö, jonka aiheuttavat polttoaineiden käytöstä syntyvät kaasut, uhkaa nostaa ilmakehän lämpötilaa noin 1,5–4,5 astetta seuraavan vuosisadan puoliväliin mennessä. Tästä noususta olisi kohtalokkaat seuraukset koralleille ja riuttayhdyskunnille.

Mutta koralliriuttojen kuoleminen vaikuttaisi haitallisesti myös maalla olevaan elämään. Natural History -⁠lehdessä todettiin: ”Koralliriutat ovat itse kuitenkin kasvihuoneilmiön avaintekijöitä, ja niiden merkitys kasvihuonekaasujen vähentämisessä saattaa olla yhtä suuri kuin trooppisten sademetsien. Kerätessään kalsiumkarbonaattia tukirankaansa korallit poistavat valtameristä suuret määrät CO2:ta. Ilman zooksantilleja [korallin kanssa symbioosissa eläviä leviä] se hiilidioksidimäärä, jonka korallit hajottavat aineenvaihduntareaktiossa, laskee jyrkästi. On ironista, että tälle merenalaiselle ekosysteemille aiheutettava vahinko voisi kiihdyttää juuri sitä prosessia, joka jouduttaa sen kuolemaa.”

Jotkut tiedemiehet uskovat, että muut palamisen yhteydessä vapautuvat kaasut – esimerkiksi typpioksiduuli ja freonit (CFC-yhdisteet) – kiihdyttävät kasvihuoneilmiötä. Todellisuudessa yksi CFC-molekyyli pidättää 20000 kertaa tehokkaammin lämpöä kuin yksi CO2-molekyyli. Lisäksi CFC-yhdisteiden katsotaan olevan pääsyynä maapallon elämää haitallisilta ultraviolettisäteiltä suojelevan otsonikerroksen ohenemiseen. Otsonikerros on ohentunut pohjois- ja etelänavan yllä niin paljon, että siihen on muodostunut aukkoja. Tämä merkitsee lisää huonoja uutisia koralleille. Pienoiskoralliriutoilla tehdyissä kokeissa havaittiin, että kun ennestään lämpimän veden kuormittamat pienoiskoralliriutat altistettiin ultraviolettivalolle, jonka määrää lisättiin hivenen kerrallaan, värinmenetys paheni. Lehdessä Scientific American todettiin murheellisesti: ”Vaikka freonipäästöt lopetettaisiin tänään, ne kemialliset reaktiot, jotka aiheuttavat tuhoa stratosfäärin otsonissa, jatkuisivat ainakin sata vuotta. Syy on yksinkertainen: nämä yhdisteet säilyvät ilmakehässä näin kauan, ja troposfääriin kertyneet yhdisteet leviävät stratosfääriin kauan sen jälkeen kun päästöt on lopetettu.”

Yksityiset ihmiset voivat osoittaa vastuuntuntoisuutta siten, etteivät he likaa meriä eivätkä rannikkoalueita roskilla tai muilla saastuttavilla aineilla. Jos käyt riutalla, noudata ohjeita äläkä koske koralliin tai seiso sen päällä. Älä ota äläkä osta korallisia matkamuistoja. Jos liikut veneellä trooppisten riuttojen lähellä, laske ankkuri hiekkapohjaan tai merenkulkuviranomaisten järjestämiin kiinnityspoijuihin. Älä hurjastele äläkä kuohuta pohjaa veneesi potkurilla. Älä laske likavesiä mereen ollessasi veneilemässä, vaan etsi satama-altaita ja venesatamia, joissa ne otetaan vastaan. Looe Keyn vedenalaisen suojelualueen (joka sijaitsee Floridassa Yhdysvalloissa) johtaja Bill Causey totesi: ”Ihminen on todennäköisesti luomassa ongelmaa, joka järkyttää tasapainoa. Meidän täytyy tiedostaa se maailmanlaajuisesti. Mikäli voimistamme jatkuvasti yleistä tietoisuutta siitä, että maapalloa uhkaa tärkeän ekosysteemin menettäminen, voimme ehkä muuttaa tilanteen.”

Alueellisesti on hyväksytty ja saatettu voimaan lakeja, jotka suojelevat koralliriuttoja. Floridan osavaltio vaatii oikeusteitse vahingonkorvauksia riuttoja vahingoittavilta laivanomistajilta. Erään rahtialuksen omistajat maksoivat 27 miljoonan markan sakon aluksen kynnettyä hajalle tuhansia neliömetrejä korallia. Osa rahasta käytettiin tämän vedenalaisen elinpaikan kuntoon saattamiseen. Biologit yrittävät parhaillaan erikoiskiinnitysaineiden avulla liittää yhteen korallia, jota eräs laiva turmeli vuonna 1994. Muuan yhtiö taas sai noin 15 miljoonan markan sakot vahingoista, joita yksi sen omistamista rahtialuksista oli aiheuttanut eräälle Floridan koralliriutalle. Muut maat säätävät samanlaisia rangaistuksia. Joissakin suosituissa sukelluspaikoissa, esimerkiksi Karibianmeressä sijaitsevilla Caymansaarilla, sukeltaminen on sallittua vain rajallisilla alueilla. Australia perusti Ison valliriutan suojelualueen voidakseen valvoa siellä tapahtuvaa toimintaa. Mutta kuten kaikki ovat havainneet, mitä enemmän on sukeltajia, sitä enemmän riutoille aiheutuu vahinkoa.

Liittyvätkö kaikki kansat taisteluun?

Kun asiaa katsotaan maailmanlaajuiselta kannalta, huolestuneet tiedemiehet ja johtajat ovat sitä mieltä, ettei ratkaisu ole yhden kansan tai edes kansojen ryhmän käsissä. Saasteet kulkeutuvat ympäri maapallon meri- ja ilmavirtojen mukana ja vaikuttavat riuttoihin. Yksittäisillä kansoilla ei ole lainkäyttövaltaa aluevesiensä ulkopuolella. Luontoa saastuttavat aineet, jotka heitetään mereen aluevesirajojen ulkopuolella, ajautuvat lopulta rannoille. Tarvitaan maailmanlaajuista voimien yhdistämistä ja koko maapalloa koskevaa ratkaisua.

Epäilemättä monet vilpittömät ja kyvykkäät ihmiset maailmassa jatkavat taistelua, jotta maapallon kunnioitusta herättävät koralliaarteet voitaisiin pelastaa. Maailmanhallitusta, joka ymmärtää luontoa ja on kiinnostunut siitä, tarvitaan selvästikin hyvin kipeästi. Onneksi Luoja itse pelastaa maapallon elinpiirin. Kun Jumala teki ensimmäiset ihmiset, hän sanoi: ”Vallitkoot he meren kaloja [ja kaikkia meren eliöitä].” (1. Mooseksen kirja 1:​26.) Koska Jumala ei kohdellut huonosti eikä hyödyntänyt häikäilemättömästi meren eliöitä, hänen ihmiskunnalle antamansa toimeksiannon täytyi tarkoittaa, että ihmisen pitäisi huolehtia maapallosta. Raamatussa ennustetaan: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita [Jumalan taivaallista valtakuntaa] ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Pietarin kirje 3:​13.) Lähitulevaisuudessa tämä taivaallinen hallitus puhdistaa saastuneen maapallomme ja myös sen valtameret. Silloin Jumalan valtakunnan kansalaiset huolehtivat ja nauttivat täysin määrin kauniista valtameristä ja niiden asukkaista.

[Kuvat s. 18]

Tausta: kaunis koralliriutta Tyynessämeressä lähellä Fidžiä

Pikkukuvat: 1. veden alla otettu lähikuva klovnikalasta, 2. pöydän näköinen koralli, 3. puhdistajakatkarapu korallin päällä

[Lähdemerkintä]

Sivun 18 tausta: Fiji Visitors Bureau

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa