Hento mutta kestävä vaeltaja

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KANADAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

Taiteilijat tekevät niistä maalauksia, ja runoilijat kirjoittavat niistä. Monet lajit asuvat trooppisissa sademetsissä. Useat elävät metsissä, pelloilla ja preerioilla. Jotkin selviytyvät vuorten huippujen kylmyydestä, toiset taas erämaan kuumuudesta. Niitä on kuvailtu hyönteisistä kauneimmiksi.

EPÄILEMÄTTÄ tunnet tämän erittäin herkän ja viehättävän luontokappaleen – perhosen. Yksi perhoslaji on kuitenkin tullut kautta maailman kuuluisaksi hämmästyttävistä vaellusmatkoistaan. Tämä hento mutta kestävä vaeltaja on monarkki. Tarkastellaanpa hieman lähemmin tätä luomakunnan jalokiveä ja sen uskomattomia muuttomatkoja.

Luomakunnan herkkä jalokivi

Kuvittele olevasi niityllä lämpimänä ja aurinkoisena päivänä. Seuraa katseellasi noita viehättäviä siivekkäitä ihmeitä, jotka syöksähtelevät sinne tänne luonnonkukkien keskellä etsiessään loputtomasti ruokaa ja juomaa. Seiso liikkumatta käsivarsi ojennettuna. Yksi perhonen lähestyy. Hei, se aikoo istahtaa käsivarrellesi! Huomaa, kuinka pehmeästi se laskeutuu.

Katsohan sitä nyt tarkemmin. Pane merkille sen kaksi puuterimaista, hentoa oranssinväristä siipeä, joissa on mustia siipisuonia ja monimutkainen reunakuvio. Kerrotaan, että monarkin nimesivät Amerikkaan muuttaneet englantilaiset, jotka yhdistivät sen monarkkiinsa, Vilhelm III Oranialaiseen. Tämä perhonen on tosiaan aikamoinen ”monarkki”. Tämä hento kaunokainen, joka painaa vain 0,5 grammaa ja jonka siipien kärkiväli on 8–10 senttimetriä, pystyy kuitenkin tekemään pitkiä ja rasittavia matkoja.

Vaikuttavia lentomatkoja

Vaikka joidenkin perhosten sanotaan muuttavan melko kauas talven lähestyessä, niin vain monarkki tekee hyvin pitkiä muuttomatkoja juuri tiettyihin määräpaikkoihin ja erittäin runsaslukuisena joukkona. Monarkin muutto on perhosmaailmassa varsinainen ilmiö. Tarkastellaanpa joitakin näiden kestävien vaeltajien vaikuttavia saavutuksia.

Ne lentävät syksyllä Kanadasta talvehtimispaikkoihinsa Kaliforniaan tai Meksikoon yli 3200 kilometrin pituisen matkan. Ne ylittävät suuria järviä, jokia, tasankoja ja vuoria. Miljoonat niistä saapuvat onnellisesti määränpäähänsä korkealle Sierra Madren vuoristoon Keski-Meksikoon.

Tällaiset lentomatkat ovat vieläkin hämmästyttävämpiä, kun ottaa huomioon, etteivät nuoret perhoset ole koskaan aikaisemmin lentäneet tätä matkaa eivätkä nähneet näitä talvehtimispaikkoja. Erehtymättömästi ne kuitenkin vaistoavat oikean lentosuunnan ja tietävät, milloin ne ovat saapuneet talvehtimissijoilleen. Miten ne oikein pystyvät siihen?

Canadian Geographic -⁠aikakauslehdessä sanotaan: ”Niiden vaatimattomissa pikku aivoissa on selvästikin jonkinlainen monimutkainen geneettinen ohjelmointi, ehkä jokin keino havaita mehiläisten tavoin auringonsäteiden tulokulma tai kyky reagoida maan magneettikenttään, joka näyttää ohjaavan lintuja. Kyvystä tunnistaa ilman tietty lämpötila ja kosteus saattaa olla apua matkan loppuvaiheessa. Tähän mennessä tiede ei ole kuitenkaan ratkaissut tätä arvoitusta.” Monarkit ovat Raamatun Sananlaskujen kirjassa mainittujen luontokappaleitten tavoin ”vaistonvaraisesti viisaita” (Sananlaskut 30:​24).

Monarkit ovat myös mestarilentäjiä. Ne liitelevät noin 12 kilometriä tunnissa, nousevat ylöspäin noin 18 kilometrin tuntinopeudella ja syöksähtävät eteenpäin vieläkin nopeammin, noin 35 kilometrin tuntivauhdilla – kuten jokainen, joka on yrittänyt saada niitä kiinni, tietää. Ne käyttävät erittäin taitavasti hyväkseen tuulia – ne jopa luovivat lännestä puhaltavaa tuulta vasten päästäkseen lounaaseen, missä niiden määränpää on. Ne käyttävät monimutkaisia lentotapoja selviytyäkseen tuulen nopeuden ja suunnan muutoksista. Ne hyödyntävät ylöspäin nousevia lämpimiä ilmavirtauksia paljolti samalla tavoin kuin purjelentäjät ja haukat. Erään tietolähteen mukaan on tavallista, että monarkit lentävät päivässä jopa 200 kilometriä. Ne lentävät ainoastaan päivänvalon aikaan. Yöllä ne lepäävät, usein samassa paikassa joka vuosi.

Toronton yliopiston tutkija David Gibo on saanut selville, että monarkki ei nouse ja liitele ilmavirtojen mukana vain satunnaisesti. Hän kertoo: ”Perhosten täytyy käyttää tuulia hyväkseen mielestäni taitavammin kuin muuttomatkoja tekevät hanhet.” Koska monarkit vuorotellen räpyttelevät siipiä, kohoavat ilmavirtojen mukana ja syövät, ne saapuvat Meksikoon riittävän lihavina, niin että ne jaksavat elää talven yli ja lähteä keväällä paluumatkalle pohjoiseen. Professori Gibo sanoo lisäksi: ”Ne tekevät tuon pitkän matkan liitelemällä ja saapuvat siksi perille vahvoina ja terveinä.”

Joukkovaelluksia

On tiedetty jo kauan, että Kalliovuorten länsipuolella asustavat monarkit muuttavat etelään ja talvehtivat Kaliforniassa. Niiden voi nähdä riippuvan parvina männyissä ja eukalyptuspuissa monin paikoin Kalifornian etelärannikolla. Mutta Itä-Kanadassa elävien suurten monarkkiyhdyskuntien muuttoreitin määränpäätä ei saatu selville pitkään aikaan.

Vuonna 1976 tämä salaisuus paljastui. Niiden talvehtimispaikka lopulta löytyi: puita kasvava vuorenhuippu Sierra Madren vuoristossa Meksikossa. Miljoonia ja taas miljoonia perhosia tavattiin tiheinä parvina korkeiden, harmaanvihreiden kuusten oksilta ja rungoilta. Tämä vaikuttava näky on edelleen lumoava nähtävyys vierailijoille.

Yksi parhaista sellaisista paikoista Kanadassa, joissa voi nähdä monarkkeja joukoittain, on Ontariossa sijaitseva Point Peleen kansallispuisto, jonne ne kerääntyvät valmistautuessaan muuttomatkalle etelään. Myöhäiskesällä ne kokoontuvat tähän Kanadan eteläiseen kolkkaan Eriejärven pohjoisrannalle odottamaan, että tuulet ja lämpötila ovat suotuisat, ennen kuin ne lähtevät matkalle etelään talvehtimispaikoilleen Meksikoon.

Määränpäät

Ne lähtevät Point Peleestä ja lentävät Eriejärven yli saarelta toiselle aloittaakseen pitkän matkansa Yhdysvaltojen mantereen poikki. Matkan varrella toiset monarkkiparvet liittyvät niiden mukaan muuttomatkalle. Méxicon luoteispuolella sijaitsevaan korkeaan vuoristoon kokoontuu arviolta noin sata miljoonaa perhosta viettämään talvea.

Toiset muuttoreitit kulkevat Floridan ja Karibianmeren kautta ja saattavat päättyä Jukatanin niemimaalle tai Guatemalaan paikkoihin, joita ei ole vielä löydetty. Talvehtivatpa monarkit Meksikossa tai jossain muualla, ne kerääntyvät rykelmiksi muutamille melko pienille alueille vuoristometsiin.

Voisi luulla, että pitkä lentomatka niiden talvikotiin toisi ne johonkin lomaparatiisiin – lämpimille ja aurinkoisille niityille. Mutta niin ei asia ole. Meksikon tuliperäisten vuorten alueella, jonne ne menevät, on kylmä. Ilmasto vuorten huipuilla sopii kuitenkin ihanteellisesti niiden talvehtimiseen. Se on tarpeeksi kylmä pitämään ne lähes täydellisessä toimettomuuden tilassa, mikä pidentää niiden iän 8–10 kuukauteen. Sen ansiosta ne ehtivät lentää Meksikoon, talvehtia siellä ja aloittaa paluumatkan. Voihan sitä jonkinlaiseksi lomaksi sanoa.

Kevään tultua monarkit muuttuvat taas toimeliaiksi. Päivien pidetessä perhoset lepattelevat auringonpaisteessa, alkavat paritella ja aloittavat paluumatkansa pohjoiseen. Joidenkin yksilöiden uskotaan selviytyvän koko paluumatkasta, mutta yleensä vain niiden jälkeläiset saapuvat kesäasuinpaikoille Kanadaan ja Yhdysvaltojen pohjoisosiin. Kolme tai neljä munista toukka- ja kotelovaiheen kautta perhosiksi kehittyvää sukupolvea muuttaa vähitellen mantereen poikki pohjoiseen. Naaras, jonka sisällä on noin sata hedelmöitynyttä munaa, lepattelee kukkaniittyjen poikki ja munii munat yksi kerrallaan nuorten, pehmeiden käärmeenpistonyrttikasvien lehtien alapinnalle. Niin kiertokulku jatkuu, ja monarkit jatkavat matkaansa kesäasuinpaikoilleen.

Monarkki on todella kiehtova luontokappale. Ihmisillä on suurenmoinen etu tehdä havaintoja sen toimista ja tutkia niitä. Ei ole kuitenkaan yllättävää, että ihmisten kaupalliset hankkeet uhkaavat monarkin kauan salaisuutena pysyneitä talvehtimispaikkoja Meksikossa ja Kaliforniassa. Jos oletamme näiden hauraiden ja kauniiden luomusten voivan mennä yhtä hyvin muuallekin, saatamme tuhota ne sukupuuttoon. On kiitettävää, että niiden suojelemiseksi tällaiselta mahdollisuudelta kuitenkin ponnistellaan. Kuinka suurenmoista tuleekaan olemaan silloin, kun nyt käsillä olevassa Luojan lupaamassa paratiisimaassa nämä hennot mutta kestävät vaeltajat saavat asua turvassa!

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

Perhonen: Parks Canada/J. N. Flynn

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

S. 16 yllä ja alla: Parks Canada/J. N. Flynn; keskellä: Parks Canada/D. A. Wilkes; s. 17 yllä: Parks Canada/J. N. Flynn; keskellä ja alla: Parks Canada/J. R. Graham