Australiankurki, kypäräkasuaari, emu ja aasiansatulahaikara – Australian erikoisia lintuja

Herätkää!-LEHDEN AUSTRALIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

PELOTTAVAT kynnet aseenaan lentokyvytön kypäräkasuaari, jota sanotaan maailman vaarallisimmaksi linnuksi, pystyy hyppäämään, potkimaan ja repimään valtavalla voimalla. Sen sukulainen emu, ääriviivoiltaan samanlainen ja yhtä hyvin varustettu, ei tarvitse siipiä – se juoksee tuulen nopeudella. Australiankurki julistaa tanssillaan Luojansa ja Koreografinsa nerokkuutta. Ja ohi kahlaava pitkä ja laiha aasiansatulahaikara on malliesimerkki lintumaailman arvokkuudesta ja ryhdistä. Kiilapyrstökotkan kelpaa näyttää täydellisen ilmojen metsästäjän ääriviivojaan, oli se sitten lennossa tai haaskalla. Jokainen näistä komeista linnuista on todellakin luomakunnan ihme. Meillä on siksi ilo esitellä teille . . .

Värikäs kypäräkasuaari – sademetsien ystävä

Koillis-Australian ja Uuden-Guinean rehevissä sademetsissä elävä, 30–60 kilon painoinen kypäräkasuaari on kaunis mutta omissa oloissaan viihtyvä lintu. Vajaan kahden metrin korkuinen naaras on kookkaampi kuin koiras ja – mikä on linnuille epätavallista – hiukan värikkäämpi kuin koiras, joka soidinaikojen ulkopuolella pysyttelee viisaasti poissa sen tieltä. Parittelun jälkeen naaras munii rykelmän kirkkaanvihreitä munia, mutta kävelee sitten vain tiehensä ja jättää niiden hautomisen ja poikasista huolehtimisen koiraalle. Sitten se parittelee toisten koiraiden kanssa ja jättää jokaiselle niistä munarykelmän hoidettavaksi!

Metsien hävittäminen on kuitenkin käynyt kypäräkasuaareille kalliiksi. Townsvillen lähellä Queenslandin osavaltiossa sijaitsevalla Billabongin rauhoitusalueella on yritetty lisätä niiden määrää sellaisen ohjelman avulla, jonka mukaan linnut kasvatetaan vankeudessa ja vapautetaan takaisin luontoon, kun ne ovat siihen tarpeeksi vanhoja. Kypäräkasuaarit ovat kaikkiruokaisia, mutta pääasiassa ne syövät hedelmiä, jotka ne nielaisevat kokonaisina. Siten yli sadan kasvilajin siemenet kulkeutuvat sellaisenaan linnun suoliston läpi ja tulevat levitetyiksi laajalti kaikkialle metsään suojaavan, ravinteikkaan lannoitemöykyn sisässä. Rauhoitusalueen asiantuntijoiden mukaan kypäräkasuaari on tämän vuoksi keskeinen laji, sillä jos se häviäisi, moni muukin laji kuolisi sukupuuttoon. Mutta onko lintu vaaraksi ihmisille?

Ainoastaan niille ajattelemattomille, jotka menevät liian lähelle. Tosiasiassa ihmiset ovat kypäräkasuaarille paljon suurempi uhka kuin se on koskaan ollut ihmisille. Sademetsän tummassa hämyssä lintu päästää kurkustaan matalan murahduksen varoitukseksi siitä, että se on lähellä. Ota vihjeestä vaari: älä mene lähemmäksi. Hyvin luultavasti se säntää tiehensä aluskasvillisuuden läpi käyttäen kovaa sarveispahkaansa päänsä suojana. Mutta kun sen pako estetään tai sitä vahingoitetaan tai se suojelee poikasiaan, niin se saattaa hyökätä, jos sitä menee liian lähelle.

Emu – vaeltaja ja kansallinen vertauskuva

Kypäräkasuaarin lähisukulaisiin kuuluvaa ja hieman sitä kookkaampaa emua tavataan melkein kaikkialla Australian takamailla. Linnuista vain strutsi on sitä kookkaampi. Aralla emulla on pitkät, vankat koivet, joilla se pystyy pyrähtämään 50 kilometrin tuntivauhdin juoksuun, ja kypäräkasuaarin tavoin sillä on kummassakin jalassa kolme hengenvaarallista kynttä. Mutta päinvastoin kuin aloillaan viihtyvä sukulaisensa emu on vaeltava kulkija, joka on harvoin aggressiivinen. Se syö melkein mitä vain – toukkia, kaalinpäitä ja jopa vanhoja saappaita! Kun naarasemu on muninut tummanvihreät munansa – joita on tavallisesti 7–10 mutta joskus jopa 20 – se kypäräkasuaarin tavoin delegoi hautomisen ja kasvatuksen koiraalle.

Eurooppalaisten kohtaaminen oli emulle kova pala. Uudisasukkaat hävittivät sen tuota pikaa Tasmaniasta. Mantereella taas sen mieltymys vehnään toi sille lisänimen tuholainen ja teki siitä palkkion vuoksi metsästettävää saalista. Hellittämättömästä teurastuksesta huolimatta emumäärät palautuivat hämmästyttävällä tavalla ennalleen, jopa siinä määrin, että Länsi-Australiassa lintua vastaan julistettiin suoranainen sota vuonna 1932. Hallitus kirjaimellisesti lähetti paikalle armeijan ja kaksi Lewis-konekivääriä! Vaikkei emu ole älykkään linnun maineessa, se voitti taistelun. ”Sota” oli poliittisesti kiusallinen julkinen farssi: kymmenellätuhannella patruunalla saatiin ammutuksi korkeintaan muutama sata lintua. Sen jälkeen seurasi kuitenkin näännytyssota – emua vastaan ryhdyttiin kaksitahoiseen hyökkäykseen, jossa ensinnäkin linnuista maksettiin palkkio ja toiseksi maanviljelijät saivat hallituksen sponsoroimat ammukset ilmaiseksi – eivätkä emut enää pystyneet pitämään puoliaan.

Nykyään emu on kuitenkin kansallissymboli. Se seisoo ylpeänä kengurua vastapäätä Australian vaakunassa ja vaeltelee pensaikossa kenenkään uhkaamatta. Sen pahin vihollinen on kuivuus. Emuja jopa kasvatetaan kokeellisesti maatiloilla, koska niistä saadaan monenlaisia tuotteita: täysin rasvatonta lihaa; vahvaa, kestävää nahkaa; höyheniä; sekä öljyä jota saadaan linnun rinnassa olevasta rasvakerroksesta. Tämä yhdessä paikassa oleva rasvavarasto selittää, miksi liha on täysin rasvatonta.

Pidätkö tanssimisesta?

Ehkä et, mutta australiankurjet kyllä pitävät. Niiden ”tanssisali” sijaitsee veden äärellä, ja eräässä Australian vesilintuja käsittelevässä kirjassa kerrotaan, että ”erisuuruisina ryhminä, joissa on milloin yksi pari, milloin kymmenkunta paria”, nämä harmaat kurjet ”asettuvat riveihin suurin piirtein toisiaan vastapäätä ja aloittavat tanssin. Ne astelevat keikistellen eteenpäin puujalkamaisilla koivillaan, siivet puolittain levällään ja niillä huitoen. Kumarrellen ja päätään nyökytellen ne etenevät ja palaavat takaisin ja päästelevät samalla kurnautuksia ja pehmeitä huiluääniä. Aina silloin tällöin jokin lintu pysähtyy, heittää päätään taakse ja päästää villin törähdyksen. Linnut saattavat myös hypätä ilmaan metrin korkeudelle ja leijailla takaisin maan pinnalle musta-harmaat siivet levällään. Ne heittelevät ilmaan oksia ja ruohonkorsia ja yrittävät saada ne kiinni tai tökätä niitä nokallaan niiden varistessa alas maahan.” (The Waterbirds of Australia.) Innostava esitys, etenkin kun ajattelee lintujen kokoa: ne ovat suunnilleen metrin korkuisia ja niiden siipiväli on noin kaksi metriä!

Monet lintulajit esittävät taidokkaita soidinmenoja paritteluaikana, mutta australiankurki, yksi suurimmista kurjista, on parantumaton: se pistää tanssiksi ympäri vuoden. Sen englanninkielinen nimi (brolga) onkin peräisin alkuperäisasukkaiden tarusta, joka kertoo kuuluisasta tanssijattaresta nimeltä Buralga. Hän torjui erään velhon huomionosoitukset. Siitä hyvästä tämä noitui hänet siroksi kurjeksi.

Aasiansatulahaikara – Australian ainoa kattohaikara

Kosteikkojen lintu aasiansatulahaikara on yleinen Australian lämpimän kostealla pohjois- ja itärannikolla. Tästä solakasta, 130 senttimetrin korkuisesta ja loisteliaan värikkäästä linnusta ei voi erehtyä, kun sen näkee kosteikkojen lukemattomien muiden lintujen joukossa. Astellessaan ylväästi matalikossa se tuikkaa pitkän, vahvan nokkansa veteen sellaisella voimalla, että sen täytyy räpäyttää siipensä osittain auki säilyttääkseen tasapainonsa.

Ja miten vaikuttavat nuo siivet ovatkaan! Se levittää auki kärjestä toiseen noin kaksimetriset siipensä, joiden pääsulat sojottavat kuin sormet, ja kaartelee laiskasti ylöspäin, kunnes se näkyy enää pienenä rastina taivaalla. Ilmassa liitävä aasiansatulahaikara pitkine siipineen, kauloineen ja koipineen, taustanaan päiväntasaajan laskevan auringon suunnaton punainen pallo, onkin Pohjois-Australian kosteikkojen rakastettu symboli.

Kiilapyrstökotka – ilmojen kuningas

Kivenheiton päässä kallioiselta vuorenhuipulta Victorian osavaltiossa lenteli kiilapyrstökotka uhmaten navakkaa tuulta, joka ajoi kaikki muut linnut pois taivaalta. Kirjoittaja David Hollands näki elämänsä akrobatianäytöksen. Hän kirjoittaa: ”Kotka liiteli ylhäällä liikuttamatta itseään juuri lainkaan, aivan kuin kotonaan tässä myrskyisässä ympäristössä. – – Katsellessani sitä se sulki siipensä ja lähti syöksymään kohtisuoraan alaspäin. Sadan metrin pudotuksen jälkeen sen siivet aukenivat äärimmäisen kevyesti, ja lintu nousi kuin raketti lähes samaan korkeuteen, josta syöksy oli alkanut. – – Se oikaisi lentonsa vaakatasoon puolikkaalla vaakakierteellä, liiteli sitten korkeammalle – – [ja] toisti syöksyn kerta toisensa jälkeen viilettäen dramaattisesti laakson pohjalle ja taas ylös. Tauoton näytös oli henkeäsalpaava.”

Tätä kaunista, voimakasta valtiasta, jonka siipiväli on 2,5 metriä ja pyrstö selvästi kiilan muotoinen, on mahdotonta sekoittaa mihinkään muuhun lintuun Australian taivaalla. Sen kynsissä on kolmen tonnin puristusvoima! Mutta yhteen aikaan ainoa ”oikea” tapa katsella kiilapyrstökotkaa oli kiväärinpiippua pitkin. Sukulaisensa valkopäämerikotkan tavoin, jota ammuttiin armotta lohikalastuksen ja turkiseläinkaupan suojelemiseksi, tätä australialaista kotkaa vainottiin siksi, että se joskus sattui nappaamaan lampaan. ”Maailmassa ei juuri ole toista petolintua, jota olisi vainottu yhtä armottomasti kuin kiilapyrstökotkaa”, sanotaan kirjassa Birds of Prey. ”Sitä pidettiin lähes sata vuotta tuholaisena – – ja sen ampumisesta, kun tämä oli todistettavissa, maksettiin palkkioita.”

Syytteistä kuitenkin luovuttiin vuosien varrella. Linnun pääasiallista ravintoa huomattiin olevan jänikset ja silloin tällöin alkuperäiseläimet, muun muassa vallabit, jotka saattoivat painaa kaksi kertaa enemmän kuin se itse. Tämä havainto toi kotkalle vihdoin rauhan ihmisen kanssa sekä lainsuojan.

Linnut ovat tosiaan hämmästyttävän monimuotoinen, kaunis ja olennainen osa maapallon mutkikasta elämää! Saatamme oppia tämän aikanaan, mutta usein viisaus tulee liian myöhään – sen jälkeen kun ahneus ja tietämättömyys ovat vaatineet veronsa. On kuitenkin hyvin lohduttavaa tietää, että jos vain kiinnitämme asiaan huomiota, korvamme voivat jo nyt nauttia siitä kurnauttelusta, sirkutuksesta, viheltelystä, törähtelystä, huilumaisesta ääntelystä, kaakatuksesta ja kiljahtelusta, jota kuuluu tämän kauniin planeetan taivaalta, metsistä ja kosteikoilta!

[Kuvat s. 16]

Kypäräkasuaari

Australiankurki

[Lähdemerkintä]

Vasemmalla ja alhaalla: Australian Tourist Commission (ATC); ylhäällä keskellä ja oikealla: Billabong Sanctuary, Townsville, Australia

[Kuvat s. 17]

Kotka

Emu

Aasiansatulahaikara

[Lähdemerkintä]

Kotkanpoikaset ja emun pää: Graham Robertson/NSW National Parks and Wildlife Service, Australia; lentävä kotka: NSW National Parks and Wildlife Service, Australia; emu poikasineen ja aasiansatulahaikara: Australian Tourist Commission (ATC)

[Kuvien lähdemerkinnät s. 15]

Vasemmalla: Graham Robertson/NSW National Parks and Wildlife Service, Australia; oikealla: Australian Tourist Commission (ATC); ylhäällä: Billabong Sanctuary, Townsville, Australia