Katkarapu – viljelty herkku?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN ECUADORIN-KIRJEENVAIHTAJALTA

TÄMÄ miljoonien ihmisten makuun oleva meren herkku on tosiaan usein peräisin viljelylaitoksesta. Kuluttaja ei ehkä kuitenkaan saa koskaan tietää sitä, sillä viljelty katkarapu ei eroa kovinkaan paljon, jos lainkaan, meressä kasvaneesta katkaravusta. Moniin Ecuadorin katkarapulammikoihin onkin istutettu suoraan merestä otettuja nuoria katkarapuja.

Kalastajat, joita sanotaan larveroiksi, kalastavat verkoilla näitä nuoria, vain puolentoista senttimetrin pituisia katkarapuja mangrove-kasvillisuuden reunustamista jokien suista pitkin rannikkoa tai merenrantaa huuhtelevasta aallokosta. Sitten ne viedään lammikoihin kasvamaan. Tällä tavoin ei kuitenkaan kyetä hankkimaan tarpeeksi katkarapuja. Saadakseen nuoria katkarapuja lammikoihinsa monet katkaravunviljelylaitokset ovat siksi riippuvaisia hautomoista, joissa käytetään nykyaikaisia viljelymenetelmiä. Tutustutaanpa lähemmin siihen, miten katkaravunviljelylaitokset toimivat.

Käynti hautomossa

Hautomo, jossa kävimme, sijaitsi eräällä kauniilla Tyynenmeren rannalla. Katkarapuhautomon lähellä täytyy olla paljon merivettä, jotta sen monimutkainen vedenjakelujärjestelmä toimisi. Merestä pumpataan vettä, joka suodatetaan, tarvittaessa lämmitetään ja johdetaan lukuisiin sisällä oleviin altaisiin.

Tapasimme siellä ryhmän ystävällisiä, huolettomasti pukeutuneita meribiologeja, teknikkoja ja muita työntekijöitä. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli hedelmöittämishuone. Täysimittaisia luonnonkatkarapuja pidetään siellä 17000 litran hedelmöittämisaltaissa. ”Näitä katkarapuja ei ole tarkoitettu syötäväksi”, selitti oppaamme. ”Ne on pyydetty täysikasvuisina ja tuotu katkarapukannan lisäämistä varten.”

Hedelmöittämishuoneessa noudatetaan tarkkaa valaistusaikataulua. Kello 15:n ja keskiyön välisenä aikana – paritteluaikana – pienitehoiset valot katkaistaan, ja työntekijät etsivät taskulamppujen valossa naaraita, jotka ovat valmiita munimaan. Penaeus vannemei -⁠lajin naaraat on helppo havaita, sillä uros kiinnittää maitinsa niiden takaruumiin pinnalle. Kun työntekijät näkevät munia kantavan naaraan, se poistetaan ja viedään pienempään, 260 litran munimisaltaaseen.

Munia kantava naaras pannaan siinä alustalle, joka on lähellä suppilomaisen altaan yläosaa – yksi naaras kuhunkin altaaseen – kunnes kukin niistä laskee 180000 munaansa tai enemmänkin. Tullessaan ulos naaraasta mätimunat hedelmöityvät, kun ne joutuvat kosketuksiin hyytelömäisen maidin kanssa. Jälkeenpäin munat ja vesi valutetaan pois munimisaltaan suppilomaisen pohjan kautta. Teknikot laskevat, kuinka paljon munia kunkin muninnan yhteydessä saadaan.

Tunteja kuoriutumisen jälkeen toukat siirretään määräerissä niin sanottuihin kasvatusaltaisiin. Ne näyttävät jättimäisiltä kylpyammeilta, ja niihin mahtuu noin 11000 litraa vettä. Seuraavat 20–25 päivää nämä altaat toimivat levää sekä kuivattuja kaloja ja äyriäisiä syövien kehittyvien toukkien kotina.

Missä katkaravut kehittyvät

Katkaravut, jotka ovat nyt pieniä poikasia, siirretään viljelyaltaisiin. Sekä hautomossa tuotetuista katkaravuista että niiden meressä kasvaneista sukulaisista pidetään sen jälkeen yhtä lailla huolta. Ne pannaan pieniin altaisiin, joissa valvotaan niiden sopeutumista uuteen lämpötilaan ja veden suolapitoisuuteen. Muutaman päivän päästä ne ovat valmiita siirrettäviksi suurempiin lammikoihin. Nämä tekolammikot ovat yhteydessä kanavaan. Tähän kanavaan pumpataan säännöllisesti vettä merestä tai joensuusta. Vierekkäisten altaiden koko vaihtelee 5:stä 10 hehtaariin. Nuorien katkarapujen annetaan kasvaa näissä altaissa kolmesta viiteen kuukautta.

Kasvukautena lammikoiden veden happipitoisuutta valvotaan päivittäin. Lisäksi katkarapujen kasvunopeus tarkastetaan viikoittain, jotta ruokintaohjelma voidaan sovittaa oikeaksi. Paino yritetään saada nousemaan tasaisesti 1–2 grammaa viikossa.

Korjuuaika

Kun lammikko korjuuaikaan tyhjennetään, katkaravut pyydetään verkkoihin tai pumpataan pois niiden lähestyessä altaan suuta. Sen jälkeen juuri korjatut katkaravut huuhdellaan ja peitetään jäillä, minkä jälkeen ne kuljetetaan heti pakkauslaitokseen. Siellä katkarapujen pää poistetaan, mutta pyrstö jätetään kuoren alle, jollei ostaja toisin määrää. Katkaravut pestään ja lajitellaan koon mukaan, minkä jälkeen ne pakataan ja pakastetaan kuljetusta varten tavallisesti yli kahden kilon laatikoihin.

Kun siis seuraavan kerran syöt katkarapuja, mieleesi saattaa muistua, että tämä meren herkku on hyvinkin voitu kasvattaa lammikossa vaikkapa Latinalaisessa Amerikassa tai Aasiassa.

[Kuva s. 24]

Katkarapujen koko korjuuaikaan

[Kuva s. 24]

Kalastajat korjaavat verkkoihin nuoria katkarapuja

[Kuva s. 25]

Kasvatusaltaita hautomossa

[Kuva s. 25]

Katkarapujen puhdistusta pakkauslaitoksessa

[Kuva s. 25]

Katkaravut pakataan koon mukaan