Sydämestä lähtevä pyyntö

HERÄTKÄÄ!-lehdessä 8.5.​1996 oli adoptiota käsittelevä kirjoitussarja. Olemme olleet iloisesti yllättyneitä lukijoiden palautteesta, jota olemme saaneet kaikkialta maailmasta. Erityisen koskettava oli seuraava kirje.

”En voi olla kertomatta, että monet meistä, jotka olemme luopuneet lapsistamme, olisimme hartaasti halunneet pitää heidät. Olin naimaton teinityttö ja kävin vielä koulua. Heti kun vanhempani saivat tietää minun olevan raskaana, he ilmoittivat minulle, että minun tulee panna lapsen hyvinvointi omani edelle ja antaa lapsi adoptoitavaksi. Minulle sanottiin, että ’lapsi tarvitsee sekä äidin että isän’, enkä minä kyennyt täyttämään tuota tarvetta. Vanhempani eivät halunneet minun pitävän lasta – heidän luonaan ei olisi minulle paikkaa, jos minulla olisi lapsi. Mitä mahdollisuuksia minulla oli? He väittivät: ’Tulet kantamaan kaunaa lapsellesi, koska se riistää vapautesi.’

Heti kun raskauteni alkoi näkyä, minut otettiin pois koulusta ja lähetettiin asumaan erään sukulaiseni luo. Kun lähdin kotoa, tiesin, etten olisi tervetullut sinne ennen kuin raskauteni olisi ohi ja olisin luopunut lapsestani.

Minut lähetettiin ensikotiin. Kun sosiaalityöntekijä kysyi minulta, olinko varma päätöksestäni luovuttaa lapsi adoptoitavaksi, tiesin, ettei hän tajunnut sen olevan ainoa vaihtoehtoni. HALUSIN PITÄÄ LAPSENI! Olen aina kaivannut sitä, että voisin nähdä poikani nauravana ja onnellisena. Lukijoittenne täytyy saada tietää, että monet lapsen synnyttäneet äidit tuntevat samalla tavalla kuin minä.

Minulle ei annettu mitään todellista vaihtoehtoa. Siksi kuuntelin muita ja tein niin kuin he sanoivat olevan lapsen ’parhaaksi’. Se on jättänyt elämääni syvän haavan. Minua painaa se, että poikani ehkä ajattelee, etten välittänyt hänestä enkä halunnut häntä.

Nyt kun olen kristitty, arvostan aina Raamatun neuvoja, jotka suojelevat meitä niiltä vielä vaikeammilta tilanteilta, joihin itsemme saatamme, kun emme sovella Jumalan sanaa elämäämme. Se osoittaa maailmallisen järkeilyn tuskalliset ja kauaskantoiset seuraukset. Mutta adoptoitujen täytyy saada tietää, ettei heidän luovuttamisensa adoptoitavaksi, merkitse sitä, etteivät he olleet haluttuja. Kerrottehan sen heille!”