Mitä on tapahtunut viihteelle?
MITEN oli mahdollista, että muinaiset roomalaiset, joiden sanottiin eläneen kulttuurinsa kukoistuskautta, katselivat viihteekseen toisten ihmisten kärsimyksiä? ”Se on selitettävissä ainoastaan siten, että heillä oli halu saada uusia ja voimakkaampia kiihokkeita”, kirjoittaa Gerhard Uhlhorn kirjassaan The Conflict of Christianity With Heathenism. ”Saatuaan kylläkseen kaikista mahdollisista nautinnoista ihmiset etsivät – – sellaista jännitystä, jota he eivät enää löytäneet muualta.”
Nykyään monilla on samanlainen ”halu saada uusia ja voimakkaampia kiihokkeita”. He eivät tosin ehkä kokoonnu seuraamaan ihmisten tappamista tai irstailua todellisessa elämässä. Se, millaista viihdettä he valitsevat itselleen, osoittaa heidän kuitenkin tuntevan samanlaista voimakasta viehtymystä väkivaltaan ja seksiin. Seuraavassa joitakin esimerkkejä.
Elokuvat. Viime vuosilta on todisteita siitä, että elokuvantekijät ovat ”mieltyneet luonnottomuuksiin”, sanoo elokuva-arvostelija Michael Medved. Hän jatkaa: ”Elokuvateollisuudessa näyttää olevan perusajatuksena se, että julmuuden ja mielenvikaisuuden kuvaaminen ansaitsee vakavampaa huomiota, automaattisemmin arvonantoa, kuin yritykset esittää jaloutta tai hyvyyttä.”
Kilpailu television kanssa on pakottanut elokuvantekijät menemään miltei äärimmäisyyksiin ihmisten houkuttelemiseksi elokuvateattereihin. ”Me tarvitsemme elokuvia, jotka hätkähdyttävät heitä, jotka tekevät vaikutuksen, joita television ohjelmatarjonta ei peitä alleen”, sanoo erään elokuvastudion johtaja. ”Emme me ehdoin tahdoin halua mässäillä verellä ja käyttää – – [siivotonta] kieltä, mutta elokuvaa ei nykyisin enää saa muulla tavoin markkinoiduksi yleisölle.” Monet eivät tosiaan enää järkyty elokuvien yksityiskohtaisimmistakaan väkivallan kuvauksista. ”Ihmiset ovat tulossa immuuneiksi tehosteille”, sanoo elokuvaohjaaja Alan J. Pakula. ”Tapettujen määrä on nelinkertaistunut, räjähdysvoima kasvanut huimasti, ja he ovat turtumassa siihen. Heille on kehittynyt kyltymätön raakojen sensaatioiden nälkä.”
Televisio. Nykyään on monissa osissa maailmaa – esimerkiksi Brasiliassa, Euroopassa ja Japanissa – aivan tavallista, että televisiossa näytetään seksiä täysin avoimesti. Tavallinen amerikkalainen televisionkatsoja joutuu tavalla tai toisella vastakkain seksin kanssa noin 14000 kertaa yhden vuoden aikana. ”Seksuaalisten teemojen ja seksuaalisen kursailemattomuuden lisääntyminen eivät osoita laantumisen merkkejä”, raportoi eräs tutkijaryhmä. ”Aiemmin sellaiset aiheet kuin insesti, sadomasokismi ja eläimiin sekaantuminen olivat tabuja, mutta nykyisin ne ovat keino, jolla parhaaseen katseluaikaan lähetettävät tv-ohjelmat saadaan tuottamaan rahaa.”
Kirjan Watching America mukaan tv-ohjelmien sallivaisuuteen on syynsä. Siinä sanotaan: ”Seksi myy. – – Kun tv-yhtiöt ja niille ohjelmia tuottavat yhtiöt huomasivat, että sellaisia ihmisiä, joita niiden ohjelmat viehättivät, oli enemmän kuin niitä ihmisiä, joita ne loukkasivat, ne ovat vähitellen lisänneet tuotteittensa kaupallista arvoa sallimalla tabuja rikottavan yhä enemmän ja aina vain avoimemmin.”
Videopelit. Pac-Manin ja Donkey Kongin suhteellisen viaton aikakausi on saanut väistyä uuden, kauhistavan sadististen pelien aikakauden tieltä. Professori Marsha Kinder sanoo, että nämä pelit ovat ”pahempia kuin televisio tai elokuvat”. Niiden ”sanoma on se, että valtaan pääsee ainoastaan väkivallan avulla”.
Yleisen huolestuneisuuden johdosta yksi Yhdysvaltojen suurimmista videopelien valmistajista on laatinut tuotteilleen arviointiasteikon. Videopeli, jossa lukee päällä ”MA-17” – merkkinä siitä, että peli on sopimaton alle 17-vuotiaille – voi sisältää äärimmäisen raakaa väkivaltaa, seksuaalisia teemoja ja kirosanoja. Jotkut kuitenkin pelkäävät, että sopivaisuusluokittelulla vain lisätään joidenkin pelien vetovoimaa. Eräs nuori, innokas videopelaaja sanoo: ”Jos olisin 15-vuotias ja näkisin MA-17-tarran, hankkisin sen pelin hinnalla millä hyvänsä.”
Musiikki. Eräs aikakauslehti, joka tutkii popmusiikin sisältöä, sanoo, että vuoden 1995 lopussa oli 40 myydyimmästä albumista ainoastaan 10 sellaisia, joissa ei käytetty kirosanoja eikä puhuttu huumeista, väkivallasta tai seksistä. ”Musiikki, jota alle murrosikäisille on tarjolla, on turruttavaa, ja suuri osa siitä haluaa kumota kaiken sovinnaisen”, kertoo sanomalehti St. Louis Post-Dispatch. ”Musiikki, joka viehättää joitakin murrosikäisiä, on täynnä vihaa ja toivottomuutta, ja se edistää ajattelua, jonka mukaan maailma ja kuuntelija itse ovat tuhoon tuomittuja.”
”Death-metal”, ”grunge-rock” ja ”gangsta-rap” näyttävät piehtaroivan väkivallassa. Sanomalehti San Francisco Chroniclen mukaan ”monet viihdeteollisuutta sisältäpäin tuntevat ovat ennustaneet, että pelottavimmat yhtyeet ovat vasta nousemassa huipulle”. Vihaa ja kuolemaa ylistävät laulut ovat nykyään suosittuja Australiassa, Euroopassa ja Japanissa. On totta, että jotkin yhtyeet ovat koettaneet omaksua hyväntahtoisemman sanoman. Lehti kuitenkin toteaa: ”Todisteet viittaavat siihen, ettei viattomuudelle näytä olevan liiemmin markkinoita.”
Tietokoneet. Ne ovat arvokkaita työkaluja, joille on monenlaista hyödyllistä käyttöä. Jotkut ovat kuitenkin käyttäneet niitä myös säädyttömän aineiston levittämiseen. Esimerkiksi Maclean’s-aikakauslehti kertoo siihen sisältyvän ”kuvia ja tekstiä kaikenlaisista asioista, eriskummallisista fetisseistä prostituutioon ja pedofiliaan asti, aineistoa, joka pöyristyttäisi monia aikuisia, saati heidän lapsiaan”.
Painotuotteet. Monet suositut kirjat ovat täynnä seksiä ja väkivaltaa. Uusimpia muotihullutuksia ovat Yhdysvalloissa ja Kanadassa niin sanotut ”sokkifantasiat” (shock fiction): kauheuksilla mässäilevät tarinat, joita markkinoidaan jopa kahdeksanvuotiaille lapsille. Diana West sanoo New York Teacher -lehdessä, että näillä kirjoilla on ”pikkulapsiin turruttava vaikutus, ja ne surkastuttavat heidän henkisen kehityksensä jo ennen kuin se on edes alkanut”.
Monissa sarjakuvalehdissä, joita julkaistaan Hongkongissa, Japanissa ja Yhdysvalloissa, on ”kiihkeitä ja raakoja sotateemoja, kannibalismia, kaulojen katkomista, saatananpalvontaa, raiskauksia ja kirosanoja”, sanotaan eräässä tv-väkivaltaa tutkivan amerikkalaisen yhdistyksen, NCTV:n, tekemässä raportissa. ”Väkivallan ja ala-arvoisen seksuaalisen aineiston taso ja määrä on näissä lehdissä järkyttävää”, sanoo tohtori Thomas Radecki, NCTV:n tutkimusjohtaja. ”Se on osoitus siitä, miten paljon olemme antaneet itsemme turtua.”
Varovaisuutta tarvitaan
Ei ole epäilystäkään siitä, että nykymaailma on viehättynyt seksiin ja väkivaltaan, ja se kuvastuu viihdeteollisuudessa. Nykyinen tilanne muistuttaa sitä tilannetta, jota kristitty apostoli Paavali kuvaili: ”Menetettyään kaiken moraalitajunsa he ovat antautuneet irstauteen harjoittamaan ahneesti kaikenlaista epäpuhtautta.” (Efesolaisille 4:19.) Nykyään monet etsivät aiheellisesti jotakin parempaa. Etsitkö sinä? Jos etsit, niin varmasti iloitset saadessasi tietää, että voit löytää tervehenkistä viihdettä, kuten seuraavassa kirjoituksessa osoitetaan.
[Tekstiruutu/Kuva s. 5]
Televisio voi olla vaarallinen
YHDYSVALLOISSA televisio esiteltiin suurelle yleisölle ensi kerran New Yorkin maailmannäyttelyssä vuonna 1939. Eräs paikalla ollut lehtimies epäili, oliko tällä uudella laitteella tulevaisuutta. Hän kirjoitti: ”Television ongelma on se, että ihmisten täytyy istua katse liimautuneena kuvaruutuun, eikä tavallisella amerikkalaisperheellä ole aikaa sellaiseen.”
Miten väärässä hän olikaan! Onkin sanottu, että kun tavallinen amerikkalainen päättää koulunsa, hän on viettänyt 50 prosenttia enemmän aikaa television kuin opettajan edessä. ”Lapset, jotka katsovat paljon televisiota, ovat aggressiivisempia, pessimistisempiä, lihavampia, mielikuvituksettomampia, vähemmän empaattisia ja oppilaina heikkolahjaisempia kuin ne lapset, jotka katsovat vähemmän televisiota”, väittää tohtori Madeline Levine kirjassaan Viewing Violence.
Hänen neuvonsa? ”Lapsille tulee opettaa, että televisiolla samoin kuin kaikilla muillakin kodin laitteilla on oma tehtävänsä. Me emme jätä hiustenkuivaajaa päälle, kun hiuksemme ovat kuivat, tai leivänpaahdinta päälle, kun paahtoleipä on ponnahtanut siitä ylös. Me ymmärrämme, mihin näitä laitteita käytetään, ja tiedämme, milloin niiden käyttö pitää lopettaa. Lapset tulee opettaa suhtautumaan samalla tavoin televisioon.”
[Tekstiruutu/Kuvat s. 7]
Viihde eri puolilla maailmaa
Herätkää!-lehti pyysi eri osissa maailmaa toimivia kirjeenvaihtajiaan kertomaan viihteen paikallisista suuntauksista. Seuraavassa heidän ajatuksiaan.
Brasilia: ”Tv-ohjelmat ovat muuttuneet yhä ala-arvoisemmiksi. Koska monet vanhemmat kuitenkin käyvät työssä kodin ulkopuolella, lapset saavat usein katsoa ajankulukseen televisiota. CD-ROM-levyt, jotka käsittelevät okkulttisia teemoja, ja videopelit, joissa on raakaa väkivaltaa, ovat suosittuja.”
Tšekin tasavalta: ”Kommunismin luhistuttua on maahan tulvinut täällä aiemmin tuntematonta viihdettä, esimerkiksi länsimaisia tv-ohjelmia ja pornokauppoja. Nuoret käyvät ahkerasti diskoissa, biljardisaleilla ja olutravintoloissa. Yliampuvalla mainonnalla ja tovereitten painostuksella on heihin usein voimakas vaikutus.”
Saksa: ”Monet vanhemmat ovat valitettavasti niin väsyneitä, etteivät he jaksa järjestää lapsilleen ajanvietettä, joten nuoret turvautuvat usein toisiinsa halutessaan pitää hauskaa. Jotkut heistä eristäytyvät videopelien ääreen. Toiset osallistuvat läpi yön jatkuviin nuorten tanssitilaisuuksiin, joissa käytetään runsaasti huumeita.”
Japani: ”Nuoret ja aikuiset lukevat mielellään ajankulukseen sarjakuvalehtiä, mutta ne ovat usein täynnä väkivaltaa, moraalittomuutta ja rumaa kieltä. Myös uhkapelien pelaaminen on yleistä. Vielä yksi huolestuttava suuntaus on se, että jotkut nuoret tytöt soittelevat yleisesti mainostettuihin seksipuhelimiin. Jotkut heistä soittavat vain huvin vuoksi, mutta toiset menevät niin pitkälle, että he rupeavat tapaamaan maksusta miehiä, mikä joissakin tapauksissa johtaa prostituutioon.”
Nigeria: ”Kaikkialle Länsi-Afrikkaan perustetaan nykyään videoteattereita, joiden toimintaa viranomaiset eivät valvo. Nämä hökkelit ovat avoinna kaikenikäisille, myös lapsille. Porno- ja kauhuvideot ovat niiden vakio-ohjelmistoa. Lisäksi television lähettämissä, paikallisesti tehdyissä elokuvissa käsitellään usein spiritismiä.”
Etelä-Afrikka: ”Läpi yön jatkuvat tanssitilaisuudet kukoistavat täällä, ja niissä on usein helppo saada huumeita.”
Ruotsi: ”Olutravintolat ja yökerhot menestyvät Ruotsissa, ja tällaisiin paikkoihin kerääntyy usein rikollisia ja huumeitten kaupustelijoita. Televisio- ja videoviihde on täynnä väkivaltaa, spiritismiä ja moraalittomuutta.”