Mikä on lapsen edun mukaista?
OTTAAKO avioero vai eikö ottaa? Tämä on suuri kysymys monille onnettomassa avioliitossa eläville ihmisille. Monia vuosia sitten avioeroon suhtauduttiin paheksuvasti, ellei suorastaan tuomitsevasti, moraalisista ja uskonnollisista syistä. Ja onnettomassa avioliitossa elävät vanhemmat pysyivät tavallisesti yhdessä lasten vuoksi. Tämän maailman normit ovat kuitenkin muuttuneet jyrkästi viime aikoina. Nykyään avioero hyväksytään yleisesti.
Vaikka avioero hyväksytään, yhä useammat vanhemmat, tuomarit, yhteiskuntatieteilijät ja monet muut ilmaisevat olevansa huolissaan avioeron vahingollisista vaikutuksista lapsiin. Varoittavia ääniä kuullaan nyt yhä useammin. Lisääntyvät todisteet osoittavat, että avioerolla voi olla musertava vaikutus lapsiin. Vanhempia kehotetaan miettimään, millaisia seurauksia avioerosta on heille itselleen ja heidän lapsilleen. Sosiologi Sara McLanahan Princetonin yliopistosta väittää, että ”kahdesta kolmasosasta kolmeen neljäsosaan niistä tapauksista, joissa perhe hajoaa, pitäisi luultavasti odottaa kauemmin ja ajatella enemmän sitä, ollaanko tekemässä oikea ratkaisu”.
Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että avioerolapsilla on suurempi riski tulla raskaaksi teini-iässä, jättää koulu kesken, kärsiä masennuksesta, päätyä avioeroon omassa avioliitossaan ja ajautua elämään sosiaalihuollon varassa. Länsimaailmassa joka kuudennen lapsen vanhemmat eroavat. Historiantutkija Mary Ann Mason sanoo kirjassaan, jonka aiheena on lasten huolto Yhdysvalloissa: ”Vuonna 1990 syntyneen lapsen tapauksessa oli 50 prosentin mahdollisuus, että oikeusistuin ratkaisisi, missä ja kenen kanssa lapsi tulisi asumaan.”
Valitettavasti vihamielisyys ei aina pääty avioeroon, sillä vanhemmat voivat jatkaa taistelua huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta oikeusistuimissa, mikä aiheuttaa lisää stressiä lapsille. Nämä tunnepitoiset yhteenotot oikeussalin vihamielisessä ilmapiirissä koettelevat lasten uskollisuutta vanhemmilleen ja saavat heidät usein tuntemaan voimattomuutta ja pelkoa.
Muuan perheneuvoja sanoi: ”Avioero ei pelasta lapsia. Aikuiset se joskus pelastaa.” Vanhemmat saattavat kyllä ratkaista omia ongelmiaan ottamalla eron, mutta samalla he voivat antaa lapsilleen sellaisen iskun, että nämä saavat koko loppuelämänsä ajan yrittää korjata aiheutuneita vaurioita.
Huollon vaihtoehdot
Avioliiton hajoamisesta johtuvassa vihamielisessä ilmapiirissä ja hermopaineessa on äärimmäisen vaikeaa neuvotella rauhallisesti ja järkevästi siitä, kumman luokse lapsi sijoitetaan asumaan. Jotta vanhempien kohtaamiset jäisivät mahdollisimman vähiin ja oikeusriita voitaisiin välttää, laki antaa joissakin maissa vaihtoehtoisen tavan ratkaista kiistat. He voivat esimerkiksi tehdä keskenään sopimuksen ilman oikeudenkäyntiä.
Kun sopimus tehdään asianmukaisesti, huoltajuusasiaa ei tarvitse jättää tuomarin ratkaistavaksi. Vanhemmat voivat päästä sopimukseen lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta asianajajiensa tai lastenvalvojan välityksellä. Sopimus annetaan yleensä sosiaalilautakunnalle vahvistettavaksi.
Kun vanhemmat eivät pysty sopimaan huollosta, useimpien maiden oikeusjärjestelmä tarjoaa keinot, joiden avulla pyritään varmistamaan se, että lapsen etuja suojellaan. Tuomari on ensisijaisesti kiinnostunut lapsista, ei vanhemmista. Tuomari harkitsee monia olennaisia seikkoja, esimerkiksi vanhempien toivomuksia, lapsen suhdetta molempiin vanhempiinsa, lapsen mieltymyksiä ja molempien vanhempien kykyä huolehtia lapsesta päivästä päivään. Sen jälkeen tuomari ratkaisee, missä ja kenen kanssa lapsi tulee asumaan, sekä miten vanhemmat tekevät lapsen tulevaisuutta koskevat tärkeät päätökset.
Yksinhuollossa yhdellä vanhemmalla on valta tehdä päätökset. Yhteishuollossa molempien vanhempien on oltava yhtä mieltä tärkeistä päätöksistä, jotka koskevat esimerkiksi lapsen terveydenhuoltoa ja koulutusta.
Kysymyksiä jotka on ehkä kohdattava
Kun niillä vanhemmilla, jotka ovat Jehovan todistajia, on edessään lapsen huoltoa koskeva oikeudenkäynti, heidän on punnittava sitä, mikä on lasten hengellisten etujen mukaista. Saattaa esimerkiksi olla, että se vanhemmista, joka ei ole todistaja, vastustaa raamatullisen valmennuksen antamista lapsille? Tai hänet on saatettu erottaa kristillisestä seurakunnasta?
Näissä tilanteissa päätöksenteko voi olla vaikeampaa kristityille vanhemmille. He haluavat toimia viisaasti ja järkevästi, ja he haluavat myös säilyttää hyvän omantunnon Jehovan edessä harkitessaan rukouksen hengessä sitä, mikä on parasta heidän lapsilleen.
Seuraavissa kirjoituksissa tarkastelemme muun muassa seuraavanlaisia kysymyksiä: Miten oikeusjärjestys suhtautuu uskontoon päätettäessä lapsen huollosta? Miten voin vastata menestyksellisesti huoltoriidan asettamaan haasteeseen? Miten voin selviytyä siitä, että menetän lasteni huoltajuuden? Miten minun tulisi suhtautua, jos huoltajuus uskotaan minulle ja seurakunnasta erotetulle vanhemmalle yhteisesti?