Lontoon Globe-teatterin paluu

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN BRITANNIAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

GLOBE-TEATTERI, joka oli William Shakespearen näytelmien kotiteatteri, on ennallistettu lähelle aikaisempaa sijaintipaikkaansa Southwarkiin Lontoon Thamesjoen etelärannalle. Tämä O:n muotoinen 20-sivuinen rakennus on tehty täysin vuonna 1599 valmistuneen alkuperäisen teatterin mallin mukaan, ja se on merkittävimpiä turistinähtävyyksiä.

Ennen kuin Lontoon teatterit saivat alkunsa, suosittua viihdettä olivat karhunrääkkäys ja härän ärsyttäminen. Huutavien katselijoiden yllyttämät koirat kiduttivat paaluun kahlehdittua eläintä. Näytökset järjestettiin teatterin edelläkävijöillä, pyöreillä areenoilla, joita reunusti portaittain nouseva katsomo. Eläimet pantiin liekaan areenan keskialueelle, jolla myöhemmin sijaitsi teatterin näyttämö.

Sitten näytelmistä tuli suosittuja, ja uusia teattereita nousi eri puolille Lontoota. Tuhannet ihmiset kävivät teattereissa päivittäin. Ylipormestarit yrittivät kieltää näytelmät sillä perusteella, että ne olivat maallisia ja jumalattomia. Työnantajat valittivat, että näytelmät veivät työntekijät työpaikoilta, koska ne alkoivat kello kaksi iltapäivällä. Mutta niiden esittämistä tuki kuningatar Elisabet I, teatterin suojelija. Hänen valtakunnanneuvostonsa suojeli näytelmiä sen varmistamiseksi, että olisi aina saatavilla kokeneita näyttelijöitä, jotka voisivat viihdyttää häntä. Shakespearen seurue valittiin esiintymään kuninkaalliseen hoviin useammin kuin mikään muu seurue.

Shakespeare kirjoitti näytelmän Henrik V samana vuonna kuin alkuperäinen Globe-teatteri avattiin. Siksi se valittiin johdonmukaisesti tuon Shakespearen uuden teatterin ensimmäisen kauden näytelmäksi.

Uudessa Globe-teatterissa

Ennen kuin astumme sisään seuraamaan kolmituntista näytelmää, katsahdamme pilviin ja toivomme, ettei ala sataa, koska teatteriin ei saa tuoda sateenvarjoja ja teatterin keskiosa on avoimen taivaan alla. Näyttämö käsittää pyöreän alueen, jonka halkaisija on 30 metriä, ja sitä ympäröi kolmiparvinen katsomo, johon mahtuu noin tuhat henkeä. Mutta me kuulumme niihin viiteensataan, jotka ovat ostaneet lipun permannon seisontapaikoilta. Alkuperäiseen teatteriin mahtui sulloutumaan vieri viereen 3000 henkeä. Mutta nykyajan turvallisuusmääräykset kieltävät sellaisen.

Kehänmuotoisen katsomon yllä oleva katto on käsitelty kemikaaleilla tulenkestäväksi. Palosuojattu levy ja sammutuslaitteet antavat lisäturvaa. Alkuperäinen Globe-teatteri tuhoutui vuonna 1613, kun näyttämöllä olleesta kanuunasta lähtenyt kipinä sytytti sen katon palamaan.

Permantopaikoilla olijat saavat liikkua ja jopa nojata käsivarsillaan näyttämön reunaan. Neljäsataa vuotta sitten kurittomat väkijoukot söivät ja joivat näytäntöjen aikana, ja heidän keskuudessaan syntyi usein tappeluita. He olivat äärimmäisen kriittisiä ja keskeyttivät näytelmän kulun milloin mielivät joko viheltämällä tai taputtamalla. He ”olivat kuin sillit suolassa”, kuten eräs aikalainen kirjoitti ja kutsui heitä ”haisunäädiksi”.

Nykyisen Globe-teatterin runko on tehty tammesta. Noin 6000 suippenevaa tammitappia pitää liitokset kohdallaan. Tammea oli helposti saatavilla sen jälkeen, kun hurrikaani repi tuhansia puita juurineen irti lokakuussa 1987. Vaikeinta oli löytää 13 metriä pitkä poikkihirsi näyttämön katoksen etureunaan. Pitkän etsinnän jälkeen löydettiin sopiva, yli 20 metriä korkea puu noin 150 kilometrin päästä Lontoon länsipuolelta.

Näyttämön katosta kannattavat marmoripylväät – tai ainakin siltä näyttää. Mutta nekin on tehty puusta samoin kuin ensimmäisen Globe-teatterin pilarit, jotka erään ihailijan mukaan oli ”maalattu niin taitavasti näyttämään marmorilta, ettei eroa huomannut edes taitavin asiantuntija”.

Nyt on katsomo täynnä. Jotkut permannolla olijat tungeksivat näyttämön ympärillä, kun taas toiset nojailevat areenan lankkuseiniin. Musiikin täyttäessä ilman hälinä hiljenee. Näyttämön yläpuolella sijaitsevalla parvekkeella kuusi keskiaikaisiin asuihin sonnustautunutta muusikkoa soittaa Shakespearen aikaisia soittimia: trumpetteja, kornetteja ja lyömäsoittimia.

Näytelmä

Musiikin saavuttaessa huippukohtansa näyttelijät astuvat näyttämölle ja hakkaavat musiikin tahdissa sauvojaan näyttämön lattiaan. Permannolla olijat liittyvät heihin tömistäen jalkojaan. Yhtäkkiä jyske loppuu. Muuan näyttelijä esittää yksin lyhyen prologin. Odotukset ovat korkealla. Äkkiä näyttämölle ilmestyy kaksi punakaapuista hahmoa: Canterburyn arkkipiispa ja Elyn piispa. Näytelmä alkaa, ja esityksen kuluessa kirkon kaksinaamaisuus ja vehkeily Englannin kuninkaan, Henrik V:n, kanssa huipentuvat viimein Ranskan tappioon Azincourtin verisillä pelloilla.

Pian pystytetään valtaistuin ja näemme kuningas Henrikin keskustelemassa kolmen hovivirkailijan kanssa. Kun hovivirkailijat astuvat näyttämölle, ihailemme edelleen heidän aidonnäköisiä keskiaikaisia pukujaan. Näyttelijöissä on kuitenkin jotain outoa, mistä emme pääse perille. Tarkistamme ohjelmastamme. Niinpä tietysti, kaikki näyttelijäthän ovat miehiä! Naisilla ei ollut mitään osaa Elisabetin ajan näytelmissä. Sosiaalihistorioitsija G. M. Trevelyan kertookin, että poikia ”harjoitettiin lapsesta saakka ankaralla kädellä esittämään naisten osat arvokkaasti, iloisesti ja taitavasti”. Näin he ovat tehneet tänäänkin.

Suosionosoitukset ovat päättyneet, ja menemme ulos. Käännymme luomaan viimeisen silmäyksen Globe-teatteriin, kun sen kullankeltainen olkikatto ja tammiset hirret sekoittuvat hienoiksi harmaan sävyiksi. On ollut ainutlaatuinen kokemus saada siirtyä ajassa taaksepäin noin 400 vuotta.

Näytelmän jälkeen käymme Shakespearen Globe-teatterista kertovassa näyttelyssä. Shakespearen nimi tulee vastaan joka käänteessä. Tutkiskellessamme näyttelyesineitä pohdimme, kuka todella oli näytelmäkirjailija William Shakespeare. William Shakespearen arvoitusta tulemme käsittelemään jossakin tulevassa Herätkää!-lehden numerossa.

[Kuva s. 25]

Piirustus vanhasta Globe-teatterista

[Lähdemerkintä]

Kirjasta The Comprehensive History of England, II osa

[Kuvat s. 26]

Nykyinen Globe-teatteri

[Lähdemerkinnät]

John Tramper

Richard Kalina