Lukijoiden kirjeitä
Munuaiset. Haluan kertoa teille, kuinka liikuttunut olin kirjoituksesta ”Munuaisesi – elämää ylläpitävä suodatin” (8.8.1997). Lääkärini on kertonut minulle, että minulla on munuaissairaus. Kirjoituksen ansiosta en tunne itseäni nyt niin yksinäiseksi sairauteni kanssa.
V. M., Yhdysvallat
Minulla on munuaissairaus, jonka vuoksi olin sairaalahoidossa neljä kuukautta. Kirjoituksenne auttoi minua tajuamaan, kuinka vähän olen tiennyt omasta elimistöstäni. Nyt pystyn paremmin selittämään tilani toisille.
S. H., Japani
Tämä kirjoitus saapui juuri silloin, kun vaimolleni oli kerrottu, että hänellä on munuaissyöpä. Vaikka diagnoosi oli meille järkytys, pystyimme ymmärtämään selvästi munuaisen eri toiminnot, kun kirurgi selitti ne meille. Vaimoltani poistettiin toinen munuainen, ja hän toipuu parhaillaan leikkauksesta.
G. S., Intia
Kuvanveistäjän kertomus. Sydäntäni lämmitti Celo Pertotin kokemus ”Parempaa kuin maailmanmaine” (22.8.1997). Ennen kuin minusta tuli kristitty, tavoittelin musiikkiin ja teatteriin liittyvää uraa. Kastettani edeltävänä iltana minulle soittivat erään tunnetun televisiosarjan käsikirjoittajat. Kun kerroin heille, etten esiintyisi enää viihdetaiteilijana, he sanoivat: ”Oletko hullu?” Celo Pertotin tavoin tunnen, että Jehova on siunannut päätöstäni suurenmoisella tavalla.
R. F., Yhdysvallat
Venäläinen teologi. Paljon kiitoksia kirjoituksen ”Jehovan todistajat Venäjällä” julkaisemisesta (22.8.1997). Kunnioitan ja ihailen suuresti Sergei Ivanenkoa siitä, että hänellä oli rohkeutta ja halua julkaista totuus Jehovan todistajista.
S. M., Yhdysvallat
Viha. Kirjoitussarjassa ”Miksi niin paljon vihaa? Miksi niin vähän rakkautta?” (8.9.1997) oli yksi parhaista kansikuvista, joita olette koskaan painaneet. Kirjoitukset auttoivat minua tajuamaan selvemmin, miksi ihmiset eivät luota tuntemattomiin ja vieraista kulttuureista kotoisin oleviin ihmisiin.
J. M., Yhdysvallat
RSD – tuskallinen sairaus. Minusta tuntuu, että minun on pakko kirjoittaa teille luettuani kirjoituksen ”RSD – hämmentävä, tuskallinen sairaus” (8.9.1997). Tammikuussa sain tietää, että minulla on RSD. Yritin löytää siitä jotain tietoa. Siksi puhkesin kyyneliin nähdessäni tämän kirjoituksen. Se oli käytännöllinen ja vastasi moniin kysymyksiini.
W. B., Englanti
Minulla on ollut RSD neljä vuotta. Kiitos siitä, että olette nähneet vaivaa tutkiaksenne tätä aihetta perusteellisesti. Se todella ilmaisi teillä olevan lähimmäisenrakkautta.
G. S., Saksa
Mieheni sairastaa RSD:tä, ja meistä oli hyvin vaikeaa selittää tätä sairautta toisille. Nyt kun sitä on käsitelty tässä kirjoituksessa näin perusteellisesti, sen selittäminen on ollut meille paljon helpompaa. Olemme myös jakaneet tätä aineistoa lääkäreille ja kuntoutuslaitoksille. Kun luin kertomusta Karen Orfin taistelusta RSD:tä vastaan, oli kuin olisin lukenut mieheni elämästä! Karenin tavoin mekin odotamme innokkaina uutta maailmaa, jossa ei ole enää kipua.
K. P., Australia
Kiitän Karenia hänen kertomuksestaan. Ajattelen häntä usein ja rukoilen hänen puolestaan sekä toivon, että hänen tilansa edelleen kohentuu. RSD vaikuttaa selkääni ja jalkoihini aina jalkapohjiani myöten. Kokouksissa istuminen ja kenttäpalveluksessa käveleminen on minulle hyvin hankalaa ja kivuliasta. Jehovan tuen ansiosta en ole kuitenkaan antanut periksi.
C. K., Englanti