Lukijoiden kirjeitä

Lapset lähtevät kotoa.  Kirjoitussarja ”Kun lapset lähtevät kotoa” lohdutti minua (22.1.1998). Kolme neljästä lapsestamme lähti kotoa kolme vuotta sitten. Vaikka kasvatinkin heidät pitäen mielessäni sen, että jonain päivänä he lähtisivät, en silti voinut kuvitella kolmen lähtevän yhtaikaa! Arvostan todella sitä, miten Vartiotorni-seura osoittaa kiinnostusta vanhempien tunteita kohtaan.

M. S., Japani

Tätä nykyä vaimoni ja minä palvelemme erikoistienraivaajina eli kokoaikaisina evankelistoina kotiosavaltiomme ulkopuolella. Neuvoitte meitä osoittamaan vanhemmillemme, että rakastamme ja arvostamme heitä, vaikka olemme kaukanakin, ja tuo neuvo tosiaan toimii.

M. M. S., Brasilia

Olen 11-vuotias. En aikaisemmin pitänyt taloustöiden tekemistä valmennuksena aikuisuutta varten, mutta nämä kirjoitukset ovat auttaneet minua muuttamaan ajatteluani. Kiitos siitä, että välitätte meistä nuorista.

D. U., Jugoslavia

Gorillat.  Kirjoitus ”Vierailemme vuorigorillojen luona” oli nautittavaa luettavaa (22.1.1998). En koskaan ajatellut, että ihminen voisi päästä niin lähelle gorilloja ilman väkivaltaista yhteenottoa. Elokuvissa ne kuvataan yleensä julmiksi pedoiksi. Kiitos tästä erinomaisesta kirjoituksesta.

R. P., Venezuela

Änkytys.  Vilpittömät kiitokseni kirjoituksesta ”Miten tulen toimeen änkytykseni kanssa” (22.1.1998). Sven Sieversin kokemus oli erityisen kannustava minulle, koska kamppailen saman ongelman kanssa. Vuosien kuluessa teokraattinen palveluskoulu on auttanut minua tulemaan sujuvammaksi puhujaksi.

E. Z. S., Brasilia

Teokraattista palveluskoulua pidetään joka viikko Jehovan todistajien paikallisissa valtakunnansaleissa. (Toimitus.)

Sven Sieversin myönteinen asenne, jonka hän säilytti takaiskuista huolimatta, teki minuun vaikutuksen. Meidän seurakunnassamme on eräs veli, joka kamppailee änkytyksen kanssa. Puhun hänelle nyt kunnioittavammin ja huomaavaisemmin.

K. K., Japani

Minäkin olen änkyttänyt lapsesta saakka. Osuitte naulan kantaan sanoessanne, että änkyttäjää tulisi yrittää pikemminkin ymmärtää kuin sääliä. Kiitos tästä kirjoituksesta.

E. C., Italia

Kun vanhemmat vastustavat.  Sain juuri Herätkää!-lehden 22.1.1998 ja luin kirjoituksen ”Nuoret kysyvät: mitä tehdä, jos vanhempani vastustavat avioliittoani?”. Luulin, että olin väärässä vastustaessani tyttäreni aikomusta avioitua. Mutta kirjoituksessa mainittiin kaikki ne seikat, jotka huolestuttivat minua: tyttäreni nuori ikä; puolisoehdokkaan luonne; se ajatus, että tyttäreni iestyisi epäsuhtaisesti ei-uskovan kanssa; aidsin mahdollisuus; ja kulttuurierot. Rukoilen, että tämä kirjoitus tavoittaisi tyttäreni sydämen.

N. B., Yhdysvallat

Todella hyvin laadittu kirjoitus! Käsittelitte arkaa aihetta erittäin hyvin. Monia seikkoja otettiin esille, mikä auttoi lukijaa tarkastelemaan asioita avoimin mielin.

S. C., Yhdysvallat

Olen ollut kokoaikainen evankelista kahdeksan vuotta. Vanhempanikin ovat kristittyjä, ja meille tuli erimielisyyttä päätöksestäni mennä naimisiin. Paljon kiitoksia tämän hyödyllisen aineiston julkaisemisesta.

T. C. F., Tansania