Välimeri – avohaavainen suljettu meri

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KREIKAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

Yli tuhannen delfiinin ruumiit kasaantuneina hiekkarannoille Kreikasta Marokkoon, myrkyllisten panssarisiimalevien punertavia massaesiintymiä Egeanmerellä, miljoonia tonneja limaista vaahtoa Adrianmerellä, kilpikonnat ja hylkeet sukupuuton partaalla, vesialueet paikka paikoin täysin elottomassa tilassa. Mitä Välimerellä oikein tapahtuu? Onko se tuomittu saastumaan ja tuhoutumaan?

”VANHINTA ihmisen käyttöönsä ottamaa aluetta koko maailmassa.” Näin luonnehtii eläintieteilijä David Attenborough Välimerta ja sen rannikkoseutuja. Tämä meri tarjoaa kulkuväylät kolmeen maanosaan, joten sillä oli tärkeä osa Egyptin, Kreikan ja Rooman nousussa ja tuhossa. Nykyajan sivistys on suurelta osin syntynyt ja kehittynyt sen piirissä. Liian tiivis rakentaminen, massaturismi, liian voimaperäinen kalastus ja saastuminen ovat kuitenkin muutamassa vuosikymmenessä ajaneet Välimeren kriisitilaan. Huolestuneet tiedemiehet ja tilanteesta kärsivät valtiot etsivät kuumeisesti ratkaisuja, mutta siinä ei vielä ole sanottavammin onnistuttu.

Välimeri on maailman suurin sisämeri. Sen yhteensä noin 28000 kilometrin pituinen rantaviiva on luonnollisena rajana 20 valtiolle, ja sen rannikoilla asuu yli 160 miljoonaa ihmistä, joiden määrän on ennustettu kaksinkertaistuvan vuoteen 2025 mennessä. Vesi on Välimeressä suolaisempaa kuin Atlantissa, josta suurin osa sen vedestä on peräisin. Vuorovesivaihtelut ovat Välimeressä hyvin pieniä. Se on herkkä saastumaan, sillä sen vesi vaihtuu kokonaan vasta 80–90 vuodessa. ”Kaikki, mitä Välimereen pannaan, myös pysyy siinä pitkään”, aikakauslehti National Geographic sanoo.

Turistien tulva

Auringossa kylpevien hiekkarantojensa, ihastuttavien maisemiensa, perinteisen vieraanvaraisuutensa ja vaiheikkaan historiansa ansiosta koko Välimeren alue on erittäin suosittua lomanviettoseutua. Joka vuosi näillä rannoilla vierailee 100 miljoonaa turistia, joista osa on paikallisia asukkaita ja loput ulkomaalaisia, ja heidän määränsä odotetaan kolminkertaistuvan 25 vuodessa. Onko tämä ihmisten tulva osasyynä heidän kesänviettoympäristönsä vaurioitumiseen? Tarkastelemme tosiasioita.

Tämä valtaisa ihmispaljous tuo tullessaan jätteitä, joita Välimeren maat eivät pysty käsittelemään. Noin 80 prosenttia heidän tuottamistaan jätevesistä – yli 500 miljoonaa tonnia vuodessa – joutuu mereen käymättä sitä ennen läpi minkäänlaista puhdistusta. Useimmat näistä turisteista tulevat kuivana kautena, jolloin he osaltaan lisäävät alueen jo muutenkin rajallisten vesivarojen saastumista. Saasteiden pilaama vesi on vuorostaan vaarallista terveydelle. Tilanne on Välimeren rannoilla paikka paikoin sellainen, että saastuneessa vedessä uimisesta voi saada korva-, nenä- ja kurkkutulehduksia, puhumattakaan maksatulehduksesta, punataudista ja kolerasta, jota esiintyy aina silloin tällöin.

Monien Välimeren valtioitten talous on kuitenkin riippuvainen turismista. Michel Batisse, YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) entinen varapääjohtaja, sanoo näistä maista: ”Turismi on niille ainut mahdollisuus, mutta se on riippuvainen siitä, ettei nopeitten voittojen toivossa tapahtuva hallitsematon rakentaminen pääse turmelemaan rantoja.”

Vilkas säiliölaivaliikenne

Välimeri on tärkeä kuljetusreitti Lähi-idän ja Euroopan välillä, joten siellä liikkuu paljon öljytankkereita. Runsas viidennes maailman öljystä kulkee sen kautta. On arvioitu, että Välimereen valuu joka vuosi 17 kertaa enemmän jäteöljyä kuin sitä valui Exxon Valdez -säiliölaivasta Alaskassa vuonna 1989. Vuosina 1980–95 säiliölaivat aiheuttivat tällä merellä yhteensä 14 öljyonnettomuutta, ja laivoista lasketaan mereen vuosittain jopa miljoona tonnia raakaöljyä, mihin usein on syynä se, ettei satamissa ole laitteita, joilla voitaisiin kerätä jäteöljy talteen tai puhdistaa laivojen säiliöitä.

Tilannetta pahentaa se, että Välimeren syvänteistä virtaa vettä Atlanttiin Gibraltarinsalmen kautta. Syvemmällä olevaa, puhtaampaa vettä poistuu Välimerestä, mutta merenpinnalle kerääntyvä öljy ei helposti häviä minnekään. ”Öljysaaste on jättänyt jälkensä Välimeren ravintoketjuun”, sanoo Colette Serruya, Israelin merentutkimuslaitoksen entinen johtaja. ”Kaloilla ja nilviäisillä on sitä [jäteöljyä] kudoksissaan.” Vuonna 1990 YK:n ympäristöohjelma (UNEP) tiedotti, että 93 prosenttia Välimeren äyriäisistä sisälsi ulostebakteereja enemmän kuin Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee maksimiarvoksi.

Ekosysteemien heikentyminen

Itse Välimeren tuhoisan saastumisen ohella ovat myös sen rannikkoseudut – joista suuri osa oli vielä 1400-luvulla tiheitten metsien peitossa – kärsineet suuria vaurioita. Metsänhakkuista, joilla raivattiin tilaa maataloudelle ja laajeneville kaupungeille tai hankittiin rakennusainetta Venetsian laivoihin, on ollut seurauksena eroosio, jonka jälkiä on mahdoton korjata. Sen lisäksi että sateitten mukana Välimereen kulkeutuu kiinteää ainesta, joet kuljettavat siihen erilaisia saasteita, kuten pesuaineita, tuholaismyrkkyjä ja raskasmetalleja. Ranskan Rhône, Egyptin Niili, Italian Po, Espanjan Ebro ja muut joet kuljettavat mereen yhä enemmän maatalouden ja teollisuuden jätteitä.

Yksi suoranainen seuraus tällaisesta saastumisesta ovat panssarisiimalevien punertavat massaesiintymät, jotka ovat olleet vitsauksena eri puolilla Adrianmeren ja Egeanmeren aluetta ja peittäneet rantoja pahanhajuisella, tahmealla puurolla. Tämän ilmiön aiheuttaa rehevöityminen, prosessi, jossa jätteet hajotessaan kuluttavat veteen liuennutta happea, jolloin suuri osa paikallisesta kasvistosta ja eläimistöstä tukehtuu. Muita sellaisia alueita, joita tämä ilmiö nykyään uhkaa, ovat esimerkiksi Lioninlahti Ranskassa, Tunisjärvi Tunisiassa, Izmirinlahti Turkissa ja Venetsian laguuni Italiassa.

Rannikkovesien ekosysteemi on heikentynyt siinä määrin, että Välimerelle vieraat lajit kykenevät valtaamaan tilaa alkuperäisiltä lajeilta. Tyypillinen esimerkki on ”tappajalevä” Caulerpa taxifolia, joka hävittää muita meren eliölajeja. Se tuli sattumalta Monacon edustalle ja on nyt alkanut levitä merenpohjalle. Se on myrkyllinen, eikä mikään eliölaji tiettävästi käytä sitä ravinnokseen, ja se on jo levinnyt laajalle. ”Merkit viittaavat siihen, että edessä on ekologinen katastrofi,” sanoo Alexandre Meinesz, meribiologian professori Nizzan yliopistosta.

Huonot uutiset eivät lopu tähän. Meribiologi Charles-François Boudouresquen mukaan Välimeressä elää nykyään yli 300 vierasta eliölajia. Useimmat niistä ovat peräisin Punaiseltamereltä ja ovat tulleet Välimereen Suezin kanavan kautta. Eräillä tutkijoilla on se käsitys, että tällainen biologinen saastuminen on peruuttamatonta ja että se voi uuden vuosituhannen alkaessa osoittautua yhdeksi pahimmista ekologisista ongelmista.

Vedessä vaaniva kuolema

Välimeren kasvistoa uhkaavat monet vaarat. Yksi niistä on Posidonia-meriheinäniittyjen tuhoutuminen. Nämä niityt toimivat Välimeren keuhkoina, ruokakomerona ja lastentarhana sekä tarjoavat sadoille meren eliölajeille suojaisan lisääntymispaikan. Rantapadot, aallonmurtajat ja huvivenesatamat voivat tuhota niittyjä vallatessaan niiltä alaa, ja samoin voivat huviveneet aiheuttaa tuhoa, kun niiden ankkurit repivät näitä kasveja irti merenpohjasta.

Myös tämän meren eläimistö on uhattuna. Välimeressä elävä munkkihylje, yksi maailman 12 uhanalaisimmasta lajista, on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Vuonna 1980 Välimeressä eli noin tuhat munkkihyljettä, mutta metsästäjät ja kalastajat ovat harventaneet niiden joukkoa siinä määrin, että niitä on nykyisin jäljellä enää vain 70–80 yksilöä. Valekarettikilpikonna munii nykyään muniaan vain Kreikan ja Turkin rannoille, ja turistit tallovat niitä siellä joskus jalkoihinsa. Nämät kilpikonnat sotkeutuvat usein kalaverkkoihin ja päätyvät paikallisten ravintoloitten ruokalistoille. Sirkkaäyriäinen, kolhon näköinen jalosilkkisimpukka ja kivitaateli on lisätty uhanalaisten lajien luetteloon.

Toimintasuunnitelma

Jotta huolestuttavalle tilanteelle voitaisiin tehdä jotakin, hyväksyttiin vuonna 1975 UNEP:in myötävaikutuksella syntynyt ”Välimeren alueen toimintasuunnitelma” eli MAP. Sillä pyritään siihen, että niin Välimeren maat kuin muutkin Euroopan unionin jäsenet tuntisivat velvollisuudekseen ei ainoastaan suojella tätä merta saastumiselta, vaan myös huolehtia siitä, että rannikkoseutujen maankäytössä otetaan huomioon ympäristö. Vuonna 1990 käynnistettiin ”Välimeren alueen ympäristöteknillinen avustusohjelma” eli METAP, jota vuonna 1993 seurasi METAP II. Muunlaiset pyrkimykset erilaisten luonnonsuojelualueitten, esimerkiksi merellisten kansallispuistojen, perustamiseksi ovat joissakin tapauksissa tuottaneet kiitettäviä tuloksia, kun on kysymys delfiinien, valaiden, munkkihylkeiden, kilpikonnien ja muiden uhanalaisten lajien suojelusta.

Sanoista ei ole kuitenkaan siirrytty riittävästi tekoihin. MAP oli vähällä romuttua 1990-luvun alussa, kun sen suurimmat rahoittajamaat jättivät maksamatta maksuosuuksiaan. Suunnitelman vetäjät sanovat, ettei yksikään sen tavoitteista ole tiettävästi toteutunut. Puhuessaan Välimeren maitten halukkuudesta ryhtyä korjaamaan ympäristönsä tilaa Ljubomir Jeftic, MAP:n apulaiskoordinaattori, sanoi: ”Ei pidä olla liian optimistinen.” Vaikka nämä maat voivatkin päästä sopimukseen siitä, että ne rupeavat tekemään jotakin, niin jo tähänastisten vahinkojen korjaamiseen voi kulua vuosikymmeniä. Tiedelehti New Scientist toteaa: ”Tällä hetkellä MAP näyttää suurin piirtein yhtä kuolleelta kuin Välimeren eläin- ja kasvimaailma.”

Millainen tulevaisuus Välimerta siis odottaa? Tuleeko siitä kuollut meri, joka on täynnä haisevia levämattoja? Näin ehkä kävisi, jos sen tulevaisuus olisi täysin riippuvainen ihmisestä. Planeettamme Luoja, Jehova Jumala, on kuitenkin kiinnostunut ”merestä – jonka hän itse on tehnyt” (Psalmit 95:5). Hän on luvannut, että pian hän ”saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maata” (Ilmestys 11:18). Kun Jumala on välttämättömänä toimenpiteenään hävittänyt vastuuntunnottomat ihmiset, jotka saastuttavat esimerkiksi meriä, hän palauttaa maapallolle ekologisen tasapainotilan ja elolliselle luonnolle sen tarkoituksenmukaisen monimuotoisuuden. Sen jälkeen ”meret ja kaikki, mikä niissä liikkuu”, ’ylistävät häntä’ turmeltumattomassa, puhtaassa tilassaan (Psalmit 69:34).

[Kartta/Kuvat s. 15]

(Ks. painettu julkaisu)

ATLANTTI

PORTUGALI

ESPANJA

MAROKKO

RANSKA

MONACO

ALGERIA

TUNISIA

SLOVENIA

ITALIA

KROATIA

JUGOSLAVIA

ALBANIA

MALTA

KREIKKA

TURKKI

LIBYA

EGYPTI

KYPROS

SYYRIA

LIBANON

ISRAEL

[Kuvat s. 16]

Liian tiivis rakentaminen on aiheuttanut saastumista

Lloret de Mar, Costa Brava, Espanja

Hotelleja Espanjan Benidormissa

[Kuvat s. 16]

Saastunutta merta Espanjassa ja (alla) öljylautta Italian Genovassa

[Lähdemerkintä]

V. Sichov/Sipa Press

[Kuvat s. 17]

Valekarettikilpikonna on uhanalainen laji

Välimeressä elävät munkkihylkeet ovat sukupuuton partaalla

[Lähdemerkinnät]

Kilpikonna: Tony Arruza/Corbis; hylje: Panos Dendrinos/HSSPMS