Siinainvuori – jalokivi erämaassa

EN KOSKAAN unohda, mikä elämys oli nähdä ensimmäistä kertaa paikka, joka perimätiedon mukaan on Siinainvuori. Mutkiteltuamme kuuman, pölyisen Siinain niemimaan halki Egyptissä taksimme tuli yhtäkkiä leveälle, avaralle er-Rahan tasangolle. Jyrkästi siltä ylöspäin kohosi kunnioittavaa pelkoa herättävä Siinainvuoren seinämä. Se näytti erämaahan asetetulta jalokiveltä. Ajatella, että ehkä juuri tällä vuorella Mooses sai Lain Jumalalta!

Vaikka Raamatun Siinainvuoren tarkasta sijainnista kiistellään edelleen jonkin verran, pyhiinvaeltajat ovat satojen vuosien ajan tulleet tänne, koska he ovat uskoneet tämän olevan tuo kuuluisa vuori. Jo 200-luvulla paikalle saapui askeetteja tarkoituksenaan eristäytyä mietiskelemään uskonnollisia kysymyksiä. Bysantin keisari Justinianus I määräsi 500-luvulla, että heidän suojakseen oli rakennettava linnoituksen kaltainen luostari. Samalla taattiin Rooman ote alueeseen. Nykyään tuo rakennus, joka sijaitsee perinteisesti Siinainvuorena pidetyn vuoren juurella, tunnetaan nimellä Pyhän Katariinan luostari. Mikset lähtisi mukaani käymään Siinainvuorella?

Tutkimusmatka vuorelle

Ajettuamme läpi rutikuivan laakson beduiinikuljettajamme jättää minut ja toverini luostarin alapuolelle. Näkymää kehystävät paljaat kallioseinät, joten puiden reunustamat luostarin muurit ja vehreä puutarha ovat tervetullut näky. Kuljemme kuitenkin niiden ohi, sillä aiomme ensin kiivetä eteläiselle huipulle ja yöpyä siellä. Tätä huippua, Jabal Musaa eli ’Mooseksen vuorta’, on perinteisesti pidetty Siinainvuorena.

Kahden tunnin patikoinnin jälkeen tulemme niin sanotulle Elian tasanteelle kapeaan solaan, joka jakaa Siinainvuoren kolme kilometriä pitkän harjan kahtia. Perimätiedon mukaan Elia kuuli Jumalan äänen läheisessä luolassa (1. Kuninkaiden kirja 19:8–13). Vedämme henkeä viisisataa vuotta vanhan sypressin juurella. Täällä on myös ikivanha lähde. Miten hyvältä maistuukaan sen kirkas, kylmä vesi, jota muuan ystävällinen beduiini meille tarjoaa!

Olemme seuranneet normaalia turistien käyttämää reittiä, ja jäljellä on vielä 20 minuutin kapuaminen huipulle 750:tä kiviaskelmaa pitkin. Perillä näemme pienen kappelin. Munkkien väittämän mukaan se on rakennettu täsmälleen samalle paikalle, jolla Mooses sai Lain. Aivan kappelin tuntumassa on kallionhalkeama, jonne Mooseksen sanotaan piiloutuneen Jumalan kulkiessa ohi (2. Mooseksen kirja 33:21–23). Totuus kuitenkin on, ettei kukaan tiedä tarkkaan, missä nämä paikat ovat olleet. Oli miten oli, huipulta aukeaa upea näköala! Katselemme punertavien graniittivuorten jonoja, jotka katoavat horisonttiin alla olevan kivisen tasangon tuolla puolen. Lounaassa kohoaa Jabal Katrina, ’Katariinan vuori’, 2637 metrin korkeuteen; se on seudun korkein kohta.

Nousu viereiselle Ras Safsafalle

Toisena päivänä meillä on tilaisuus kiivetä Ras Safsafalle, huipulle joka sijaitsee samalla kolmikilometrisellä harjalla kuin Jabal Musa. Ras Safsafa on harjan pohjoinen huippu, ja se on hiukan matalampi kuin Jabal Musa. Ras Safsafa kohoaa jyrkästi er-Rahan tasangolta, minne israelilaiset ovat saattaneet leiriytyä Mooseksen lähdettyä ylös vastaanottamaan Lakia Jehovalta.

Patikoidessamme Ras Safsafaa kohti pienempien huippujen ja laaksojen yli ohitamme hylättyjä kappeleita, puutarhoja ja lähteitä – jäänteitä ajalta, jolloin runsaat sata munkkia ja erakkoa asui täällä luolissa ja kivikammioissa. Nyt jäljellä on enää yksi munkki.

Näemme tämän yksinäisen munkin korkean piikkilanka-aidan ympäröimässä puutarhassa. Hän päästää meidät sisään ja kertoo työskennelleensä puutarhassa viisi vuotta ja käyvänsä alhaalla luostarissa vain kerran viikossa. Munkki neuvoo meille tien Ras Safsafalle, ja jatkamme kulkuamme ylöspäin, kunnes viimein seisomme korkealla muiden huippujen yläpuolella. Voimme nähdä leveän er-Rahan tasangon alapuolellamme. Etenkin tällä näköalapaikalla voin hyvin kuvitella, että juuri tältä kohdalta Mooses nousi israelilaisten leiristä vuorelle seisoakseen Jumalan edessä. Näen mielessäni kolme miljoonaa israelilaista koolla ”vuoren edustalla” tällä tilavalla tasangolla. Kuvittelen Mooseksen laskeutuvan viereistä rotkoa pitkin sylissään kaksi taulua, joihin on kirjoitettu kymmenen käskyä. (2. Mooseksen kirja 19:2; 20:18; 32:15.)

Iloisina siitä, että vaativa kiipeäminen maksoi vaivan, suuntaamme verkalleen teltalle päin auringon laskiessa. Pienen nuotion valossa luemme Toisesta Mooseksen kirjasta ne kohdat, joissa kuvaillaan Mooseksen kokemuksia tällä paikalla, ja käymme sitten nukkumaan. Myöhään seuraavana aamupäivänä olemme kolkuttamassa Pyhän Katariinan luostarin ovea.

Luostarin sisäpuolella

Katariinan luostaria pidetään kristikunnan tärkeimpiin kuuluvana muistomerkkinä. Siellä asuu ortodoksimunkkeja, ja se on kuuluisa paitsi sijainnistaan myös ikoneistaan ja kirjastostaan. Suurimman osan historiastaan luostari oli niin syrjässä, että vierailijoiden saapuminen oli harvinainen ja tervetullut tapahtuma. Munkeilla oli tapana halata vieraitaan, antaa heille sydämellisiä suukkoja ja jopa pestä heidän jalkansa. Vieraat saivat kuljeskella vapaasti sikin sokin laajalle alalle rakennetuissa taloissa luostarin viitisentoista metriä korkeiden muurien takana. ”Jääkää viikoksi, kuukaudeksi, niin pitkäksi aikaa kuin haluatte”, kuultiin munkkien usein sanovan kohteliaasti. Nykyään vieraita on kuitenkin monin verroin enemmän kuin mihin jäljellä olevien runsaan kymmenen munkin vieraanvaraisuus riittäisi. Luostaria tulee katsomaan vuosittain jopa 50000 kävijää.

Näiden ihmismäärien vuoksi vierailuaika on rajoitettu kolmeen tuntiin päivässä ja viiteen päivään viikossa. Turistit pääsevät näkemään vain pienen osan luostarista: pihan jolla on Mooseksen kaivo (jolla Mooses legendan mukaan tapasi tulevan vaimonsa), Kirkastuskirkon (kuulemma maailman vanhin toiminnassa oleva kirkko) sekä kirjamyymälän. Turisteille näytetään myös palavan pensaan kappeli, jonka kohdalla Mooses munkkien mukaan näki Jumalan läsnäolon ensi kerran. Koska munkit katsovat sen olevan maapallon pyhin paikka, vierailijoita pyydetään riisumaan kengät jalasta, kuten Jumala käski Moosesta tekemään (2. Mooseksen kirja 3:5).

Pettymykseksemme meitä ei päästetä näkemään vilaukseltakaan luostarin kuuluisaa kirjastoa, joka olisi kiinnostanut meitä kaikkein eniten. Pyytäessämme poikkeusta opas huudahtaa vain: ”Mahdotonta! Luostari suljetaan muutaman minuutin kuluttua.” Mutta kun hetken päästä olemme hiukan erillään muusta ryhmästä, opas kuiskaa meille: ”Seuratkaa minua!” Pujahdamme köysien alta, nousemme portaita ja ohitamme ranskalaisen munkin, joka näyttää hämmästyneeltä nähdessään meidät siellä, ja sitten huomaamme seisovamme maailman vanhimpiin ja maineikkaimpiin kuuluvassa kirjastossa! Siellä on yli 4500 kreikan-, arabian-, syyrian- ja egyptinkielistä teosta. Kokoelmassa oli yhteen aikaan myös mittaamattoman arvokas Codex Sinaiticus (ks. tekstiruutua s. 18).

Kolkot jäähyväiset

Kiertokäyntimme päättyy luostarin muurien ulkopuolelle luutaloon. Siellä on pinoittain munkki- ja erakkosukupolvien luita, jotka on jaoteltu kasoihin eri ruumiinosien mukaan. Pääkalloja on liki kattoon asti. Miksi tällaista kaameaa paikkaa pidetään tarpeellisena? Munkeilla on käytettävissään vain pieni hautausmaa. Kun siis joku kuolee, heillä on tapana ottaa luut pois vanhimmasta haudasta, jotta käyttöön saataisiin uusi hautapaikka. Jokainen munkki odottaa, että jonain päivänä hänen luunsa tuodaan hänen tovereittensa luiden luo tähän luutaloon.

Vierailumme päättyy näin hieman kolkoissa merkeissä. Se on kuitenkin varmasti maksanut vaivan. Olemme saaneet nähdä komeat maisemat ja kuuluisan luostarin. Mutta lähtiessämme meihin on tehnyt syvimmän vaikutuksen se ajatus, että olemme kenties kävelleet samoja polkuja kuin Mooses ja Israelin kansakunta 3500 vuotta sitten täällä Siinainvuorella – joka on kuin jalokivi erämaassa. (Lähetetty.)

[Tekstiruutu s. 18]

Merkittävä löytö

Viime vuosisadalla saksalainen raamatunoppinut Konstantin von Tischendorf löysi Pyhän Katariinan luostarista 300-luvulta peräisin olevan kreikankielisen Raamatun käsikirjoituksen, jota nykyään kutsutaan nimellä Codex Sinaiticus. Se sisältää suuren osan Raamatun heprealaisista kirjoituksista kreikankielisenä Septuaginta-käännöksenä sekä kaikki Kreikkalaiset kirjoitukset. Käsikirjoitus on vanhimpia tunnettuja Kreikkalaisten kirjoitusten täydellisiä laitoksia.

Tischendorf halusi julkaista tämän ”verrattoman kalliin jalokiven” sisällön, kuten hän sitä kutsui. Omien sanojensa mukaan hän ehdotti munkeille, että käsikirjoitus annettaisiin Venäjän tsaarille – joka ortodoksisen kirkon suojelijana voisi käyttää vaikutusvaltaansa luostarin hyväksi.

Luostarin muurissa on esillä käännös Tischendorfin jättämästä kirjeestä, jossa hän lupaa palauttaa käsikirjoituksen ”vahingoittumattomana ja hyvässä kunnossa Siinainvuoren pyhälle veljeskunnalle heti ensimmäisestä pyynnöstä”. Hänen mielestään munkit eivät kuitenkaan ymmärtäneet käsikirjoituksen suurta merkitystä tai tarvetta julkaista sitä. Sitä ei ole palautettu luostariin. Munkit hyväksyivät käsikirjoituksesta lopulta 7000 ruplan maksun Venäjän hallitukselta, mutta vielä tänä päivänä he suhtautuvat erittäin epäluuloisesti oppineiden yrityksiin tuoda päivänvaloon heidän aarteitaan. Codex Sinaiticus päätyi viimein British Museumiin, jossa se on nykyään nähtävillä.

Vuonna 1975 tehtiin merkittävä löytö, kun luostarin pohjoismuurin alta paljastui 47 laatikollista ikoneja ja pergamentteja. Joukossa oli toistakymmentä Codex Sinaiticuksesta puuttuvaa sivua. Toistaiseksi niitä ei ole päässyt tutkimaan kuin hyvin pieni oppineiden piiri.

[Kartat s. 17]

Siinainvuori

[Lähdemerkinnät]

Kuva: NASA

Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 16, 17]

Er-Rahan tasanko ja Ras Safsafa

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

[Kuvat s. 18]

Jabal Musa ja Pyhän Katariinan luostari

[Lähdemerkinnät]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.

Kuva otettu British Museumin luvalla