Nuoret kysyvät:

Miksi äiti on sairas?

Alin isä kuoli syöpään.a Koska Al tunsi Raamatun esittämän lupauksen ylösnousemuksesta, hän selviytyi menetyksestä jotenkuten. Mutta kun hänen äidillään todettiin syöpä, painajainen alkoi alusta. Ajatus äidinkin menettämisestä tuntui hänestä kauhealta. Monesti hän kysyi itseltään katkerana, miksi juuri hänen äitinsä oli sairas.

TRI Leonard Felderin mukaan ”yli 60 miljoonalla amerikkalaisella on sellainen tilanne, että joku heidän omaisensa on – – sairas tai työkyvytön”. Hän jatkaa: ”Joka päivä on noin joka neljännellä amerikkalaisella ansiotyön lisäksi hoidettavanaan sairas isä tai äiti” tai muu omainen. Jos siis sinä olet samanlaisessa tilanteessa, et ole yksin. On silti pelottavaa ja tuskallista nähdä rakkaan ihmisen sairastuvan. Miten siitä voi selviytyä?

Miksi vanhempani on sairas?

Sananlaskujen 15:13:ssa sanotaan: ”Sydämen tuskasta aiheutuu murtunut henki.” On aivan luonnollista kokea monenlaisia voimakkaita tunteita, kun äiti tai isä on sairas. Voit esimerkiksi tuntea syyllisyyttä hänen ahdingostaan. Teillä on saattanut olla vaikeuksia tulla toimeen keskenänne, ja tunteet ovat kuumenneet kerran tai pari. Kun äiti tai isä on nyt sairas, sinusta voi tuntua siltä, että se on jotenkin sinun syytäsi. Mutta vaikka kotona sattuvat riidat voivat aiheuttaa stressiä, ne harvoin aiheuttavat vakavaa sairautta. Jännitteitä ja pikkukiistoja voi olla myös rakkaudellisissa kristityissä huonekunnissa. Sinun ei siis tarvitse kantaa syyllisyyden taakkaa, aivan kuin sinä olisit syypää vanhempasi terveysongelmiin.

Äitisi tai isäsi on sairas viime kädessä siksi, että ensimmäiset vanhempamme, Aadam ja Eeva, tekivät syntiä (Roomalaisille 5:12). Tuon perisynnin takia ”koko luomakunta on yhdessä huokaillut ja ollut jatkuvassa tuskassa tähän saakka” (Roomalaisille 8:22).

Tuskallisia tunteita

Voit yhtä kaikki olla huolestunut ja ahdistunut. Terrin äidillä on tuhoisa ihohukka. Terri tunnustaa: ”Aina kun olen poissa kotoa, mietin, onko äidillä kaikki hyvin. Minun on vaikea keskittyä. Mutta koska en halua hänen huolestuvan, pidän tunteet sisälläni.”

Sananlaskujen 12:25 kuuluu: ”Huolestuneisuus miehen sydämessä sen alas painaa.” Tässä tilanteessa olevat nuoret ovat hyvin usein masentuneita. Terri kertoo, että hänen sydämensä oli murtua, kun hän näki, ettei äiti selviytynyt enää yksinkertaisista askareista. Stressiä lisää sekin, että nuoret, varsinkin tytöt, joutuvat usein ottamaan lisää vastuuta kannettavakseen. Professori Bruce Compasin mukaan ”tyttöjä kuormitetaan kotona sellaisilla tehtävillä – esimerkiksi kotitöillä ja nuorempien sisarusten hoitamisella – jotka ylittävät heidän voimavaransa ja häiritsevät heidän normaalia sosiaalista kehitystään”. Jotkut murrosikäiset vetäytyvät kuoreensa ja alkavat kuunnella synkkää, raskasmielistä musiikkia (Sananlaskut 18:1).

Tavallista on myös pelätä, että äiti tai isä kuolee. Terri on ainoa lapsi, ja hänen äitinsä on yksinhuoltaja. Terri itki joka kerta kun äiti lähti sairaalaan, sillä hän pelkäsi, ettei tämä tulisi enää takaisin. Hän sanoo: ”Meitä oli vain me kaksi. En halunnut menettää parasta ystävääni.” Nuori Marthakin myönsi: ”Olen täyttänyt kahdeksantoista, mutta pelkään vieläkin menettäväni vanhempani. Jäisin niin hirvittävän yksin.” Myös unihäiriöt, painajaiset ja syömishäiriöt ovat normaaleja reaktioita vanhemman sairauteen.

Mitä voit tehdä?

Niin vaikealta kuin kaikki ehkä nyt näyttääkin, sinä voit selviytyä! Kerro alkajaisiksi peloistasi ja huolistasi vanhemmillesi. Miten vakava sairaan vanhemman tila oikein on? Miten todennäköistä on, että hän paranee? Miten sinusta pidetään huolta, jos hän ei paranekaan? Voiko sama sairaus puhjeta sinussa joskus myöhemmin? Vaikka vanhempien on vaikea puhua tällaisista asioista, he luultavasti yrittävät parhaansa mukaan auttaa ja tukea sinua, jos pyydät apua rauhallisesti ja kunnioittavasti.

Kerro myös myönteisistä tunteistasi. Al muistaa jättäneensä tekemättä sen, kun hän kuuli, että hänen äitinsä oli kuolemassa syöpään. Nuorimies sanoo: ”En kertonut hänelle, miten paljon rakastin häntä. Tiesin, että hän olisi halunnut kuulla sen minulta, mutta murrosikäisenä minusta oli hankala ilmaista hänelle tunteitani. Pian sen jälkeen hän kuoli, ja nyt syytän itseäni siitä, etten tarttunut tilaisuuteen, kun sellainen minulle avautui. Minä kadun sitä, sillä hän oli elämäni tärkein ihminen.” Älä pidäty kertomasta vanhemmillesi, miten paljon heitä rakastat.

Hanki mahdollisuuksiesi mukaan tietoa vanhempasi sairaudesta (Sananlaskut 18:15). Tässä sinua voi ehkä auttaa perheesi käyttämä lääkäri. Kun olet hyvin selvillä tilanteesta, pystyt olemaan empaattinen, kärsivällinen ja ymmärtävä. Osaat silloin myös valmistautua niihin fyysisiin muutoksiin, joita sairaus voi vanhemmallesi aiheuttaa, kuten arpiin, hiustenlähtöön tai uupumukseen.

Onko äiti tai isä sairaalassa? Tee siinä tapauksessa vieraskäynneistä iloisia ja rakentavia. Pidä keskustelu mahdollisimman myönteisenä. Kerro kuulumisia koulusta ja kristillisestä toiminnasta (vrt. Sananlaskut 25:25). Jos asut maassa, jossa sukulaisten odotetaan tuovan potilaalle ruokaa ja muuta tarpeellista, hoida oma osuutesi valittamatta. Siisti, huoliteltu ulkoasu paitsi piristää potilasta myös tekee hyvän vaikutuksen sairaalan työntekijöihin ja lääkäreihin. Tällöin vanhempasi voi saada parempaa hoitoa.b

Onko äiti tai isä toipilaana kotona? Auta silloin hoidossa niin paljon kuin pystyt. Tee vapaaehtoisesti kohtuullinen osa kotitöistä. Yritä jäljitellä Jehovaa antamalla aikaasi ja voimiasi ”anteliaasti ja soimaamatta” (Jaakobin kirje 1:5). Vältä parhaan kykysi mukaan valittavaa henkeä ja pyri sen sijaan olemaan optimistinen ja myönteinen.

Sinulla on tietysti myös kotiläksyt hoidettavanasi. Yritä järjestää niille aikaa, sillä koulutuksesi on edelleen tärkeää. Jätä aikaa lepäämiseen ja rentoutumiseen, jos vain mahdollista (Saarnaaja 4:6). Se virkistää sinua ja auttaa sinua olemaan parempana tukena vanhemmallesi. Ja lopuksi: älä eristäydy. Ota vastaan toisten kristittyjen tuki (Galatalaisille 6:2). Terri kertoo: ”Seurakunnasta tuli minun perheeni. Vanhimmat olivat aina valmiita juttelemaan kanssani ja rohkaisemaan minua. En koskaan unohda sitä.”

Säilytä hengellinen tasapaino

Kaikkein tärkeintä on säilyttää hengellinen tasapaino. Pysy mukana hengellisessä toiminnassa; tutki Raamattua, käy kokouksissa ja saarnaa muille ihmisille (1. Korinttilaisille 15:58). Terri lisäsi kesäkuukausina evankelioimistaan olemalla osa-aikaisena tienraivaajana. Hän lisää: ”Äiti kannusti minua aina valmistautumaan kokouksiin ja käymään niissä valtakunnansalissa. Siitä oli hyötyä meille molemmille. Koska hän ei päässyt kaikkiin kokouksiin, niin kuin olisi halunnut, minä seurasin ohjelmaa tavallista tarkemmin, jotta pystyin kertomaan siitä hänelle jälkeenpäin. Hänen hengellinen ravintonsa riippui minusta silloin kun hän ei itse päässyt kokouksiin.”

Eräs The New York Times -lehden artikkeli kokosi asiat hyvin puhuessaan sosiaalityöntekijästä, joka on ”yhä uudelleen yllättynyt siitä, miten hyvin lapset voivat kasvaa ja jopa kukoistaa vanhemman sairaudesta huolimatta”. Hän sanoo: ”Heissä tulee esiin sellaisia kykyjä, joita he eivät tienneet itsellään olevankaan. – – Jos he selviytyvät tästä, he selviytyvät monesta asiasta.”

Sinäkin voit päästä tämän vaikean ajan läpi. Esimerkiksi Terrin äidin tila on nyt sen verran vakaa, että hän pystyy huolehtimaan itsestään. Ehkä sinunkin äitisi tai isäsi vielä toipuu. Muista kuitenkin tämänhetkisessä tilanteessasi, että sinulla on taivaallisen Ystäväsi, Jehovan, tuki. Hän on ”rukouksen Kuulija”, joka kuulee avunhuutojasi (Psalmit 65:2). Hän antaa sinulle – ja Jumalaa pelkäävälle vanhemmallesi – ”voiman, joka ylittää tavanomaisen”, niin että jaksat (2. Korinttilaisille 4:7; Psalmit 41:3).

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 22]

”Aina kun olen poissa kotoa, mietin, onko äidillä kaikki hyvin”

[Kuvat s. 23]

Osaat ehkä auttaa paremmin, jos hankit tietoa vanhempasi sairaudesta