Yksimielinen Eurooppa – mitä merkitystä sillä olisi?

SAMPPANJAPULLOT poksahtelivat, ja ilotulitteet valaisivat taivaan. Mistä oli kyse? Oliko vuosituhat vaihtumassa? Ei, tätä tapahtumaa pidettiin merkittävämpänä kuin pelkkää numeroiden vaihtumista maailman kalentereissa. Oli 1. tammikuuta 1999, ja Euroopan unionin uusi valuutta euro otettiin virallisesti käyttöön.

Monien eurooppalaisten mielestä yhteisen valuutan luominen oli historiallinen askel Euroopan pitkällä tiellä kohti ykseyttä. Hollantilainen sanomalehti De Telegraaf tervehti euron käyttöönottoa ”Euroopan yhdentymisen huipentumana”. Vuosikymmeniä kestäneiden unelmien, diplomaattisen toiminnan ja viivytysten jälkeen Euroopan ykseys näyttääkin olevan lähempänä kuin koskaan.

Euroopan ulkopuolella elävät ihmiset saattavat kyllä ihmetellä, mitä aihetta kaikkeen tähän tohinaan oikein on. Euron tulolla ja Euroopan yhdentymisyrityksillä ei ehkä näytä olevan käytännön merkitystä heidän arkielämässään. Euroopan yhdentyminen tuottaisi kuitenkin yhden maailman suurimmista talousliittymistä, ja siksi yhdistynyttä Eurooppaa olisi vaikea jättää huomiotta, oltiinpa sitten missä päin maailmaa tahansa.

Esimerkiksi Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Marc Grossman sanoi hiljattain pohjoisamerikkalaiselle yleisölle: ”Hyvinvointimme kytkeytyy Eurooppaan.” Millä perusteella? Yhtenä syynä hän mainitsi sen, että ”joka 12. amerikkalaisen tehdastyöläisen työnantajana on jokin neljästätuhannesta eurooppalaisten omistamasta yrityksestä Yhdysvalloissa”. Euroopan uuden valuutan kerrotaan lisäksi vaikuttavan tuontitavaroiden hintaan – ja jopa kiinnityksiin – kaukanakin Euroopasta.

Euro saattaa hyödyttää kehitysmaita. Eräässä tutkimuksessa sanottiin: ”Euron tuleminen eurooppalaisten valuuttojen tilalle yksinkertaistaa kehitysmaiden kauppasuhteita EU:n kanssa.” Myös Euroopassa toimivien japanilaisten ja amerikkalaisten yritysten ennustetaan hyötyvän. Euroaikana Euroopan eri maiden valuuttakurssit pysyvät kiinteinä. Liiketoiminta Euroopassa voi hyvinkin tulla taloudellisemmaksi.

Euroopan yhdentymisen hyödyistä saattaa päästä osalliseksi myös se, joka suunnittelee sinne matkaa. Sen eri maista voi pian ostaa tavaroita ja palveluja yhdellä valuutalla, eurolla, joka on suurin piirtein samanarvoinen kuin dollari. Taakse jäävät ne ajat, jolloin turistit pää pyörällään laskivat taskulaskimella guldenien, frangien, liirojen ja markkojen arvoja.

Euroopan yhdentymispyrkimykset tarjoavat kuitenkin jotain vielä puoleensavetävämpää: toivon. Vielä muutama vuosikymmen sitten mantereella riehui sota, ja tästä näkökulmasta katsottuna yhdentyminen on hämmästyttävä ilmiö. Sen etenemistä seurataan joka puolella maailmaa.

Monet eivät voi olla pohtimatta, voisiko jopa maailmanlaajuinen ykseys sittenkin olla realistinen odote. Se olisi kiehtova tulevaisuudennäkymä! Vievätkö Euroopan yhdentymisaskeleet ihmistä lähemmäksi yhtenäistä maailmaa? Ennen kuin syvennymme tähän kysymykseen, meidän täytyy tarkastella rehellisesti Euroopan yhdentymistä. Mitä esteitä ykseyden tiellä vielä on?

[Tekstiruutu s. 4]

KOHTI YKSEYTTÄ?

Ajatus yhdistyneestä Euroopasta ei ole kokonaan uusi. Manner oli jossain määrin yhtenäinen Rooman imperiumin aikaan, sitten Kaarle Suuren hallituskaudella ja myöhemmin Napoleonin aikana. Näissä tapauksissa ykseys perustui voimaan ja valloituksiin. Mutta toisen maailmansodan jälkeen jotkin sodan runtelemat maat kaipasivat yhdentymistä, joka perustuisi yhteistyöhön. Ne toivoivat, että yhteistyö johtaisi paitsi niiden talouden elpymiseen myös sodan kieltämiseen. Nykyisen tilanteen takana ovat seuraavat historialliset etapit:

• 1948 Sadat Euroopan poliittiset johtajat kokoontuvat Haagiin Alankomaihin ja vannovat: ”Emme koskaan enää käy sotaa keskenämme.”

• 1950 Ranska ja Saksa ryhtyvät yhteistyöhön suojellakseen hiili- ja terästeollisuuttaan. Niihin liittyy muita maita, ja perustetaan Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (ECSC). Se alkaa toimia vuonna 1952, ja siihen kuuluvat Alankomaat, Belgia, Italia, Luxemburg, Ranska ja Saksan liittotasavalta.

• 1957 Kuusi ECSC-maata muodostavat kaksi uutta järjestöä: Euroopan talousyhteisön (EEC) ja Euroopan atomienergiayhteisön (EURATOM).

• 1967 EEC yhdistetään ECSC:hen ja EURATOMiin, ja syntyy Euroopan yhteisö (EY).

• 1973 EY hyväksyy jäsenikseen Irlannin, Ison-Britannian ja Tanskan.

• 1981 Kreikka liittyy EY:hyn.

• 1986 Espanja ja Portugali liittyvät EY:hyn.

• 1990 EY laajenee, kun Saksan liittotasavalta ja Saksan demokraattinen tasavalta yhdistyvät, jolloin entinen Itä-Saksa tulee mukaan järjestöön.

• 1993 EY:n jäsenvaltioiden taloudellista ja poliittista yhtenäisyyttä halutaan lisätä, ja syntyy Euroopan unioni (EU).

• 2000 EU:hun kuuluu 15 jäsenvaltiota: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Tanska.

[Kuva s. 3]

Euro tulee korvaamaan monet eurooppalaiset valuutat

[Kuvien lähdemerkintä s. 3]

Eurot ja euron tunnus s. 3, 5, 6 ja 8: © European Monetary Institute