Euroopan yhdistämispyrkimyksiä
Herätkää!-lehden Luxemburgin-kirjeenvaihtajalta
LÄNSI-EUROOPAN mailla oli toisen maailmansodan jälkeen edessään valtava taloudellinen jälleenrakennustyö. Niiden teollisuuslaitokset olivat raunioina, ja niiden väestö oli köyhää. Vapaampien kansainvälisten kauppasuhteiden ja kiinteämmän yhteistoiminnan aikaansaaminen oli johdonmukainen ratkaisu tilanteen korjaamiseksi. 1950-luvulla lisäksi monien eurooppalaisten pelko siitä, että Neuvostoliiton hyökkäysuhka oli kasvamassa, kannusti näitä maita yhdistymään.
Mihin toimenpiteisiin ryhdyttiin tämän Länsi-Euroopan maiden yhdistämisen hyväksi? Ovatko tätä tarkoitusta varten perustetut järjestöt osoittautuneet menestyksellisiksi? Mitä toiveita on nyt paremmasta yhteistyöstä tulevaisuudessa?
Ensimmäiset toimenpiteet
Pitkän valmistelun jälkeen perustettiin vuoden 1949 toukokuussa Euroopan neuvosto. Tämän järjestön tavoitteena on edistää sen kahdeksantoista jäsenmaan keskinäistä yhteistoimintaa taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen saavuttamiseksi. Neuvostolla ei kuitenkaan ole varsinaista valtaa, vaan se voi pyrkiä tavoitteeseensa vain esittämällä suosituksia jäsenmaiden hallituksille.
Ensimmäinen todellinen edistysaskel kohti eurooppalaista yhteistyötä oli kuitenkin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustaminen vuonna 1951. Sen kuusi jäsenmaata ovat Belgia, Italia, Ranska, Luxemburg, Hollanti ja Länsi-Saksa. Järjestön kotipaikka on Luxemburg.
Euroopan hiili- ja teräsyhteisö perustettiin yhteisten hiili- ja teräs- sekä niiden sivutuotteiden markkinoiden luomiseksi Länsi-Eurooppaan. Tarkoituksena oli poistaa jäsenmaiden väliltä hiilen ja teräksen myynnin esteet, kuten tullitariffit, kiintiöt ja muut tuontirajoitukset.
Kun Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti tämän suunnitelman virallisesti 9.5.1950, hän sanoi, että lopullisena päämääränä on Euroopan yhdysvaltojen luominen. Hän kuitenkin myönsi, että se vaatisi jatkuvaa edistymistä kohti suurempaa yhdistymistä.
Järjestön perusajatuksena on aikaansaada taloudellinen yhdentyminen ja parantaa siten tuotteiden tuotantoa ja jakelua. Tämän järjestön menestys näiden tavoitteiden saavuttamisessa johti kahden muun kuuden jäsenmaan muodostaman yhteisön perustamiseen.
Muita yhdistämispyrkimyksiä
Toinen niistä on Euroopan talousyhteisö, josta yleisesti käytetään nimitystä Euroopan yhteismarkkinat tai vain yhteismarkkinat. Sen jäsenmaina ovat samat kuusi valtiota, jotka muodostavat Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, nimittäin Belgia, Italia, Ranska, Hollanti, Länsi-Saksa ja Luxemburg. Yhteismarkkinat perustettiin Rooman sopimuksella, ja se aloitti toimintansa 1.1.1958. Sen päämaja on Brüsselissä Belgiassa.
Euroopan talousyhteisön tavoitteena on poistaa asteittain rajoitukset, jotka estävät tavaroiden, työvoiman, palvelusten ja pääoman liikkumista vapaasti jäsenmaiden keskuudessa. Jossain määrin on onnistuttukin näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Todelliset yhteismarkkinat koskevat kuitenkin vain tiettyjä tuotteita, kuten autoja, kotitalouskoneita jne. Tämän järjestön suurempana tavoitteena on Euroopan poliittinen yhdistäminen.
Toinen yhteismarkkinoiden kanssa samoihin aikoihin perustettu kuusijäseninen järjestö on Euroopan atomienergiayhteisö, josta käytetään myös nimitystä Euratom. Siihen kuuluvat samat kuusi maata kuin yhteismarkkinoihin ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön.
Euratom muodostettiin vuoden 1956 Suezin kriisin jälkeen, kun ajateltiin, että saattaisi syntyä ankara öljypula ja että Euroopan maat tarvitsisivat pian atomienergiaa. Vaikka öljyn kuljetus palautui nopeasti ennalleen, Euratom perustettiin tähtäimenä atomienergian kehittäminen rauhanomaisiin tarkoituksiin.
Nämä kolme yhteisöä eli järjestöä, jotka perustettiin yhtenäisen Euroopan luomiseksi, ovat yhteydessä toisiinsa eri tavoin. Niillä on esimerkiksi yhteinen 142-jäseninen elin, Euroopan parlamentti, sekä 7-jäseninen tuomioistuin. Näillä kolmella yhteisöllä on myös komissioksi nimitetty hallintoelin. Se muodostettiin yhteismarkkinoiden komissiosta, Euratomin komissiosta ja Euroopan hiili- ja teräsyhteisön ylimmästä johdosta. Tämä komissio kokoontuu Brüsselissä Belgiassa.
Nykynäkymät
Yhtenäisen Euroopan luomiseksi on todella ponnisteltu kovasti. Mutta millaisia ovat nykynäkymät? Ovatko Euroopan maat lähenemässä Euroopan yhdysvaltoja?
Olosuhteet ovat muuttuneet siitä, mitä ne olivat toisen maailmansodan jälkeen ja 1950-luvulla. Tämä on vaikuttanut suuresti näkymiin. Eurooppalaiset eivät ole enää puutteessa eivätkä köyhiä, vaan yleensä aineellisesti vauraita. Monet eurooppalaiset pitävät nykyään Neuvostoliiton hyökkäysuhkaa hyvin etäisenä. Sen sijaan että he haluaisivat työskennellä yhdessä kaikkien yhteiseksi hyödyksi, kansallisuushenki on voimistumassa. Joitakin vuosia sitten vallinnut innostus Euroopan yhdistämisestä on miltei tyystin laimentunut.
Eräät Euroopan hallitukset ovat jopa asettuneet yhteismarkkinoiden komissiota vastaan. Muuan saksalainen huomioitsija sanoi: ”Luottamus on laskenut uuteen minimiin. Pettymys ja luopuminen lisääntyvät. ’Kuutoset’ ovat käytännöllisesti katsoen lakanneet edistymästä.” Brüsselissä olevista yhteismarkkinoiden virkailijoista ovat sadat lähteneet etsimään lupaavampia virkoja muualta.
Newsweek-lehden kolumnisti Stewart Alsop sanoi jonkin aikaa sitten: ”Oli kerran aika, jolloin Euroopan heikkous, sodan kauhea muisto ja Neuvostoliiton pelko tekivät mahdolliseksi puhua vakavasti Euroopan yhdysvalloista. On typerää puhua siitä nyt.”
Otsikon HAIHTUVA HAAVE ”YHDISTYNEESTÄ EUROOPASTA” alla U.S. News & World Report -lehti sanoi: ”Kukin maa on taipuvainen katsomaan omaa parastaan. Entiset suuret toiveet siitä, että yhteismarkkinoista tulisi Euroopan yhdysvaltojen ydin, ovat melkein tyystin häipyneet.”
Vaikka siis kerran oli suuria toiveita naapurimaiden yhdistämisestä Euroopassa, itsekkyys ja kansalliset edut ovat suureksi osaksi aiheuttaneet sellaisten toiveiden särkymisen. Euroopan yhdistämispyrkimykset varaavat jälleen esimerkin siitä, miten kyvytön ihminen on aikaansaamaan ihmiskunnan niin kipeästi kaipaamaa rauhaa. Kestävän rauhan saavuttamiseksi ihmisten on käännyttävä Jumalan puoleen.