Siivellistä satoa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA COSTA RICASTA

TÄLLÄ sadolla on siivet! Luit aivan oikein, tältä farmilta korjataan siivellistä satoa. Jokainen kunnon maanviljelijä tähtää tietysti siihen, että hän saisi runsaan ja terveen sadon. Sama pitää paikkansa myös tästä viljelijästä. Valppaasti hän pitää loitolla salavihkaiset saalistajat, kuten hämähäkit ja muut hyönteiset sekä linnut. Sadon korjaaminen kysyy vielä suurempaa keskittymistä, kun hän yrittää olla menettämättä kallisarvoista hyödykettä, jota hän on niin ahkerasti hoitanut koko kauden. Jos hän onnistuu, hänen satonsa – joka koostuu maailman viehättävimmistä siipipareista – leviää tuhansien kilometrien päähän farmilta. Mistä ainutlaatuisesta sadosta oikein on kyse? Arvasit oikein: perhosista.

Perhosten viljely on erittäin arvokasta työtä. Se on erinomainen ekologinen keino suojella perhoslajeja. Lenteleekö mielessäsi jo lukuisia kysymyksiä? Esimerkiksi mikä perhosfarmi oikeastaan on? Miten se toimii? Mitä varten sellaisia perustetaan? Ennen kuin vastaamme näihin kysymyksiin, katsotaanpa, miten näiden herkkien luontokappaleiden kasvatus sai alkunsa.

Alku Kiinassa

Kiinalaiset kasvattivat satojen vuosien ajan perhosia erityisesti silkintuotantoaan varten. Perhosfarmien tarve syntyi kuitenkin vasta aivan hiljakkoin, kun 1970-luvulla Guernseyn saarella Englannin rannikolla avattiin elävien perhosten näyttely.

Hankkeen jalona ajatuksena oli luoda Guernseyyn trooppinen metsä perhosineen, jotka lukemattomine väreineen ja kuvioineen tekisivät metsästä aidon tuntuisen. Tämä edellytti tietysti sitä, että paikalle oli tuotava trooppisia perhosia. Mutta miten saada siirrettyä niitä tuhansien kilometrien päähän kotimaastaan elävinä, kun joidenkin lajien elinikä on vain pari kolme viikkoa? Perhosia täytyi alkaa kasvattaa kaupallisesti.

Farmin toiminta

Sinulla on nyt jännittävä tilaisuus päästä katsomaan, miten perhosfarmi toimii. On hämmästyttävä kokemus nähdä omin silmin monenlaisia kirkkaanvärisiä siipiä. Herätkää!-lehti vieraili Costa Ricassa Keski-Amerikan suurimmalla vientiä harjoittavalla farmilla. Täällä kasvatetaan perhosia koteloasteeseen (kokoni) saakka ja lisäksi annetaan perhosten elinkiertoon ja biologiaan liittyvää koulutusta.

Kun astut sisälle perhostarhaan, ihastut ensi silmäyksellä satoihin ympärilläsi lenteleviin häikäisevän värisiin perhosiin, joista osa räpyttelee siipiään ja tekee syöksähdyksiä, osa liitelee kevyesti ohi. Nämä värikkäät luontokappaleet eivät näytä kiinnittävän sinuun mitään huomiota hoitaessaan tyytyväisinä päivän askareitaan – syödessään, paritellessaan ja laskiessaan munia. Ne eivät voi olla tekemättä vaikutusta. Kun näet niiden ravintokasvit – luonnonkukat ja banaanikasvit – ja haistat kasvien tuoksun, tajuat pian, että ne tarjoavat perhosille sekä ravintoa että pesän.

Tässä täysin suljetussa puutarhassa pikkuriikkiset munat ovat turvassa saalistajilta. Luonnossa ainoastaan kaksi prosenttia kaikista munista kehittyy aikuisiksi, mutta tällaisissa tarhoissa määrä on jopa 90 prosenttia.

Oikeat kasvit ovat välttämättömiä perhosten kehittymiselle. Siksi puutarhassa on yllin kyllin kasveja, joille naaras voi laskea munansa ja joilla toukat voivat herkutella. Aikuiset käyttävät ravinnokseen kasveja, joissa on mettä. Kukin perhoslaji laskee munansa vain yhdentyyppiselle kasville, ja toukat puolestaan syövät vain tuota nimenomaista kasvia. Farmilla on siis ehdottomasti oltava runsaasti erilaisia kasveja.

Naaras laskee vähintään sata munaa kerralla. Ne näyttävät vesipisaroilta, jotka ovat yhtä pieniä kuin tämän virkkeen lopussa oleva piste. Sen lisäksi että kunkin lajin perhoset kelpuuttavat tähän tarkoitukseen vain tietyn kasvin, ne laskevat munansa vain tiettyyn paikkaan tuossa kasvissa. Tämän johdosta munat voidaan löytää nopeasti ja kerätä talteen. Kasveista etsitään munia päivittäin, ja joka päivä tarkistetaan myös se, onko munista kuoriutunut toukkia. Kuoriutumisen jälkeen nälkäiset toukat alkavat ahmia tyhjää munaa. Perhosfarmilla ne siirretään sen jälkeen ruukkukasveille pieniin häkkeihin. Häkkien siisteyden merkitystä eri vaiheissa oleville toukille ei voi liiaksi korostaa, sillä laiminlyönnit voivat kostautua sairauksina ja johtaa toukkien kuolemaan.

Kolmannen instaarin eli nahanluontien välisen kehitysvaiheen jälkeen toukat elävät vain syödäkseen. On sanottu, että jos kolmekiloisen ihmislapsen paino nousisi samaa tahtia kuin perhostoukan, lapsi painaisi kahden viikon kuluttua kahdeksan tonnia!

Viidennessä ja viimeisessä toukkavaiheessa toukat kiinnittyvät oksaan tai häkin kattoon ja luovat ankarin ponnistuksin nahkansa, jonka alla on kova kuori eli kotelo. Viljelijän on tässä vaiheessa toimittava tehokkaasti ja taitavasti.

Kotelot on kerättävä päivittäin, sillä se on ainoa keino tietää niiden ikä. Kaikki 40–100 koteloa pakataan huolellisesti pahvilaatikoihin vanukerrosten väliin. Viljelijöillä ja maastaviejillä on noin kymmenen päivää aikaa kuljettaa kotelot tukkumyyjälle, joka välittää ne edelleen asiakkaalle, tavallisesti perhospuutarhalle tai vastaavalle yritykselle. Jos kuljetus viivästyy, perhoset kuoriutuvat koteloista matkalla ja kuolevat. Jos kaikki onnistuu, ne kuoriutuvat esiin tuhansien kilometrien päässä kotimaastaan täysin tietämättöminä paikanvaihdoksestaan. Tältä perhosfarmilta lähtee joka kuukausi 4000–6000 koteloa eri puolille maailmaa.

Uusia perhosfarmeja perustetaan tiheään tahtiin eri puolille maailmaa. Niitä on jo Costa Rican lisäksi El Salvadorissa, Filippiineillä, Keniassa, Madagaskarissa, Malesiassa, Taiwanissa, Thaimaassa ja Yhdysvalloissa. Myös perhospuutarhojen määrä kasvaa edelleen joka vuosi, minkä ansiosta ihmiset pääsevät näkemään näitä ainutlaatuisia hyönteisiä monin paikoin maailmaa.

Tämän siivellisen sadon kasvattamisella tulee epäilemättä olemaan jatkuvasti tärkeä ekologinen merkitys harvinaisten perhoslajien suojelussa. Ala saattaa edistää myös suuren yleisön tietämystä maapallon luonnon herkästä tasapainosta.

[Kuvat s. 18]

Munat ja toukat suojellaan verkkokankaalla (1). Kotelot (2) pakataan pahvilaatikoihin ja kuljetetaan eri puolille maailmaa (3)

[Lähdemerkinnät]

Monarkkiperhonen ylhäällä vasemmalla ja kotelo: Butterfly House, Mittagong, Australia; perhonen keskellä vasemmalla ja perhoset lehdillä: Buckfast Butterfly Farm

[Kuvien lähdemerkintä s. 16]

K. Schafer/Audiovise