Miten tarpeiden tyydyttämisessä voi onnistua

PIENET lapset tarvitsevat selvästikin paljon huomiota, ja ilmeisesti monet eivät saa tarvitsemaansa. Tämä heijastuu nykypäivän nuorten tilanteesta. ”Nuoret eivät ole koskaan ennen olleet näin vieraantuneita perheestään, näin suuressa määrin vailla käytännön kokemusta ja viisautta”, sanoi eräs huolestunut tutkija torontolaisessa sanomalehdessä The Globe and Mail.

Mikä on mennyt vikaan? Voisiko ongelma juontua ainakin osaksi siitä, ettei ole tajuttu, miten tärkeää on kiinnittää lapsiin huomiota jo aivan pienenä? ”Meidän jokaisen on opeteltava, miten olla isä tai äiti”, selittää muuan psykologi, joka auttaa pienituloisia naisia huolehtimaan vastasyntyneistään. ”Meidän on myös ymmärrettävä, että se aika, jonka käytämme lastemme kanssa nyt, tulee takaisin moninkertaisesti.”

Lapset tarvitsevat vauvaiästä lähtien opetusta säännöllisesti – ei vain paria minuuttia silloin tällöin vaan jatkuvasti pitkin päivää. On hyvin tärkeää viettää heidän kanssaan aikaa alusta asti, jotta he kehittyisivät tasapainoisesti.

Valmistautuminen

Voidakseen kantaa suuren vastuunsa vanhempien täytyy valmistautua lapsen tuloon. Hyvän periaatteen suunnittelun tärkeydestä esitti Jeesus Kristus sanoessaan: ”Kuka teistä, joka haluaa rakentaa tornin, ei ensin istu laskemaan kustannuksia.” (Luukas 14:28.) Lasten kasvattaminen – tuo ”kaksikymmenvuotisprojekti” – on paljon monimutkaisempaa kuin tornin rakentaminen. Siihen tarvitaan suunnitelma.

Ensinnäkin on tärkeää valmistautua henkisesti ja hengellisesti vanhemmuuden velvollisuuksiin. Saksalaisessa tutkimuksessa, jossa seurattiin kahtatuhatta raskaana olevaa naista, kävi ilmi, että lapset, joiden äidit halusivat perheen, olivat paljon terveempiä tunneperäisesti ja fyysisesti kuin ne lapset, joiden äidit eivät olisi halunneet heitä. Toisaalta eräs tutkija arvioi, että myrskyisässä avioliitossa elävän naisen riski saada tunneperäisesti tasapainoton tai fyysisesti vajavainen lapsi on 237 prosenttia suurempi kuin turvallisessa parisuhteessa elävän.

Isät ovat selvästikin avainasemassa lapsen kehityksen kannalta. Lääkäri Thomas Verny sanoo: ”Lapsen tunne-elämälle ja fyysiselle hyvinvoinnille ei juuri mikään ole vaarallisempaa kuin isä, joka kohtelee raskaana olevaa vaimoaan kaltoin tai laiminlyö häntä.” Usein onkin sanottu, että paras lahja, minkä lapsi voi saada, on isä, joka rakastaa lapsen äitiä.

Huolien ja stressin johdosta äidin verenkiertoon voi erittyä hormoneja, jotka saattavat vaikuttaa sikiöön. Näyttää kuitenkin siltä, että tilapäisten kielteisten tunteiden tai stressaavien tilanteiden sijasta vain hyvin voimakas ja pitkään jatkuva ahdistuneisuus on vaarallista. Olennaisinta on ilmeisesti se, mitä odottava äiti tuntee lastaan kohtaan.a

Entä jos raskaana olevan naisen mies ei tue vaimoaan tai jos nainen ei haluaisi tulla äidiksi? Ei ole harvinaista, että raskaus ahdistaa naista hänen olosuhteidensa takia. On kuitenkin aina muistettava, että lapsi on syytön. Miten voi säilyttää levollisen mielen epäsuotuisissa olosuhteissa?

Miljoonat ihmiset ovat saaneet apua Jumalan sanan Raamatun viisaasta ohjauksesta. Siinä sanotaan: ”Antakaa anomustenne tulla kaikessa rukouksen ja nöyrän pyynnön avulla kiitoksen ohella Jumalalle tunnetuiksi, niin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ajatuksen, varjelee teidän sydämenne ja mielenne Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” Kun noudattaa tätä neuvoa, voi olla paljon helpompi elää myös seuraavien sanojen mukaisesti: ”Älkää olko mistään huolissanne.” (Filippiläisille 4:6, 7.) Silloin voi tuntea Luojan huolehtivan käden yllään (1. Pietarin kirje 5:7).

Normaaleja tunteita

Jotkut äidit tuntevat muutaman viikon ajan synnytyksen jälkeen selittämätöntä surumielisyyttä ja uneliaisuutta. Raskasmielisyys voi vallata sellaisetkin naiset, jotka ovat onnellisia lapsen saamisesta. Tällainen mielialan vaihtelu on normaalia, ja sen syynä ovat synnytyksen jälkeiset suuret hormonaaliset muutokset. On myös tavallista, että työmäärä – imettäminen, vaippojen vaihto ja muu huolenpito lapsesta, jolla ei ole mitään ajantajua – yllättää tuoreen äidin.

Eräästä äidistä tuntui, että lapsi itki vain kiusatakseen häntä. Ei ihme, että muuan japanilainen asiantuntija sanoi: ”Kukaan ei välty lastenkasvatukseen liittyvältä stressiltä.” Hänen mukaansa on kaikkein tärkeintä, ettei äiti eristäydy muista ihmisistä.

Äiti voi ajoittaisesta masennuksesta huolimatta suojella lasta mielialansa vaihtelun vaikutuksilta. Time-lehti kirjoitti: ”Kun masentuneet äidit onnistuivat pitämään alakuloisuutensa hallinnassa ja osoittivat lastaan kohtaan runsaasti huomiota ja leikkivät sen kanssa, lapset olivat mielialaltaan selvästi iloisempia.”b

Isä voi auttaa

Lapsen isällä on usein parhaat mahdollisuudet antaa tarvittavaa apua ja tukea. Kun lapsi itkee keskellä yötä, isä voi monissa tapauksissa huolehtia sen tarpeista, niin että äiti saa nukkua. Raamatussa sanotaan: ”Te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti.” (1. Pietarin kirje 3:7, vuoden 1992 kirkkoraamattu.)

Jeesus Kristus antoi aviomiehille täydellisen mallin. Hän jopa luopui elämästään seuraajiensa hyväksi. (Efesolaisille 5:28–30; 1. Pietarin kirje 2:21–24.) Miehet, jotka omasta mukavuudestaan tinkien ottavat oma-aloitteisesti osaa lapsenhoitoon, jäljittelevät Kristusta. Lasten kasvattaminen on yhteistyötä, jossa molempien vanhempien on kannettava kortensa kekoon.

Yhteistyötä

”Olemme vaimoni kanssa keskustelleet yksityiskohtaisesti siitä, miten meidän pitäisi kasvattaa tytärtämme”, kertoo Yoichiro, kaksivuotiaan tytön isä. ”Aina kun herää jokin kysymys, mietimme yhdessä, mitä tehdä.” Yoichiro ymmärtää, että vaimo tarvitsee lepoa, ja hän ottaa tyttärensä usein mukaansa lähtiessään hoitamaan asioita.

Ennen vanhaan, kun perheet olivat yleensä suurempia ja kiinteämpiä, vanhemmat lapset ja sukulaiset saattoivat auttaa pienten lasten hoidossa. Ei olekaan yllättävää, että erään Kawasakissa Japanissa toimivan kasvatusalan tukikeskuksen työntekijä sanoo: ”Useimmat äidit ovat helpottuneita, kun saavat puhua jollekulle. Monet ovat vaikeuksien keskellä pystyneet kokoamaan itsensä, kun ovat saaneet vähänkin apua.”

Parents-lehdessä sanotaan, että vanhemmat ”tarvitsevat tukiverkoston, ihmisiä joille he voivat puhua huolistaan”. Keistä tällainen tukiverkosto voisi muodostua? Omilta vanhemmilta ja appivanhemmilta voi oppia paljon, kun kuuntelee heitä avoimin mielin. Isovanhempien on tietysti ymmärrettävä, että lopulliset päätökset tekee nuoripari.c

Tukea voi usein saada myös uskonveljiltä. Jehovan todistajien paikallisessa seurakunnassa saattaa olla ihmisiä, joilla on vuosien kokemus lastenkasvatuksesta ja jotka ovat halukkaita kuuntelemaan nuorten vanhempien ongelmia. Heillä voi olla hyviä ehdotuksia. Usein on mahdollista pyytää apua ”iäkkäiltä naisilta”, kuten Raamatussa kutsutaan naisia, joilla on paljon kokemusta kristillisestä elämästä. He ovat halukkaita auttamaan nuorempia naisia. (Titukselle 2:3–5.)

Vanhempien on tietysti oltava valikoivia toisten mielipiteiden suhteen. ”Yhtäkkiä kaikki tuntuivat olevan lastenkasvatuksen asiantuntijoita”, kertoo Yoichiro. Hänen vaimonsa Takako myöntää: ”Aluksi toisten neuvot ärsyttivät minua, sillä minusta tuntui, että he arvostelivat minua kokemattomuuteni vuoksi.” Monet pariskunnat ovat kuitenkin ottaneet muista oppia ja löytäneet tasapainon siinä, miten tyydyttää lastensa tarpeet.

Parasta mahdollista apua

Silloinkin kun tuntuu, ettei saatavilla ole ketään, joka voisi auttaa, on olemassa eräs luotettava voimanlähde – Jehova Jumala, Luojamme, joka näkee jopa ihmislapsen ”alkion” (Psalmit 139:16). Jehova sanoi kerran muinaiselle kansalleen, kuten hänen Sanassaan Raamatussa kerrotaan: ”Voiko vaimo unohtaa imeväisensä, niin ettei säälisi kohtunsa poikaa? Jopa nämä naiset voivat unohtaa, mutta minä en unohda sinua.” (Jesaja 49:15; Psalmit 27:10.)

Jehova ei unohda vanhempia. Hän antaa heille Raamatussa erinomaisia neuvoja lastenkasvatukseen. Esimerkiksi Jumalan profeetta Mooses kirjoitti noin 3500 vuotta sitten: ”Sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi.” Sitten hän jatkoi: ”Näiden sanojen [mukaan luettuna kehotus rakastaa ja palvella Jehovaa], jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:5–7.)

Mikä mahtaa olla tämän neuvon ydin? Eikö se, että lapsia pitäisi opettaa säännöllisesti ja jatkuvasti päivittäin? Ei riitä, että varaa silloin tällöin lapsilleen niin sanottua laatuaikaa. Tärkeät yhteiset hetket syntyvät usein spontaanisti, ja siksi vanhempien on oltava lastensa käytettävissä säännöllisesti. Silloin he voivat täyttää Raamatun käskyn: ”Valmenna poika tiensä suuntaan.” (Sananlaskut 22:6.)

Lasten valmentamiseen sisältyy se, että lukee heille ääneen. Raamatussa kerrotaan, että ensimmäisellä vuosisadalla elänyt opetuslapsi Timoteus ’oli tuntenut kirjoitukset pienokaisesta asti’. Ilmeisesti hänen äitinsä Eunike ja isoäitinsä Loois olivat lukeneet hänelle ääneen vauvaiästä lähtien (2. Timoteukselle 1:5; 3:14, 15). Lukeminen on hyvä aloittaa samaan aikaan kun lapselle aletaan puhua. Mitä sitten voisi lukea, ja mikä olisi paras tapa opettaa pienokaista?

Lue lapsellesi Raamattua. Ilmeisesti juuri sitä luettiin Timoteuksellekin. Saatavissa on myös kirjoja, joissa Raamatun kertomuksia tehdään lapsille tutuksi värikkäiden kuvien välityksellä. Niiden avulla lapselle syntyy mielikuvia Raamatun opetuksista. Tällaisia kirjoja ovat Kirjani Raamatun kertomuksista ja Suurin ihminen joka koskaan on elänyt. Tämäntyyppisten kirjojen välityksellä Raamatun opetukset ovat painuneet miljoonien pienten lasten mieleen ja sydämeen.

Raamatussa sanotaan, että ”pojat [ja tyttäret] ovat perintö Jehovalta; kohdun hedelmä on palkka” (Psalmit 127:3). Luoja on antanut vanhemmille ”perinnön”, suloisen lapsen, josta he voivat olla ylpeitä ja joka tuottaa heille iloa. Lasten kasvattaminen etenkin Luojaansa ylistäviksi aikuisiksi on todella palkitsevaa työtä!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 8]

Äidin tunteet syntymätöntä lasta kohtaan ovat hyvin tärkeitä

[Kuva s. 9]

Vaikka äidin mieliala saattaa vaihdella synnytyksen jälkeen, hän voi monilla tavoin ympäröidä lapsensa rakkaudella ja turvallisuudella

[Kuva s. 10]

Isillä on velvollisuus osallistua lapsenhoitoon

[Kuva s. 10]

Lapselle tulisi lukea pienestä pitäen