Olympialaiset palaavat synnyinsijoilleen — Vartiotornin VERKKOKIRJASTO

Olympialaiset palaavat synnyinsijoilleen

NYKYAJAN olympiakisat saivat alkukipinänsä arkeologien lapionpistoista. Antiikin ajalta olevassa Olympiassa Kreikassa tehdyt kaivaukset johtivat löytöihin, joiden innoittamana ranskalainen paroni Pierre de Coubertin ryhtyi toimiin elvyttääkseen kisat. Ensimmäiset nykyaikaiset olympialaiset järjestettiin Ateenassa vuonna 1896.

Vähän ennen vuotta 2004 maansiirto- ja porakoneet valmistivat tietä kisojen paluulle takaisin synnyinsijoilleen. Kreikan pääkaupunki näytti jatkuvasti laajenevalta rakennustyömaalta, kun sitä nykyaikaistettiin tuota tapahtumaa varten.

XXVIII olympiadin kisat, kuten vuoden 2004 olympialaisia virallisesti kutsutaan, pidetään Ateenassa 13.–29. elokuuta. Siellä kilpailee silloin noin 10000 urheilijaa 201 maasta – maita on enemmän kuin koskaan ennen. Kilpailuja käydään 28 urheilumuodossa 38 kisapaikalla, ja ne huipentuvat yli 300 palkintojenjakotilaisuuteen. Median edustajia paikalla tulee olemaan noin 21500 henkeä ja turvallisuudesta huolehtivia työntekijöitä vielä enemmän, noin 55000 henkeä.

Estejuoksua

Ateenalla oli jo jonkin aikaa ollut tähtäimessään saada kisat takaisin niiden synnyinsijoille. Satavuotisjuhlakisat vuonna 1996 näyttivät tähän tarkoitukseen kaikkein sopivimmilta.

Isännyyttä ei kuitenkaan myönnetty Ateenalle tuoksi vuodeksi. Perusteluna oli se, että kaupungissa ei ollut infrastruktuuria, jota kaksi erittäin vaativaa kisaviikkoa olisivat edellyttäneet.

Häviö nostatti Kreikan ja sen pääkaupungin sisun. Ateena vannoi korjaavansa tilanteen. Hyvät aikomukset ja muutama kunnollinen suunnitelma eväinään se haki vuonna 1997 vuoden 2004 olympialaisia – ja sai ne.

Kaupunki kokosi voimansa ja aloitti muodonmuutoksen. Halu isännöidä kisoja nostatti ennennäkemättömän toiminnan ja kehityksen aallon. Joka puolella näkyi kaivantoja, kun infrastruktuuria parannettiin ja teitä ja kisapaikkoja korjattiin tai rakennettiin. Kaivinkoneet, nostokurjet ja työmiehet eivät hidastaneet tahtia edes keskikesän helteisinä viikonloppuina.

Maaliskuussa 2001 laskeutui ensimmäinen kone Ateenan uudelle kansainväliselle lentokentälle, joka on luokiteltu omassa sarjassaan maailman parhaimmistoon. Lisäksi tavoitteena oli rakentaa uusia teitä kaikkiaan 120 kilometriä ja parantaa vanhoja 90 kilometrin pituudelta. Uudet tiejärjestelyt sisälsivät noin 40 eritasoliittymää liikenteen sujuvoittamiseksi. Metroa laajennettiin ja raitioteitä päätettiin pidentää 24 kilometrin verran. Liikenteen hajauttamiseksi ja ilmansaasteiden vähentämiseksi suunniteltiin lähijunaliikennejärjestelmä, johon kuuluisi 32 kilometriä raiteita sekä nykyaikaisia asemia.

Lyhyesti sanottuna Ateena pyrki muutamassa vuodessa muuttumaan kokonaan uudeksi kaupungiksi, jossa olisi enemmän viheralueita, vähemmän saasteita sekä uusi joukkoliikennejärjestelmä. Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) puheenjohtaja Jacques Rogge on sanonut: ”Ne jotka ovat käyneet Ateenassa ennen kisoja ja näkevät sen uudelleen kisojen jälkeen, eivät tunne sitä entisekseen.”

Valmistelutöiden maraton

Vauhti kiihtyi kisojen avajaispäivän lähestyessä. KOK:n puheenjohtaja Rogge vertasi rakennus- ja valmistelutöiden edistymistä kreikkalaiseen kansantanssiin syrtakiin. Hän sanoi pilke silmäkulmassa: ”Se on kuin syrtaki-musiikkia. Kappale alkaa hyvin hitaasti, mutta vähitellen tahti kiihtyy, ja lopulta siinä ei pysy enää mukana.”

Näiden sanojen mukaisesti olympiakylä, ”kisajärjestelyjen selkäranka”, syntyi kuin tyhjästä eräälle Ateenan pohjoispuolella sijaitsevalle esikaupunkialueelle. Kylään majoitetaan kisojen aikana noin 16000 osanottajaa, ja se on kaikkien aikojen suurin asuntorakennushanke Kreikassa. Kisojen jälkeen sinne muuttaa asumaan noin 10000 kaupunkilaista.

Antiikin historian ja nykyajan olympiakisojen välistä yhteyttä ei ole unohdettu. Osa seremonioista järjestetään muinaisessa Olympiassa. Ohjelmaan kuuluvien kulttuuritapahtumien aikana valokeilassa on myös muita arkeologisia kohteita. Uusi soutustadion on rakennettu kuuluisan Marathonin taistelutantereen lähettyville. Ja maratonjuoksijat saavat kehua juosseensa alkuperäisen maratonin. Juoksua varten on nimittäin valittu täsmälleen sama 42 kilometrin reitti, jota pitkin ateenalainen sotilas tarinan mukaan juoksi vuonna 490 eaa. Marathonista Ateenaan ilmoittaakseen persialaisten tappiosta.

Ja kultamitalin saa...

Kun avajaisten ilotulitus räiskyy taivaalla, huomion keskipisteenä on 75000 paikan olympiastadion. Uudistettu areena on monien mielestä Ateenan kisapaikkojen ”helmi”. Sen erikoispiirteenä on katto, jonka on suunnitellut maineikas espanjalainen arkkitehti Santiago Calatrava.

Tämä insinööritaidon ihme on tehty lasipaneeleista, jotka painavat kaikkiaan 16000 tonnia, ja se kattaa 10000 neliömetrin alueen. Se lepää kahden jättimäisen kaaren varassa, jotka ovat noin 300 metriä pitkiä ja kohoavat 80 metrin korkeuteen – rakennelma on vain kolmanneksen pienempi kuin Sydneyn satamasilta Australiassa! Kaarien teräsputket painavat 9000–10000 tonnia kumpikin ja ovat ”niin suuria, että niiden sisässä mahtuisi ajamaan bussilla” erään rakennusalan asiantuntijan mukaan. Katto painaa kaikkiaan kaksi kertaa enemmän kuin Eiffelin torni Pariisissa.

Miksi tällaista jättimäistä kattoa tarvitaan? Elokuun aurinko paahtaa Ateenassa kuumasti. Lasien erikoispinta heijastaa auringonvalosta 60 prosenttia takaisin. Katosta on muutakin etua. Siitä tulee kisojen maamerkki. Kreikan entinen kulttuuriministeri Evangelos Venizelos ilmaisi asian näin: ”Se on Ateenan olympialaisten suuri arkkitehtoninen maamerkki ja symboli.”

Päättäjäisjuhlan jälkeen tällaiset maamerkit muistuttavat siitä kovasta työstä, jota tämänkaltaisen suurtapahtuman isännöiminen vaatii. Ateenalaiset toivovat, että kisoja varten rakennettu infrastruktuuri parantaisi elämänlaatua heidän kotikaupungissaan. Ja kuten aina, he ottavat haasteet vastaan rennosti, kuin syrtakia tanssien.

[Tekstiruutu s. 15]

Ihanteet koetuksella

Olympialaisten järjestäjät tähdentävät kärkkäästi kisojen ihanteita: jaloa kilpailua, urheilua, rauhaa, kulttuuria ja kasvatusta. Mutta mitalilla on toinenkin puoli. Kisoihin kytkeytyy myös politiikkaa, kansallismielisyyttä, kaupallisuutta ja korruptiota.

Kisat nostavat merkittävästi television katsojalukuja ja tarjoavat tuottoisaa mainosaikaa, minkä vuoksi niiden sponsoroinnista on tullut tehokas markkinointikeino. ”Olympialaiset ovat nykyään suurta bisnestä”, sanoo australialainen tutkija Murray Phillips, ”ja monet ratkaisut tehdään laskelmoidusti kaupallisista syistä.”

Arvostelua on herättänyt myös kisoista paistava kansallismielisyys. Niiden ajaksi toivottaisiin olympiarauhaa, joka toisi tauon vihollisuuksiin ja sodankäyntiin. Symbolista merkitystä lukuun ottamatta tällainen rauhanjulistus ei kuitenkaan tuota tulosta, ellei konfliktien syihin puututa. ”Kisat ovat valtapolitiikan areena”, huomautti professori Brian Martin. Hän jatkoi: ”Urheilijoiden välinen kilpailu muuttuu olympialaisissa valtioiden väliseksi kilpailuksi. Urheilijat eivät voi osallistua niihin, ellei heidän maansa osallistu. Yksilöiden ja joukkueiden voittoja pidetään kansallisina voittoina, joita juhlitaan lipuin ja kansallislauluin – –. Olympialaiset – – ovat vain tarjonneet uuden areenan, jolla ihmisten väliset jännitteet ja valtioiden keskinäinen kamppailu vallasta ja asemasta voivat jatkua. – – Olympialiike ei kykene saavuttamaan alkuperäistä tavoitettaan edistää rauhaa.”

[Kuvat s. 15]

Ateenan olympialaisten kisakeskus

Vuoden 2004 mitalien malli

[Lähdemerkinnät]

Ilmakuva: AP Photo/Thanassis Stavrakis; mitali: © ATHOC

[Kuvat s. 16]

Ateenan metro

Ateenan kansainvälinen lentoasema

[Lähdemerkintä]

[Kuvat s. 17]

Rakenteilla oleva olympiakylä

Agios Kosmas -purjehduskeskus

[Lähdemerkintä]

[Kuva s. 16, 17]

Olympiastadionin keskeneräinen katto

[Kuva s. 17]

Valmiin katon pienoismalli

[Lähdemerkintä]

[Kuvan lähdemerkintä s. 14]