Norjan olympialaiset – riittivätkö pelkät ihanteet?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN NORJAN-KIRJEENVAIHTAJALTA

KUN Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) perustettiin sata vuotta sitten, se odotti paljon tulevaisuudelta. Tarkoitus oli edistää veljeyttä ja rauhaa järjestämällä niin, että joka puolelta maailmaa kokoontuisi nuoria yhteen neljän vuoden välein ottamaan mittaa toisistaan hyötymättä siitä taloudellisesti. Rehdin kilpailun toivottiin lisäävän solidaarisuutta ja sopua kansojen keskuudessa. Tältä pohjalta herätettiin nykyaikana henkiin muinaiset Olympian kisat.

Kesäolympialaiset saivat vaatimattoman alun Ateenassa vuonna 1896, mutta niistä on sittemmin kasvanut maailman suurin urheilutapahtuma, johon on enimmillään osallistunut 11000 urheilijaa 170 maasta. Ensimmäiset talviolympialaiset pidettiin Chamonix’ssa Ranskassa vuonna 1924, ja ne ovat aina jääneet kesäolympialaisten varjoon. Siitä huolimatta noin 2000 urheilijaa lähes 70 maasta kokoontui Lillehammerin talviolympialaisiin, jotka pidettiin 12.–27. helmikuuta 1994.a

Vaikuttaa siltä, että kuuluisien olympiarenkaiden kuvaamaa veljeyttä ja ystävyyttä sekä tervettä sielua terveessä ruumiissa tarvitaan nyt kipeämmin kuin koskaan ennen. Millainen sija näillä ihanteilla oli Lillehammerin olympialaisissa?

Olympialaiset ja liikemaailma

Seikkaperäinen uutistarjonta olympialaisista herätti valtavaa kiinnostusta suuressa yleisössä. Lillehammerissa oli neljä kertaa enemmän viestinten palveluksessa olevaa väkeä kuin urheilijoita, ja ennätykselliset kaksi miljardia ihmistä katsoivat talviolympialaisia televisiosta. Tästä syystä olympialaisista on tullut kannattavaa liiketoimintaa kauppamaailman mahtivoimille ja televisioverkot ja sponsorit kilpailevat erikoiseduista ja -sopimuksista.

Lillehammerin kisoissa oli kaupan ja teollisuuden edustajia kaikkialta maailmasta, ja monet heistä pitivät tätä kansainvälistä joukkotapahtumaa tilaisuutena edistää liikesuhteita sekä järjestää seminaareja ja konferensseja. Pienten ja suurten yritysten kekseliäisyydellä ei näyttänyt olevan rajoja, kun ajatellaan niitä lukemattomia erilaisia myynnissä olleita olympiatuotteita – kaikkea rintamerkeistä ja postikorteista aina keittiövälineisiin ja vaatteisiin asti.

Kisat käänsivät tietysti paikallisten ihmisten elämän täysin päälaelleen. Runsaslukuisina saapuneet toimitsijat, osanottajat ja johtohenkilöt kaksinkertaistivat Lillehammerin asukasluvun, joka on tavallisesti reilusti yli 20000. Lisäksi paikalle tulvi päivittäin 100000 katsojaa. Jotkut paikallisista asukkaista päättivät mennä lomalle päästäkseen pakoon kisojen hälinää. Heitä kutsuttiin leikkisästi ”urheilupakolaisiksi”.

Mitä on sanottava kisojen urheilullisesta puolesta ja olympialaisten ihanteista?

Citius, altius, fortius

Olympialaisten tunnussanojen – citius, altius, fortius (nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin) – mukaisesti olympiaurheilija pyrkii rikkomaan ennätyksiä ja voittamaan kilpailijansa. Päästäkseen tähän tavoitteeseen hän nykyään yleensä havaitsee, ettei urheilua voi pitää pelkkänä vapaa-ajan toimintana. Useimmille olympiaurheilijoille se on kokopäiväistä työtä ja elinkeino, sillä se, minkä verran he saavat tuloja tuotteiden mainostamisesta, riippuu suuressa määrin heidän tuloksistaan. Alkuperäinen amatööriyden ihanne on saanut väistyä rahan ja ammattilaisuuden tieltä.

Vastapainoksi yleisö saa täysin mitoin haluamaansa jännitystä ja viihdettä. Useat viime olympialaisissa tehdyt ennätykset kertovat saavutuksista, jotka eivät olisi tulleet kysymykseenkään joitakin vuosikymmeniä sitten. Tämä ei johdu ainoastaan lisääntyneestä harjoittelusta ja entistä pitemmälle menevästä erikoistumisesta vaan myös paremmista välineistä ja suorituspaikoista. Esimerkiksi Lillehammerin kisoissa tehtiin viidellä miesten pikaluistelumatkalla neljä maailmanennätystä ja viisi olympiaennätystä. Tämän sanottiin olevan osittain uuden luisteluhallin ansiota, missä jää oli tehty tieteellisin menetelmin sellaiseksi, että se soveltui ihanteellisesti huipputason luisteluun.

Valitettavasti jotkut urheilijat erottuvat siksi, että he eivät kilpaile antamansa olympiavalan mukaisesti ilmaisten ”oikeata urheilumieltä – – urheilun kunniaksi”. Tämän vuoden talvikisoissa oli joitakuita huonoja häviäjiä, ja muutamat urheilijat yrittivät raivata kilpakumppaninsa tieltään epäurheilijamaisin keinoin. Viime vuosina on täytynyt taistella lääkeaineita ja steroideja vastaan. Lillehammerissa lähetettiin yksi urheilija kotiin avajaispäivänä dopingin vuoksi. Kisojen aikana yhdestäkään urheilijoilta otetusta testinäytteestä ei kuitenkaan löytynyt kiellettyjä aineita.

Lillehammerin kisojen yhteydessä olympiaihanteita lähestyttiin joistakin uusista näkökulmista.

Luonnonsuojelu, avustustyö ja rauhanpyrkimykset

Olympialaisten kaltainen jättihanke, johon liittyy mittavia rakennusprojekteja ja jonka yhteydessä syntyy suuret määrät jätettä, ”ei säästä sen enempää varoja kuin luontoakaan” (Miljøspesial, ympäristötietoa Lillehammerin olympialaisista jakanut tiedotuslehti). Monien ihmisten mielestä tämä oli ristiriidassa olympiahengen kanssa, ja he ehdottivat, että vuoden 1994 talviolympialaisista tulisi malliesimerkki kisoista, joissa ympäristökysymykset on otettu huomioon. Ajatus hyväksyttiin, ja Lillehammerin kisat saivat kansainvälistä huomiota ”ensimmäisinä vihreinä olympialaisina”. Mitä tällä tarkoitettiin?

Uusien suorituspaikkojen sijaintia, mallia ja kisojen jälkeistä käyttöä punnittiin huolellisesti, jotta ympäristöhaitat jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Kaikessa käytettiin runsaasti ympäristöä säästäviä ja kierrätykseen soveltuvia materiaaleja, esimerkiksi puuta, kiveä ja pahvia, ja kaikille rahoittajille ja tavarantoimittajille asetettiin korkeat ympäristöä koskevat normit. Missään sisätiloissa ei saanut polttaa.

Olympiatavoitteiden eritteleminen johti myös Lillehammerin Olympic Aid -avustushankkeen alulle panemiseen. Aluksi sen avulla oli tarkoitus kerätä rahaa Sarajevon, Bosnian ja Hertsegovinan entisen olympiakaupungin, lapsille, mutta myöhemmin sitä laajennettiin niin, että se koski nuoria sodan uhreja kaikkialla maailmassa. Hanke sai huomattavasti lisää tuulta purjeisiinsa, kun muuan kultamitalisti lahjoitti eräästä lajista saamansa voittobonuksen (n. 150000 markkaa) hankkeen hyväksi. Olympic Aidin alulle panijat toivovat, että sitä jatketaan tulevissa kisoissa.

Kun kyyhkyset tavan mukaan vapautettiin olympialaisten avajaisissa, maailmalle välittyi sanaton rauhan sanoma. Huomio kiinnitettiin edelleen rauhan ihanteeseen vuoden 1994 talviolympialaisten yhteydessä, kun KOK:n katalonialainen puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch puhui useaan otteeseen sen puolesta, että kaikki ihmiset maapallolla voisivat elää rauhassa keskenään.

Ihanteita jotka tulevat toteutumaan

Olympiaihanteet kertovat toiveesta, joka on juurtunut syvään kaikkiin ihmisiin – toive veljeydestä, rauhasta, oikeudenmukaisuudesta, ilosta sekä fyysisestä ja henkisestä terveydestä. Tämän vuoden talviolympialaiset saivat paljon kiitosta siitä, että olympialaisten alkuperäiset tavoitteet nostettiin niissä jälleen etualalle, ja näistä kisoista puhuttiin ”kaikkien aikojen parhaina talviolympialaisina”. Olympialiike ei silti tälläkään kertaa saavuttanut ihanteitaan.

Maine ja kaupallisuus tahtoivat mennä urheilun perusihanteiden edelle. Kilpailu muuttui usein ankaraksi kamppailuksi, joka synnytti veljeyden ja sovun sijasta omahyväisyyttä ja kansallismielisyyttä.

Onko olemassa jokin keino, jolla olympialaisiin liitetyt toiveet voisivat toteutua? Raamattu osoittaa, että ihmiset eivät onnistu saamaan aikaan ihannemaailmaa. Jumalan valtakunta ryhtyy kuitenkin pian toimiin tuodakseen maan päälle täydelliset, paratiisilliset olot. (Jeremia 10:23; 2. Pietarin kirje 3:13.) Tällainen maailma ei perustu urheilutoiminnan kehittymiseen tai uskollisuuteen olympiaperiaatteita ja -perinteitä kohtaan vaan tosi antaumukseen Luojaa kohtaan. Apostoli Paavali sanoi: ”Ruumiillisesta valmennuksesta on hyötyä vähään, mutta jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” Niinpä ne, jotka valmentavat itseään nykyään ’jumalinen antaumus tavoitteenaan’, voivat tosiaan nauttia terveestä sielusta terveessä ruumiissa. (1. Timoteukselle 4:7, 8.)

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 26]

Olympialaisten uskonnollinen sekoitus

Olympialaisten juuret ovat Kreikan uskonnossa. Alkuperäiset Olympian kisat olivat uskonnollinen juhla, joka järjestettiin Zeuksen, kreikkalaisten ylimmän jumalan, kunniaksi. Monissa olympialaisten piirteissä on uskonnollisuuden tuntu: olympialippuun liittyvät juhlavat menot, ”pyhä” tuli ja olympiavala. Kisojen avajaisissa laulettava lähes sata vuotta vanha kreikkalainen hymni käännettiin norjaksi Lillehammerin avajaisseremoniaa varten. Tällä olympiahymnillä on voimakkaasti uskonnollinen luonne. Sen ajatellaan olevan hymni Zeukselle. Sanoituksessa on seuraavanlaisia ajatuksia: ”Kunnioitettu muinaisuuden henki, olympolainen luoja – – laskeudu luoksemme ja näytä itsesi. – – Siunaa nämä jalot kisat – – Siunaa meidät täällä tänään olevat, oi henki, suuri isämme. – – Kaikki maailman kansat tulevat tänne tänään kunnioittamaan sinua.”

Norjan luterilainen kirkko järjesti oman olympiakomiteansa välityksellä mittavan musiikillisen ja uskonnollisen ohjelman. Kaikki suuret kirkkojärjestelmät olivat edustettuina laajassa uskontojen välisessä projektissa. Lillehammerin olympiakylässä oli käytettävissä virallinen olympiapappi sekä kansainvälinen ja ekumeeninen pappien työryhmä.

[Kuvat s. 24, 25]

Yllä: pikaluistelija etenemässä kohti kultamitalia 10000 metrin kilpailussa

Keskellä: freestyle-hypyt olivat uusi olympialaji

Alla: syöksylaskua, jossa vauhti kohoaa yli 120 kilometriin tunnissa

[Lähdemerkintä]

Valokuvat: NTB