Soivatko kuolinkellot olympiakisoille?

8. toukokuuta 1984:

”Neuvostoliiton kansallisen olympiakomitean on pakko ilmoittaa, että neuvostourheilijoiden osanotto 23. olympialaisiin on mahdotonta.”

NÄIN putosi pommi olympiaurheilun maailmaan. Neuvostoliittolaiset olivat vetäytyneet pois Los Angelesin olympiakisoista. Muutamien päivien kuluessa muut sosialistiset maat olivat jäljitelleet heidän esimerkkiään.

Mikä sai Neuvostoliiton yhtäkkiä vetäytymään olympiakisoista? Neuvostoliiton virallisen tiedonannon mukaan, jonka uutistoimisto Tass julkaisi, teon tärkein vaikutin on TURVALLISUUS. Tiedotteessa selitettiin: ”Poliittisia neuvostovastaisia mielenosoituksia valmistellaan, Neuvostoliiton kansalliselle olympiakomitealle, neuvostoliittolaisille urheilijoille ja virkailijoille esitetään avoimia uhkauksia.” Lisäksi todettiin, että Yhdysvaltain viranomaiset ovat asenteellaan ”tehneet törkeää pilaa olympialiikkeen ihanteista ja perinteistä”.

Mutta oliko turvallisuus todella ainoa syy Neuvostoliiton toimiin? Voisiko kansainvälisen politiikan monimutkaisista kiemuroista löytyä muitakin syitä tuohon tekoon? Eritellessään tätä siirtoa suurvaltojen koko maailmaa koskevassa šakkipelissä länsimaiden lehdistö tarjosi muitakin mahdollisia syitä Neuvostoliiton poisjäämiseen. Kaikki nuo syyt voidaan ilmaista yhdellä sanalla – POLITIIKKA.

Englantilainen viikkolehti The Economist totesi: ”Siitä lähtien kun amerikkalaiset jäivät pois Moskovan olympialaisista vuonna 1980, Neuvostoliiton vastaisku on ollut mahdollinen.” Näin ollen monet tarkkailijat pitävätkin Neuvostoliiton toimenpidettä yksinkertaisesti yrityksenä maksaa takaisin samalla mitalla mutta aiheuttaa laajempia seurauksia. Vuonna 1984 Yhdysvalloissa valitaan maalle presidentti. Yhdysvaltalainen U.S. News & World Report -lehti totesikin sen vuoksi: ”Jälleen kerran kyllästynyt maailma seurasi tyrmistyneenä olympiakisojen – – käyttöä suurvaltapolitiikan aseena. – – boikotin todellinen syy on poliittinen.” Sen jälkeen lehti lisäsi: ”Vetäytymisen pääasiallinen kohde oli Ronald Reagan.” Newsweek-lehti sanoi, että Moskovan pudottama pommi ”oli myös räikeä osoitus Kremlin syvenevästä vastenmielisyydestä Ronald Reagania kohtaan”. New York Times -lehden eräs kirjoittaja esitti näkemyksenään, että ”Kremlin päätös liittyy erottamattomasti yhteen sen syvän vihamielisyyden kanssa, joka on vallinnut Neuvostoliiton ja Amerikan välisissä suhteissa viime vuosina”.

Tämä on jo viides peräkkäinen kerta, jolloin olympiakisat ovat tavalla tai toisella joutuneet politiikan uhriksi. Poliittiset pyrkimykset ovat vitsanneet olympiakisoja vuodesta 1968 lähtien. Kisoja on yhä enemmän käytetty poliittisen vastustuksen tai kaupan ilmaisemisen välikappaleena. Terroristit ovat muuttaneet kisakentät verenvuodatuksen näyttämöiksi. Kaksi supervaltaa ovat nyt osoittaneet, miten olympiakisoista voi tulla pelinappuloita niiden taistelussa maailman herruudesta. Johdonmukainen kysymys kuuluukin sen vuoksi: miten tämä kaikki vaikuttaa kisojen tulevaisuuteen?

Pitkäaikaiset vaikutukset

Selviytyvätkö olympiakisat tästä maineensa kolauksesta? Jotkut virkailijat ovat yhä toiveikkaita. Yhdysvaltain olympiakomitean puheenjohtajan William Simonin kerrotaan sanoneen: ”Olympia-aate on voimakas. Kaikkine kielteisine lieveilmiöineenkin se edistää yhä rauhaa.” Jotkut näkevät kuitenkin tilanteen synkempänä. Maratonjuoksun maailmanennätyksen haltija Alberto Salazar sanoi: ”Olen vain surullinen, että näin tapahtui, ja minusta tuntuu, että tämä on olympiakisojen kuolinisku.” Newsweek-lehti uskaltautui julkaisemaan mielipiteen, jonka mukaan ”se saattaa enteillä koko nykyisen olympialiikkeen lopullista tuhoa”.

Ainakin kisojen rahoittamisesta tulevaisuudessa on herännyt vakavia kysymyksiä. Mikäpä kaupunki tai yhtiö olisi halukas ottamaan taloudellisen vastuun kisojen järjestämisestä, jos ne joutuvat aina poliittisten kiistojen välikappaleiksi? Haluavatko urheilijat enää käydä läpi ankaraa valmennusta, jos heidän osallistumistaan kisoihin ei voida taata kansainvälisen politiikan vuoksi? Muiden muassa tällaisia epäilyjä on alkanut herätä. Mutta on esitetty muitakin kysymyksiä: Entä kansallismielisyys? Doping? Piiloammattilaisten osallistuminen? Toisin sanoen, onko olympia-aate aikansa elänyt ja häviämässä?