Roomalaiset akveduktit – insinööritaidon ihmeitä

ROOMALAISET akveduktit ovat muinaisen insinööritaidon huomattavimpia saavutuksia. ”Verratkaapa näitä lukuisia ehdottoman tarpeellisia rakennelmia, jotka kuljettavat valtavat määrät vettä, joutaviin pyramideihin tai kreikkalaisten hyödyttömiin, joskin kuuluisiin, aikaansaannoksiin!” kirjoitti roomalainen kuvernööri ja vesihuollosta vastaava viranomainen Sextus Julius Frontinus (35 – n. 103 jaa.).a

Miksi akvedukteja tarvittiin?

Muinaiset kaupungit rakennettiin yleensä paikkoihin, joiden lähellä oli runsaasti vettä, eikä Rooma ollut poikkeus. Vettä saatiin aluksi riittävästi Tiberjoesta ja lähiseudun lähteistä. 300-luvulta lähtien Rooma kuitenkin kasvoi nopeasti, mikä johti lisääntyvään vedentarpeeseen.

Koska harvalla oli kotonaan juoksevaa vettä, roomalaiset rakensivat satoja yksityisiä ja julkisia kylpylöitä. Ensimmäinen Roomaan perustettu kylpylä sai vetensä Aqua Virgo -nimisestä akveduktista, joka valmistui vuonna 19 eaa. Akveduktin rakennuttaja Marcus Agrippa, joka oli keisari Augustuksen läheinen ystävä, käytti suuren osan valtavasta omaisuudestaan Rooman vesijärjestelmän kunnostamiseen ja laajentamiseen.

Kylpylöistä tuli myös sosiaalisen elämän keskuksia, ja suurimmissa niistä oli jopa puutarhoja ja kirjastoja. Akvedukteista kylpylöihin virtaavaa vettä ei voinut katkaista, joten se jatkoi matkaansa viemäreihin ja huuhtoi niitä jatkuvasti vieden mukanaan likaveden ja samalla myös kylpylöissä olevien käymälöiden jätteet.

Rakentaminen ja huolto

Roomalaisista akvedukteista puhuttaessa saattaa ensimmäisenä tulla mieleen valtavat holvikaaret, jotka jatkuvat kauas horisonttiin. Tosiasiassa kuitenkin vain alle 20 prosenttia vesijohdoista oli holvikaarien varassa. Suurin osa kulki maan alla. Tämä ratkaisu oli taloudellisempi, ja lisäksi se suojasi akvedukteja eroosiolta ja minimoi viljelyksille ja asutukselle aiheutuvat haitat. Esimerkiksi vuonna 140 eaa. valmistunut Aqua Marcia oli yli 90 kilometriä pitkä, mutta vain noin 10 kilometriä siitä oli holvikaarien varassa.

Ennen akveduktin rakentamista insinöörit arvioivat mahdollisen vesilähteen laadun tutkimalla veden kirkkautta, virtausta ja makua. Lisäksi kiinnitettiin huomiota niiden terveydentilaan, jotka joivat tuota vettä. Kun paikka oli hyväksytty, maanmittarit laskivat vesijohdon reitin, kaltevuuden ja pituuden sekä sen kanavan koon. Työvoimana käytettiin ilmeisesti orjia. Akveduktien rakentaminen saattoi kestää vuosia, ja se oli kallista, erityisesti jos tarvittiin holvikaaria.

Akvedukteja piti myös huoltaa ja suojella. Rooman kaupungin akvedukteista huolehti jossain vaiheessa noin 700 miestä. Suunnitelmissa otettiin huomioon myös tuleva huolto ja kunnossapito. Esimerkiksi akveduktin maanalaisiin osuuksiin tehtiin kulkuaukkoja ja kuiluja. Kun oli tarpeen tehdä suuria korjauksia, insinöörit pystyivät ohjaamaan veden väliaikaisesti pois vaurioituneelta osuudelta.

Rooman kaupungin akveduktit

200-luvun alkupuolella Rooman kaupunkiin toi vettä 11 suurta akveduktia. Ensimmäinen niistä, Aqua Appia, oli valmistunut vuonna 312 eaa. Se oli vain noin 16 kilometriä pitkä ja kulki lähes kokonaan maan alla. Aqua Claudia, joka on osittain säilynyt meidän aikaamme asti, oli noin 70 kilometriä pitkä. Siitä kymmenisen kilometriä kulki holvikaarien varassa, joista jotkin olivat peräti 27 metriä korkeita.

Kuinka paljon vettä kaupunkiin tuli akvedukteja pitkin? Paljon! Aiemmin mainittu Aqua Marcia toi Roomaan vettä joka päivä lähes 200 miljoonaa litraa. Vesi virtasi kaupunkiin painovoiman vaikutuksesta ja jatkoi matkaa jakelualtaisiin. Niistä vesi ohjautui kanavia myöten toisiin jakelualtaisiin tai käyttöpaikkoihin. Rooman vedenjakelujärjestelmä oli joidenkin arvioiden mukaan lopulta niin suuri, että se olisi voinut toimittaa päivittäin keskimäärin yli tuhat litraa vettä asukasta kohden.

Rooman valtakunnan kasvaessa ”akveduktit menivät kaikkialle, minne Roomakin meni”, sanotaan kirjassa Roman Aqueducts & Water Supply. Turistit, jotka matkustavat esimerkiksi Espanjassa, Ranskassa, Pohjois-Afrikassa ja Vähässä-Aasiassa, voivat edelleen ihailla näitä muinaisia insinööritaidon ihmeitä.