Pont du Gard on kestänyt ajan kokeen
”VIELÄ pitkään sen jälkeen kun Rooman imperiumi oli lakannut olemasta, sen akvedukteja käytettiin ja ihailtiin ja myöhemmin eläneet rakentajat saivat niistä ideoita”, selittää The New Encyclopædia Britannica -tietosanakirja. Pont du Gard ei ole tästä mikään poikkeus. Se on todennäköisesti kuuluisin Ranskassa sijaitseva roomalainen jäänne.
Roomalaisia akvedukteja ei tavallisesti rakennettu peltojen kastelemiseksi vaan veden kuljettamiseksi kaupunkeihin. Näissä kaupungeissa oli yleisiä lähteitä, kuumavesikylpylöitä, uima-altaita ja vesisäiliöitä; joissakin suurimmissa kaupungeissa oli jopa viemärit. Roomalaisissa kaupungeissa ja siirtokunnissa tarvittiin tosiaan vettä ja runsaasti!
Pont du Gard, joka kohoaa 49 metrin korkeuteen Gardjoesta, on siltamainen rakennelma, ja se on korkein roomalaisten rakentama silta, jonka päällä kulkee vesikanava. Vaikka se on 275 metriä pitkä, se on vain pieni osa koko akveduktista. Vesijohdon koko pituus oli 49 kilometriä. Sitä käytettiin veden toimittamiseksi Nîmesin kaupunkiin. Joidenkin muiden samalta ajalta peräisin olevien roomalaisten rakennelmien tavoin tämä akvedukti on säilynyt satoja vuosia ja todistaa roomalaisten korkeatasoisista työnormeista ja suunnittelijoiden asiantuntemuksesta. Valtavia kalkkikivilohkareita, joista jotkut painoivat jopa 5,5 tonnia, leikattiin ja muotoiltiin läheisellä louhoksella Versissä. On kiinnostavaa, ettei lohkareiden liittämisessä yhteen käytetty lainkaan laastia.
Monikerroksisten kaarien rakentaminen oli välttämätöntä useasta eri syystä. Rakennelman saavuttaessa määräkorkeuden sitä täytyy keventää, ja kaarien muodon avulla tämä saadaan aikaan. Pont du Gardin täytyi kuitenkin kulkea myös joen yli. Tämä siltarakennelma suunniteltiin myös hieman kaarevaksi, niin että se saattoi kestää voimakkaita virtauksia.
Myöhemmin ryhdyttiin kuitenkin muuttamaan joitakin rakenteita, vaikka kaikki Pont du Gardin ihailijat eivät siitä pitäneetkään. Sillan tukevia pilareita kavennettiin, niin että hevosrattaat saattoivat päästä läpi, ja 1700-luvulla ensimmäistä kerrosta levennettiin. Sata vuotta myöhemmin keisari Napoleon III, joka oli aikaansa edellä oleva luonnonsuojelija ja kiinnostunut rakennelman säilyttämisestä, ryhtyi tarvittaviin toimiin sillan entisöimiseksi.
Yli kaksi miljoonaa ihmistä käy katsomassa sitä vuosittain. Pont du Gard on vaarassa tämän suunnattoman mielenkiinnon vuoksi, ja paikan säilyttämiseksi on pantu alulle monenlaisia kampanjoita. Mikä tämän sillan tulevaisuus sitten lieneekin, se osoittaa, että hyvin tehty työ voi kestää ajan kokeen.