Elämä ilman näköaistia

SOKEUTEEN tai vaikeaan näkövammaan voi olla monia syitä, muun muassa tapaturma tai sairaus. Ongelma voi olla silmissä, näköhermossa tai aivoissa. Usein niiden, jotka ovat menettäneet suuren osan näkökyvystään tai sokeutuneet, on aluksi hyvin vaikea hyväksyä tilannettaan, ja he tuntevat syvää surua ja pelkoa. Silti monet oppivat tulemaan toimeen erittäin hyvin, ja he elävät tyydyttävää elämää.

Tavallisesti ihminen vastaanottaa suurimman osan ympärillä olevasta informaatiosta näköaistin välityksellä. Niinpä kun joku menettää näkönsä, hänen on turvauduttava enemmän muihin aisteihin – kuulo-, haju-, tunto- ja makuaistiin.

Erään Scientific American -lehden artikkelin mukaan neuroplastisuutta koskevat tutkimukset viittaavat siihen, että aivoilla on kyky ”muuttua kokemuksen kautta”. Artikkelissa todetaan: ”On paljon todisteita siitä, että jos aivot eivät saa informaatiota yhdeltä aistilta, ne kykenevät muuttumaan voidakseen tukea ja vahvistaa muita aisteja.” Mietihän seuraavaa.

Kuuloaisti: Äänet voivat luoda mielikuvia, olipa kyse askelten äänestä tai puheesta. ”Olen oppinut muistamaan ja tunnistamaan ihmisiä heidän äänensä tai jopa kävelytyylinsä perusteella”, sanoo sokea mies nimeltä Fernando. Juan, joka myös on sokea, sanoo: ”Sokealle toisen ihmisen ääni on yhtä kuin tämän henkilöllisyys.” Kaikkien muiden tavoin sokeat kiinnittävät tarkasti huomiota äänensävyyn, joka voi välittää monenlaisia tunteita.

Sokean harjaantuneelle korvalle äänet kertovat paljon myös ympäristöstä, kuten liikenteen kulkusuunnasta, huoneen koosta tai mahdollisten esteiden sijainnista.

Hajuaisti: Myös hajuaistin avulla voi saada runsaasti informaatiota, eikä se kerro pelkästään tuoksun lähteestä. Kun sokea kävelee tiettyä reittiä, hänen hajuaistinsa voi auttaa häntä piirtämään mielessään kartan, johon saattaa sisältyä kahviloita, ravintoloita, toreja ja niin edelleen. Tutut äänet ja tuntoaistin välittämät yksityiskohdat tietenkin tarkentavat tuota karttaa.

Tuntoaisti: ”Sormet ovat minun silmäni”, sanoo Francisco. Näiden ”silmien” toimintasädettä voidaan laajentaa kepin avulla. Syntymästään saakka sokea Manasés, joka oppi käyttämään keppiä lapsena, sanoo: ”Tiedän tarkalleen, missä olen, koska voin käyttää muita aistejani ja muistiani sekä havaita jalkakäytävän pinnan yksityiskohtia keppini avulla.”

Tuntoaistin ansiosta monet sokeat voivat myös lukea pistekirjoituksella kirjoitettuja julkaisuja. Itse asiassa monilla sokeilla on nykyään varsin hyvät mahdollisuudet rikastuttaa elämäänsä henkisesti ja hengellisesti. Pistekirjoitusjulkaisujen lisäksi he voivat hyödyntää muun muassa äänitteitä ja tietotekniikkaa. Näiden avulla on mahdollista lukea Raamattua ja monia sen tutkimiseen tarkoitettuja julkaisuja.a

Tämä hengellinen aineisto on tuonut mittaamattoman paljon lohtua ja toivoa kirjoituksen alussa mainitulle Paquille ja hänen miehelleen. He ovat saaneet lisäksi tukea suurelta hengelliseltä perheeltä, paikalliselta Jehovan todistajien seurakunnalta. ”Voimme elää täysipainoista ja kohtuullisen itsenäistä elämää”, Paqui sanoo.

On selvää, että sokeilla on erityishaasteita. Se että monet kuitenkin kohtaavat nuo haasteet ja menevät iloiten eteenpäin, on vahva osoitus ihmisen sitkeydestä ja sopeutumiskyvystä!