13. tutkielma
Äänen parantaminen ja mikrofonien käyttö
1–3. Millaisia heikkouksia saattaa ilmetä äänen laadussa, ja mikä voi auttaa puhujaa henkilökohtaisen ongelmansa erittelemisessä?
1 ”Kuka on antanut ihmiselle suun?” kysyi Luoja, Jehova Jumala, Moosekselta. (2. Moos. 4:10, 11) Ja me saattaisimme jatkaa kysymällä: kuka teki suurenmoiset elimet ihmisäänen muodostamiseksi? Mooses oppi lopulta, että vaikka hänellä oli ”hidas puhe ja kankea kieli”, Jumala pystyi parantamaan hänen puheääntään ja todella auttoi häntä sen suhteen. Tuo profeetta kykeni puhumaan tehokkaasti Israelin kansalle.
2 Nykyään on monia Jumalan palvelijoita, jotka ovat hyvin selvillä omista puutteistaan, mitä puhumiseen tulee. Joillakuilla on heikko ääni, toisilla kimeä ääni, toisilla taas särisevä tai käheä ääni. Inisevää ääntä, nasaalista eli nenäsointista tai karheaa ääntä ei ole miellyttävä kuunnella. Lattea, eloton ääni ei innoita ketään. Jos jokin näistä puutteista on äänellesi tunnusomaista, rohkaise mielesi. Sinulla ei ole mitään syytä vaipua ajattelemaan, että minkäänlainen korjaus tai edistys ei olisi mahdollista.
3 Voidakseen edistyä ihmisen täytyy tietystikin olla itse tietoinen siitä nimenomaisesta heikkoudesta, jonka parantamiseksi hänen on työskenneltävä. Tässä astuu teokraattinen palveluskoulu kuvaan, sillä koulunvalvojan hyödylliset neuvot voivat auttaa sinua erittelemään mitä tahansa äänesi heikkoutta. On myös hyvä kuunnella omaa ääntäsi nauhalta. Ellet ole vielä tehnyt sitä, saatat hämmästyä. Se johtuu siitä, että tunnet puhuessasi pääsi luiden värähtelyt ja nämä värähtelyt suosivat matalampia ääniä, kun taas nauhuri paljastaa, millaisena toiset kuulevat äänesi. Perustan laskemiseksi äänen parantamiselle on hyvä kiinnittää jonkin verran huomiota äänesi mekanismiin, jota tavallisesti käytät omistamatta sille ajatustakaan.
4–6. Miten puhe syntyy?
4 Miten puhe syntyy. Kaikkien puheäänellisten ilmaisujen perusta on ilmavirta, joka lähtee ylöspäin palkeina toimivista keuhkoistasi. Ilma kulkee henkitorvea pitkin kurkunpäähän, jota voitaisiin kutsua leikkisästi äänirasiaksi; se sijaitsee kurkkusi keskiosassa. Äänirasiasi sisässä on kaksi pientä lihaspoimua, joita nimitetään äänihuuliksi. Ne ovat äänenmuodostuksemme päätekijät. Nämä kaksi huulimaista poimua ovat kuin siirrettävät hyllyt äänirasiasi seinämällä. Niiden päätarkoitus on avautuessaan ja sulkeutuessaan päästää ilmaa sisään ja ulos sekä pitää ei-toivotut ainekset keuhkojen ulkopuolella. Keuhkoistasi tuleva henkäys saa nämä huulet liikkumaan. Kun äänihuulten reunamien välistä tunkeutuva ilma panee nuo äänijänteiksi kutsutut reunamat väräjämään, ne synnyttävät äänen (ääneksen). Valaisemme asiaa: kun puhallat ilmapallon täyteen, puristat sen täyttöaukon kiinni ja päästät sitten aukon kautta ilmaa ulos, kumi värähtelee ja synnyttää äänen. Puhuessasi kurkunpäässäsi olevat äänihuulten reunamat, äänijänteet, puristuvat tiukasti yhteen. Niiden välissä oleva V:n muotoinen aukko sulkeutuu. Mitä tiukemmalla äänijänteet ovat, sitä nopeammin ne värähtelevät ja sitä korkeampi on näin syntyvä ääni. Toisaalta mitä rentoutuneemmat ne ovat, sitä matalampia ovat muodostuvat äänet.
5 Lähdettyään kurkunpäästä ilma-aalto tulee kurkkusi ylempään osaan, jota kutsutaan nieluksi. Sieltä se kulkee suuhusi ja nenäkäytäviisi. Niissä perusäänes saa lisän, ylääänekset. Nämä ylä-äänekset muovaavat, laajentavat ja vahvistavat ääntä. Suulaki, kieli, hampaat, ikenet, leuka ja huulet yhdessä hajottavat värähtelevät ääniaallot ja muuttavat ne vokaaleiksi ja konsonanteiksi, niin että ääni tulee ulos ymmärrettävän puheen muodossa.
6 Ihmisääni on totisesti ihme, jolle mikään ihmisen valmistama instrumentti ei vedä vertoja monipuolisuudessa. Sillä on kyky ilmaista tunteita ja mielenliikutuksia hellästä, lempeästä rakkaudesta raakaan ja väkivaltaiseen vihaan. Epätäydellisenäkin ihmisäänellä voi olla ulottuvuutta jopa kolme oktaavia, ja kun sitä kehitetään ja koulutetaan oikealla tavalla, sillä voidaan esittää kauniiden sävelten lisäksi sydämeen vetoavaa puhetta. Kuten tulemme havaitsemaan, äänen parantamiselle on kaksi perusehtoa.
7–10. Miten puhujan tulisi säädellä ilmavarojaan ja miksi?
7 Ilmavarojen säätely. Parhaiden tulosten saamiseksi puhuja tarvitsee jatkuvasti runsaat ilmavarat yhdessä oikean hengityksen säätelyn kanssa. Monet ihmiset eivät tiedä, mikä on puhuttaessa oikea tapa hengittää sisään ja ulos. Tämän vuoksi he käyttävät ainoastaan keuhkojensa yläosaa ja joutuvat huohottamaan puhuessaan nopeasti. Vastoin yleistä käsitystä keuhkojen laajin osa ei ole rinnan yläpäässä; tuo rinnan osa vain näyttää laajemmalta hartioittemme luuston takia. Päinvastoin keuhkot ovat leveimmät juuri pallean yläpuolella. Pallea on voimakas, kaareva lihas, joka toimii pumpun tavoin auttaen keuhkojasi vetämään raitista ilmaa sisään ja työntämään käytetyn ilman ulos. Alempiin kylkiluihin kiinnittyneenä pallea erottaa rinnan vatsaontelosta. Tämä holvimainen lihas on tärkein hengittämisessä käytettävä lihas. Kun pallean holvi liikkuu ylöspäin, se työntää ilmaa ulos keuhkoistasi. Kun se liikkuu alaspäin, keuhkoihisi virtaa ilmaa.
8 Ilmavarojesi säätelyn oppiminen on ensimmäinen työn alaiseksi otettava asia äänesi parantamisessa. Pyri tietoisesti välttämään rintakehäsi kapean yläosan laajentamista, kun hengität sisään puhuaksesi. Laajenna keuhkojesi alaosaa. Säätele sitten ilman poistumista päästäen sitä vähitellen ulos keuhkoistasi kevyen pallealla puristamisen ja vatsalihasten avulla. Tämä estää ilman nopean purkautumisen. Jos sitä ei valvota, puhuja hengästyy pian ja hänen äänensä tulee hengästyneeksi ja vaimeaksi.
9 Monilla on taipumus yrittää säädellä ilmavaroja kiristämällä kurkkuaan, mutta tämä vain aikaansaa käheän ja uupuneen äänen. Välttyäksesi siltä koeta pitää kurkunpään lihakset rentoutuneina.
10 Aivan kuten juoksija valmentautuu kilpailuun, puhujankin tulisi kehittää palleahengityksen säätelyä harjoittelemalla. Hän voi seistä suorana, vetää syvään henkeä, hengittää ulospäin vähitellen, lausua hitaasti ja tasaisesti mahdollisimman monia aakkosia tai laskea niin pitkälle kuin mahdollista yhdellä hengenvedolla. Hän voi harjoitella myös lukemalla ääneen.
11–15. Millä tavalla lihasten jännittäminen liittyy kimeään, nenäsointiseen tai tukahtuneeseen puheääneen?
11 Jännittyneiden lihasten rentouttaminen. Toinen perusohje useimpien ääniongelmien ratkaisemisessa on yksinkertaisesti määriteltävissä – rentoudu! Ihmistä voidaan auttaa hyvin vähän äänen parantamisessa, ellei hän opi rentoutumaan. Voit toisaalta edistyä hämmästyttävällä tavalla, jos opit rentoutumaan puhuessasi. Sekä mielen että ruumiin on oltava rentoutuneita, sillä jännittynyt mieli aiheuttaa jännitystä lihaksissa. Rentouta mielesi omaksumalla oikea näkemys yleisöstäsi, joka useimmissa tapauksissa koostuu Jehovan kansasta. Muuttuvatko ystäväsi yhtäkkiä vihamiehiksesi vain siksi, että he istuvat riveittäin? Eivät tietenkään. Maan päällä ei ole keillään edessään niin ystävällistä ja rakkaudellista yleisöä kuin meillä on säännöllisesti.
12 Aluksi voit joutua rentouttamaan itseäsi tietoisesti. Saatat havaita juuri ennen puheesi alkamista, että hengityksesi on lyhyttä ja nykivää hermostuneisuutesi vuoksi. Tämä voidaan korjata harkitun hitaalla, rytmillisellä hengityksellä samalla kun pyrit rentouttamaan kurkunpään lihaksia.
13 Kuten olemme todenneet, äänijänteiden jännityksen lisääminen nostaa äänen korkeutta, joten mitä tiukemmalle jännität ne, sitä korkeampia ovat muodostamasi äänet. Tämä voi aikaansaada kimeän äänen, joka kuulostaa jännittyneeltä ja synnyttää kuulijoissa jännityksen tunnetta. Mitä tämän voittamiseksi on tehtävissä? Muista, että äänihuultesi reunamien eli äänijänteiden välistä kulkeva ilma panee ne väräjämään. Niiden sointi muuttuu lihasten jännittäessä tai rentouttaessa niitä, aivan kuten viulun kielen sointi muuttuu, kun kieltä kiristetään tai höllennetään. Äänijänteiden rentouttaminen madaltaa äänensävyä, joten sinun tulee siis rentouttaa kurkunpään lihaksia. Jännitys saattaa myös panna nielentälihakset vastustamaan äänijänteitä sääteleviä lihaksia, ja tuloksena on karkea ääni. Edistystä tapahtuu, kun rentoudut tietoisesti.
14 Jännittäessään kurkunpään ja suun lihaksia ihminen sulkee joskus nenäkäytävät, niin ettei ilma pääse kulkemaan vapaasti niiden läpi. Seurauksena on nenä-äänellä puhuminen. Rentoutuminen on jälleen tarpeen tämän välttämiseksi. Toisinaan ongelma saattaa kuitenkin johtua nenän tukkeumasta.
15 Leukakin on rentoutettava. Jos se on jännittynyt, suu ei avaudu kunnolla ja ääni pakotetaan tunkeutumaan hampaitten välitse. Tuloksena on karhea ääni ja tukahtunut, epäselvä puhe. Leuan rentouttaminen ei kuitenkaan merkitse laiskan puhetavan omaksumista. Se tulee tasapainottaa muodostamalla äänteet siten, että sanojen lausuminen on selvää.
16, 17. Mikä auttaa parantamaan resonanssia, ja miksi se on niin tärkeätä?
16 Yleisen lihasjännityksen laukaiseminen on suureksi avuksi resonanssille. Kun perusäänekset on ensin muodostettu rentoutuneessa kurkussa, resonoivien ylä-äänesten täytyy vahvistaa niitä antaakseen äänelle kantavuutta. Resonanssi muodostetaan käyttämällä koko ruumista kaikupohjana, mutta jännitys on esteenä sille. Kurkunpäässä syntynyt ääni ei kajahda ainoastaan nenäontelosta ja sen sivuonteloista vaan myös rintakehän luustosta, hampaista, suulaesta ja suuontelosta. Nämä kaikki voivat vaikuttaa resonanssin laatuun. Jos viulun kaikupohjan päälle pannaan paino, ääni vaimenee; kaikupohjan täytyy olla vapaa värähtelemään. Sama pitää paikkansa lihaksien tukemasta luustostamme. Resonanssin avulla voit tavoittaa helposti suurenkin kuulijakunnan ilman erityistä ponnistelua, ilman äänesi pingottamista. Ilman resonanssia on vaikeata saada ääntä kantamaan, vaihdella sitä sopivasti tai ilmaista tunnevivahteita.
17 Resonanssia voidaan parantaa hyräilyharjoituksilla, joihin liittyy ruumiin tietoinen rentouttaminen. Huulten tulee vain koskettaa toisiaan kevyesti, eikä siis olla tiukasti yhteenpuristetut. Tällöin jännitetyt lihakset eivät estä äänen värähtelyä eivätkä pakota ääntä esiin nenän kautta. Huomaat hyödylliseksi toistaa tiettyjä sanoja ja pitkittää resonanssia ääntäessäsi äng-äännettä tai sellaisia konsonantteja kuin m, n ja l. Toinen hyvä harjoitus äänen laadun parantamiseksi on lausua vokaaleja pitkittäen niitä, kurkku avoimena, leuka rentoutuneena ja pienellä äänenvoimakkuudella.
18–22. Mikä mikrofonin tehokasta käyttöä koskeva neuvo meidän tulisi pitää mielessämme?
18 Mikrofonien oikea käyttö. Suurissa kokouspaikoissa tulee tarpeelliseksi vahvistaa ihmisääntä elektronisesti sekä puhujan taakan keventämiseksi että kuulijoiden mukavuudeksi. Näin puhuja ei joudu ponnistelemaan kovasti saadakseen ääneensä voimaa, eikä kuulijoiden tarvitse heristää korviaan kuullakseen mitä sanotaan. Monissa seurakunnissa käytetään mikrofoneja, ei ainoastaan lavalla vaan myös kuulijoiden esittäessä selityksiä, niin että kaikki esitetyt ajatukset voidaan kuulla hyvin. Vaikka mikrofonit eivät olisikaan käytössä paikallisessa valtakunnansalissa, niitä käytetään yleensä konventtien ohjelmissa. Meidän on siis tarpeellista tietää, miten niitä käytetään oikein.
19 Miten lähellä mikrofonia pitäisi suusi olla? Tavallisesti 10–15 senttimetrin päässä. Yleisin ongelma mikrofonin käytössä on se, että puhuja seisoo liian kaukana mikrofonista. Valvo siis etäisyyttä. Kohdista äänesi suoraan mikrofoniin pysyen sillä alueella, josta se pystyy vastaanottamaan äänen. Ellei tätä tehdä, äänilaitteita hoitavan on vaikeata säätää ääntä sellaiseksi, että yleisö kuulisi vaivattomasti ja selvästi. Yskimistä, aivastamista ja kurkun selvittämistä lähellä mikrofonia täytyy tietystikin karttaa.
20 Puhuessasi mikrofoniin kuuntele, millaisena äänesi kuuluu kaiuttimista. Voit silloin arvioida äänenvoimakkuuden ja vaihtaa paikkaa, jos tarpeellista. Korjaus voidaan tehdä astumalla muutamia senttimetrejä lähemmäksi mikrofonia tai kauemmaksi siitä. Joidenkin puhujien tulee välttää liiallista äänenvoimakkuutta, koska se vain vääristää heidän äänensä ja tekee sen ärsyttäväksi ja epämiellyttäväksi kuulijoille. Pidä myös mielessäsi, että jos haluat lisätä puheesi tehokkuutta vaimentamalla ääntäsi silloin tällöin, niin kuulijasi voivat kuulla jopa kuiskauksenkin tämän nykyajan ihmeen, äänenvahvistuksen ansiosta.
21 Mikrofonin käyttöön liittyy myös muita varottavia seikkoja, jotka kaipaavat huomiota. Oletko huomannut, että ”p” synnyttää joskus poksahtavan äänen? Näin tapahtuu puhuttaessa suoraan mikrofoniin liian läheltä. Terävät ”s”-äänteet voivat myös tuottaa vaikeuksia. Ne tulisi vaimentaa, koska vahvistin korostaa niitä ja muuttaa ne sihiseviksi. Tämän ongelman selvittäminen ei ole vaikeata, kun tiedät miten se tehdään.
22 Äänimekanismimme on ihmeellinen lahja Luojaltamme. Sähkö ja kekseliäs mieli ovat myös hänen lahjojaan, ja ne ovat tehneet mikrofoniin puhumisen mahdolliseksi. Milloin tahansa käytämmekin ääntämme vahvistinlaitteiden avulla tai ilman, tehkäämme se tavalla, joka tuottaa kunniaa puheen Alkulähteelle.