Aineiston johdonmukainen kehittely

ENNEN kuin aineiston voi järjestää johdonmukaisesti, täytyy mielessä olla tavoite. Onko tarkoitus yksinkertaisesti välittää tietoa jostain aiheesta – uskonkäsityksestä, asenteesta, ominaisuudesta, käytöstavasta tai elämäntavasta? Pitäisikö jokin ajatus todistaa oikeaksi tai vääräksi? Onko päämääränä lisätä arvostusta tai kannustaa toimintaan? Esitätpä aineiston yhdelle ihmiselle tai suurelle yleisölle, pääset toivottuun tulokseen vain ottamalla huomioon, mitä kuulijat tietävät aiheesta ennestään ja miten he siihen suhtautuvat. Jäsennä aineisto sen jälkeen siten, että pääset tavoitteeseesi.

Apostolien tekojen 9:22:ssa kerrotaan, että ollessaan Damaskoksessa Saul (Paavali) ”häkellytti Damaskoksessa asuvia juutalaisia todistaessaan johdonmukaisesti, että tämä on Kristus”. Mitä tuohon johdonmukaiseen todisteluun sisältyi? Hänen myöhempi palveluksensa Antiokiassa ja Tessalonikassa antaa siitä viitteen. Hän lähti siitä, että juutalaiset hyväksyivät Raamatun heprealaiset kirjoitukset ja tunnustivat uskovansa sen, mitä niissä kerrotaan Messiaasta. Seuraavaksi hän valitsi noista kirjoituksista kohtia, jotka käsittelivät Messiaan elämää ja palvelusta. Hän lainasi niitä ja vertasi niitä siihen, mitä Jeesuksen yhteydessä oli tapahtunut. Lopuksi hän esitti sen kiistattoman päätelmän, että Jeesus oli Kristus eli Messias. (Apt. 13:16–41; 17:2, 3.) Jos sinäkin esität Raamatun totuutta johdonmukaisesti, se voi saada kuulijat vakuuttuneiksi.

Aineiston järjestäminen. Aineisto voidaan järjestää johdonmukaisesti monin tavoin. Joskus voi olla edullista yhdistää eri tapoja. Seuraavassa muutamia mahdollisuuksia.

Aiheittainen järjestys. Aineisto jaotellaan osiin, joista jokainen myötävaikuttaa tavoitteen saavuttamiseen. Osat voivat olla pääkohtia, jotka ovat tärkeitä teeman ymmärtämisen kannalta. Ne saattavat olla todisteita, jotka osoittavat jonkin asian oikeaksi tai vääräksi. Teemaan liittyviä kohtia voi lisätä tai jättää pois sen mukaan, millainen yleisö tai tavoite on.

Otetaanpa esimerkki aiheittaisesta järjestyksestä. Jumalan nimeä käsittelevässä lyhyessä esityksessä voisi kertoa, 1) miksi on tärkeää tietää Jumalan nimi, 2) mikä se on ja 3) miten voimme tuottaa sille kunniaa.

Hyvän käsityksen aineiston aiheittaisesta järjestämisestä saa julkaisuista, joita ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja” on valmistanut käytettäväksi raamatuntutkisteluissa (Matt. 24:45). Niissä on yleensä useita aiheita, joiden avulla oppilas saa yleiskäsityksen Raamatun perustotuuksista. Laajemmissa julkaisuissa kukin luku on jaettu lisäksi alakohtiin väliotsikoilla. Jokainen aihe johdattaa seuraavaan ja rakentaa kokonaiskuvaa.

Syy ja seuraus. Yksi tapa käsitellä aineisto johdonmukaisesti on edetä syystä seuraukseen.

Tämä lähestymistapa voisi olla tehokas, jos on määrä auttaa ryhmää tai yksilöitä harkitsemaan tarkemmin, mihin heidän toimintansa tai aikeensa voivat johtaa. Sananlaskujen 7. luku on tästä erinomainen esimerkki. Siinä kuvaillaan eloisasti, kuinka kokematon nuori mies, jolta ”puuttui sydäntä” (syy), joutuu tekemisiin prostituoidun kanssa ja saa katua sitä katkerasti (seuraus) (Sananl. 7:7).

Vaikutus on voimakkaampi, jos asettaa vastakkain niiden ihmisten elämäntavan huonot seuraukset, jotka eivät vaella Jehovan teitä, ja niiden kokemat hyvät seuraukset, jotka kuuntelevat Jehovaa. Jehovan hengen vaikutuksesta Mooses käytti tällaista vastakkainasettelua puhuessaan Israelille ennen kuin se astui Luvattuun maahan (5. Moos., luku 28).

Joskus on parempi aloittaa kuvailemalla tilanne (seuraus) ja vasta sitten osoittaa, mikä johti siihen (syy). Usein silloin on kyse ongelmasta ja sen ratkaisusta.

Ongelma ja ratkaisu. Kun keskustelet kenttäpalveluksessa jonkun kanssa ihmisiä huolestuttavasta ongelmasta, hän voi haluta kuunnella sinua, jos osoitat, että ongelmaan on olemassa tyydyttävä ratkaisu. Ongelman voi ottaa esiin itse, tai puhuteltava mainitsee sen.

Sellaisia ongelmia voisivat olla vanheneminen ja kuoleminen, rikollisuuden leviäminen tai yleinen epäoikeudenmukaisuus. Ongelmaa itseään ei ole tarpeen käsitellä laajasti, koska se on ilmeinen. Viittaa siihen vain lyhyesti ja kerro sitten, millainen ratkaisu Raamatussa esitetään.

Ongelma voi toisaalta olla luonteeltaan jokseenkin henkilökohtainen: yksinhuoltajan kohtaamat haasteet, vakavan sairauden aiheuttama masennus tai joutuminen kaltoin kohdelluksi. Sellaista ihmistä voi auttaa parhaiten olemalla ensin hyvä kuuntelija. Raamatussa on arvokasta tietoa kaikista näistä ongelmista, mutta sitä on käytettävä huomiokykyisesti. Keskustelusta ei ole todellista hyötyä, jos et ole realistinen. Osoita selvästi, käsitteletkö sitä, mikä on pysyvä ratkaisu vai mikä tuo väliaikaista helpotusta vai yksinkertaisesti miten voi tulla toimeen sellaisessa tilanteessa, joka ei muutu tämän asiainjärjestelmän aikana. Toisin sanoen varmistu siitä, että esittämäsi raamatunkohdat tosiaan tukevat seikkaa, jota niillä perustelet. Muutoin mainitsemasi ratkaisu ei ehkä puhuteltavasta vaikuta lainkaan johdonmukaiselta.

Aikajärjestys. Joskus aineisto on omiaan esitettäväksi kronologisesti eli aikajärjestyksessä. Esimerkiksi 2. Mooseksen kirjassa kymmenen vitsausta kerrotaan tapahtumajärjestyksessä. Heprealaiskirjeen 11. luvussa apostoli Paavali luetteli esimerkillisiä uskon miehiä ja naisia aikajärjestyksessä.

Jos noudatat samaa mallia kertoessasi menneistä tapahtumista, kuulijat saattavat ymmärtää helpommin, miten tietyt olosuhteet kehittyivät. Tämä pätee niin lähihistorian kuin Raamatunkin tapahtumiin. Siten pystyt ehkä yhdistämään aikajärjestyksen syy ja seuraus -menetelmään. Jos aiot kertoa tapahtumista, joiden Raamattu kertoo tapahtuvan tulevaisuudessa, kronologista esitystä on luultavasti vaivattominta seurata ja se jää paremmin mieleen.

Aikajärjestys ei aina tarkoita sitä, että täytyy aloittaa alusta. Toisinaan voi olla tehokkaampaa kertoa aluksi tapahtumien dramaattinen kohta. Kertoessasi esimerkiksi kokemusta voisit poimia tapauksen, jossa jonkun nuhteettomuus Jumalalle joutui koetukselle. Herätettyäsi siten kiinnostuksen voisit kertoa aikajärjestyksessä, mikä johti tuohon tapaukseen.

Käytä vain oleellisia kohtia. Aineistossa tulee käyttää vain oleellisia kohtia riippumatta siitä, missä järjestyksessä ne esitetään. Yksi ratkaiseva tekijä on puheen teema. Myös kuulijakunnan kokoonpano on syytä ottaa huomioon. Se mikä yksille kuulijoille on tärkeää, voi toisille olla tarpeetonta. Aineiston on kaikilta osiltaan myös edistettävä tavoitteen saavuttamista. Muussa tapauksessa kiinnostavankin esityksen teho saattaa heikentyä.

Käsiteltävästä aiheesta voi löytyä kiinnostavaa aineistoa runsaastikin. Miten paljon sitä tulisi sisällyttää puheeseen? Jos yleisö tuntee hukkuvansa tietomäärään, se voi tehdä hallaa puheen tavoitteelle. Muutama hyvin käsitelty pääajatus muistetaan helpommin kuin pikavauhtia esitetty ajatusvyöry. Tämä ei tarkoita sitä, ettei kiinnostavia sivuseikkoja voisi koskaan mainita, mutta ne eivät saa jättää tavoitetta varjoonsa. Pane merkille, miten hienovaraisesti sellaisia yksityiskohtia on sisällytetty Markuksen 7:3, 4:ään ja Johanneksen 4:1–3, 7–9:ään.

Älä siirry kohdasta toiseen niin äkisti, että yleisö kadottaa puheen punaisen langan. Jotta ajatukset nivoutuisivat toisiinsa sujuvasti, niiden välille on ehkä rakennettava silta. Siihen voi riittää pelkkä sivulause, tai se voi olla kokonainen virke, joka osoittaa, miten ajatukset liittyvät toisiinsa. Monissa kielissä ajatukset pystytään liittämään toisiinsa yksinkertaisten siirtymäsanojen tai -ilmausten avulla.

Valitsemalla puheeseesi vain oleellisia kohtia ja järjestämällä ne johdonmukaisesti saavutat tavoitteesi helpommin.