Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • wcg s. 246-255
  • ”Jehova auttaa minua, en pelkää”

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • ”Jehova auttaa minua, en pelkää”
  • Ole rohkea ja luota Jehovaan
  • Väliotsikot
  • Samankaltaista aineistoa
  • Rukoileminen on välttämätöntä
  • ”Olkaa rohkeita!”
  • ”Ole rohkea – – ja toimi”
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja (tutkittava) 2017
  • Sinusta voi tulla entistä rohkeampi!
    Ole rohkea ja luota Jehovaan
  • Ole rohkealla mielellä!
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1993
  • Ole ”rohkea ja hyvin luja”
    Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 2012
Katso lisää
Ole rohkea ja luota Jehovaan
wcg s. 246-255

LOPPUSANAT

”Jehova auttaa minua, en pelkää”

Painettu versio
Painettu versio
Painettu versio
Painettu versio
Painettu versio

1. Miten rohkeudesta voi oppia vielä lisää?

TÄSSÄ kirjassa on tutustuttu moniin henkilöihin, jotka olivat rohkeita, ja pohdittu, miten heistä voi ottaa mallia. Raamatussa kuitenkin kerrotaan rohkeudesta vielä paljon lisää. Siinä kerrotaan monista muistakin rohkeista miehistä ja naisista, joita tässä kirjassa ei käsitellä. Mietitään nyt paria tällaista esimerkkiä ja sitä, mitä tarvitaan, jotta voi olla rohkea.

2. Keitä muita rohkeuden esimerkkejä Raamattu mainitsee?

2 Tuleeko mieleesi joitain muita Raamatussa mainittuja rohkeuden esimerkkejä? Monille voisi tulla mieleen esimerkiksi sellaiset profeetat kuin Jesaja, Jeremia, Hesekiel, Joona tai Malakia. He kokivat asioita, joita Paavali kuvaili Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Hän kirjoitti, että joitain uskollisia Jehovan palvelijoita ”pilkattiin ja ruoskittiin, jopa kahlittiin ja vangittiin”. Lisäksi hän kirjoitti, että jotkut ”kärsivät puutetta, heitä ahdistettiin ja heitä kohdeltiin huonosti”. Joitain jopa teloitettiin. (Hepr. 11:36, 37.) Kaikesta tästä huolimatta he olivat rohkeasti Jehovan puolella.

3–4. Miten kaksi nimeltä mainitsematonta naista auttoivat pelastamaan kuningas Daavidin?

3 Raamattu ei aina mainitse kaikkia rohkeita ihmisiä nimeltä. Esimerkiksi kuningas Daavidin aikoina kaksi nimeltä mainitsematonta naista toimi rohkeasti, kun Daavidin oma poika Absalom yritti saada kuninkuuden itselleen. Absalom oli ylpeä ja pahantahtoinen ja oli valmis tappamaan Daavidin. Niinpä Daavidin täytyi paeta Jerusalemista. Hän pyysi Sadokia, joka oli rohkea pappi, palaamaan kaupunkiin ja selvittämään, mitä Absalom aikoi tehdä seuraavaksi. Kun Sadok oli saanut tarvittavat tiedot, hän päätti lähettää ne Daavidille erään nuoren naispalvelijan kautta. Tämä oli valmis vaarantamaan henkensä viedäkseen viestin kahdelle Daavidin palvelijalle. Nuo kaksi palvelijaa olivat vuorostaan viemässä viestiä eteenpäin, kun eräs nuori mies huomasi heidät ja kertoi asiasta Absalomille. Palvelijat toimivat järkevästi ja piiloutuivat kaivoon. Kaivon omistajan vaimo, jonka nimeä Raamattu ei kerro, peitti kaivon nopeasti kankaalla ja laittoi sen päälle viljaa, jotta miehiä ei huomattaisi. Kun Absalomin miehet tulivat etsimään Daavidin palvelijoita, nainen harhautti heitä. Näiden kahden nimeltä mainitsemattoman naisen rohkea toiminta suojeli Jehovan valitsemaa kuningasta. (2. Sam. 15:23–37; 17:8–22.)

Kuvat: Kaksi naista, joita ei mainita Raamatussa nimeltä, suojelivat rohkeasti kuningas Daavidia. 1. Nuori naispalvelija puhuu kahdelle Daavidin palvelijalle. 2. Nainen, joka piilotti Daavidin palvelijat miehensä omistamaan kaivoon, seisoo talonsa edessä. Taustalla näkyy kaksi miestä, jotka kävelevät poispäin.

Nuori naispalvelija ja kaivon omistajan vaimo olivat rohkeita

4 Raamatussa mainitut rohkeuden esimerkit olivat hyvin erilaisia. Heihin kuului miehiä ja naisia, rikkaita ja köyhiä. Joillain heistä oli isoja vastuutehtäviä, toisilla taas ei. Joka tapauksessa he olivat rohkeita ja luottivat Jehovaan, ja heidän kokemuksistaan voi olla paljon hyötyä meille.

Rukoileminen on välttämätöntä

5–7. Mikä auttoi Paavalia olemaan rohkea, kun häntä vainottiin?

5 Mikä voi auttaa ottamaan mallia rohkeista Jehovan palvelijoista? On tärkeää muistaa, etteivät he kaikki olleet luonnostaan rohkeita eikä heillä ehkä ollut mitään erikoiskykyjä. Mikä sitten auttoi heitä olemaan rohkeita?

6 Mietitään esimerkiksi Paavalia. Kun hän oli erään kerran Filippissä, häntä ja Silasta vastaan hyökättiin, heiltä revittiin vaatteet päältä ja heitä lyötiin monta kertaa raipoilla. Sitten heidät heitettiin pimeään vankityrmään, jossa heidät laitettiin jalkapuuhun. (Apt. 16:12, 19–24.) Oliko Paavali peloissaan, kun hän pääsi vankilasta? Se on hyvinkin mahdollista. Hän kuitenkin tiesi, että Jehova halusi hänen jatkavan palvelusta ja menevän seuraavaksi Tessalonikaan. Mistä hän saisi tarvittavaa voimaa ja rohkeutta?

7 Paavali kirjoitti myöhemmin: ”Vaikka olimme ensin kärsineet ja meitä oli kohdeltu röyhkeästi Filippissä, kuten tiedätte, me keräsimme Jumalamme avulla rohkeutta kertoa teille Jumalan hyvää uutista kovasta vastustuksesta huolimatta.” (1. Tess. 2:2.) Paavali tiesi, että Jehovan tahdon tekeminen vaatisi häneltä rohkeutta. Oliko hänellä itsellään jotain erityistä sisäistä voimaa, jonka avulla hän pystyi menemään eteenpäin? Ei, vaan hän ymmärsi, että hän tarvitsi Jehovalta tulevaa voimaa. Paavali oli nöyrä ja rukoili apua ollakseen rohkea, ja Jehova vastasi hänelle.

8. Mikä voi auttaa meitä saamaan Paavalin tavoin rohkeutta?

8 Sinäkin voit toimia yhtä rohkeasti kuin Paavali. Jos sinusta tuntuu, ettet ole kovin rohkea tai ettei sinulla ole erityisiä kykyjä, niin älä ole huolissasi. Rukoile Jehovaa ja pyydä, että hän auttaisi sinua olemaan rohkea (Apt. 4:29).

9. Miksi kannattaa pyytää Jehovalta lisää uskoa?

9 Eräs ominaisuus, jota voimme pyytää Jehovalta ja joka liittyy läheisesti rohkeuteen, on usko. Se on osa Jehovan pyhän hengen hedelmää (Gal. 5:22, 23). Se myös kuuluu kristittyjen hengelliseen sota-asuun (Ef. 6:16). Uskossa on niin paljon voimaa, että Raamatun mukaan sen avulla voi ”voittaa maailman” (1. Joh. 5:4). Usko on paras pohja rohkeudelle. Kun luottaa täysin siihen, että Jehova pystyy aina auttamaan, voi olla rohkea joka tilanteessa. Meidänkin kannattaa siis apostolien tavoin pyytää Jehovalta lisää uskoa (Luuk. 17:5).

”Olkaa rohkeita!”

10–11. Miksi Paavali korosti heprealaiskristityille rohkeuden tärkeyttä?

10 Paavali halusi rohkaista Jerusalemissa ja sen ympäristössä asuvia heprealaiskristittyjä, joiden edessä oli vaikeita aikoja. Jeesus oli ennustanut, että Jerusalem tuhottaisiin, ja tuo ennustus toteutuisi pian. (Luuk. 19:41–44; 21:20–24.) Miten Paavali auttoi heitä olemaan rohkeita? Hän muistutti kristittyjä Jehovan antamasta lupauksesta, jota lainattiinkin kirjan johdannossa. Tuo lupaus kuuluu: ”En koskaan jätä sinua enkä koskaan hylkää sinua.” Millainen vaikutus tuolla lupauksella voisi olla heihin? Paavali jatkoi: ”Voimme sen vuoksi olla rohkealla mielellä ja sanoa: ’Jehova auttaa minua, en pelkää. Mitä voi ihminen tehdä minulle?’” (Hepr. 13:5, 6.)

11 Raamatussa ei kerrota yksityiskohtia vuonna 70 tapahtuneesta Jerusalemin tuhosta. On kuitenkin varmaa, että uskolliset kristityt toimivat Paavalin sanojen mukaisesti. He olivat rohkeita ja tottelivat Jeesuksen käskyä ”paeta vuorille” juuri oikeaan aikaan (Luuk. 21:20, 21).

12. a) Minkä asioiden muistaminen voi auttaa olemaan rohkea, kun on vaikeaa? b) Miten jotkut ovat olleet rohkeita nykyaikana, ja miten heidän esimerkkinsä kannustaa sinua? (Ks. tekstiruutu ”Ota mallia rohkeista nykyajan esimerkeistä”.)

12 Jehova auttaa meitäkin olemaan rohkeita nyt ja tulevaisuudessa (Hes. 38:1, 2, 10–12; Matt. 24:21). Muista, että hän on luvannut suojella meitä (Hes. 38:19–23; 2. Tess. 3:3). Jehova ei koskaan hylkää niitä, jotka rakastavat häntä ja luottavat häneen. Se mitä Jehova sanoi Joosualle, soveltuu myös sinuun. Sinäkin voit olla ”rohkea ja hyvin luja”. (Joos. 1:7, 9, 18.) Myös Jeesus kannusti seuraajiaan: ”Olkaa rohkeita!” Jeesus on luvannut antaa meille pyhää henkeä Jehovalta niin että voimme olla rohkeita, tuli mitä tuli, ja hän varmasti pitää lupauksensa. (Joh. 14:26; 15:26, 27; 16:33.) On siis selvää, että sinäkin voit olla rohkea.

Kuvat: Veljiä ja sisaria, jotka kohtaavat rohkeasti erilaisia haasteita. 1. Nuori sisar hymyilee luokkahuoneessa. Hänellä on kädessään oppikirja ja kirjanen ”Onko elämä luotu?” 2. Pakolaisleirillä oleva perhe hymyilee. Vanhemmat ovat kietoneet kätensä tyttärensä ympärille. 3. Nuori veli hymyilee vankilan kaltereiden takana.

Jehova on luvannut antaa meille jokaiselle pyhää henkeä, jotta voimme olla rohkeita, tuli mitä tuli

Ota mallia rohkeista nykyajan esimerkeistä

Martin ja Gertrud Pötzinger

Martin ja Gertrud Pötzinger.

Martin ja Gertrud olivat olleet naimisissa vasta kolme ja puoli kuukautta ja palvelivat yhdessä tienraivaajina, kun Hitlerin natsihallinto erotti heidät toisistaan. Martin pidätettiin yllättäen vuonna 1936, ja hänet lähetettiin Dachaun keskitysleirille. Myöhemmin myös Gertrud pidätettiin. He joutuivat olemaan erossa toisistaan yhdeksän vuotta, eivätkä he edes suurinta osaa ajasta tienneet, oliko toinen elossa. Heille oli kuitenkin selvää, että he pysyisivät uskollisina Jehovalle. Martin siirrettiin pahamaineiseen Mauthausenin keskitysleiriin, jossa häntä kohdeltiin äärimmäisen julmasti. Gertrud joutui eristysselliin kolmeksi ja puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen hänet lähetettiin Ravensbrückin keskitysleirille, jossa hän joutui olemaan neljä vuotta. Sodan päättymisen jälkeen hän sai tietää, että Martin oli elossa. Gertrud pyysi erästä upseeria päästämään Martinin vapaaksi, ja sen ansiosta myös noin sata muuta Mauthausenin keskitysleirillä olevaa todistajaa pääsi vapaaksi. Kun Martin ja Gertrud saivat taas olla yhdessä, he jatkoivat kokoaikaista palvelusta. Myöhemmin heidät kutsuttiin päätoimistoon Brooklyniin New Yorkiin, ja Martinista tuli hallintoelimen jäsen. Hän sanoi usein veljille ja sisarille: ”Rohkeus on arvokkainta, mitä voit omistaa!” He molemmat palvelivat Jehovaa iloiten kuolemaansa asti.

”Rohkeus on arvokkainta, mitä voit omistaa!” Martin Pötzinger

Valentina Garnovskaja

Valentina Garnovskaja.

Valentina keskusteli ensimmäistä kertaa erään todistajan kanssa Valko-Venäjällä vuonna 1945, kun hän oli parikymppinen. Tuo ja kaksi seuraavaa keskustelua tekivät Valentinaan suuren vaikutuksen. Hän ei kuitenkaan nähnyt tuota todistajaa enää uudelleen. Työ oli kielletty, joten hänen oli vaikea saada yhteyttä muihinkaan todistajiin. Hän oli kuitenkin rohkea ja halusi kertoa oppimistaan asioista toisille. Valentina pidätettiin, ja hänet lähetettiin vankileirille kahdeksaksi vuodeksi. Päästyään vapaaksi vuonna 1953 hän kertoi jälleen toisille siitä, mitä oli oppinut Raamatusta. Myöhemmin hänet kuitenkin pidätettiin taas ja lähetettiin tällä kertaa leireille kymmeneksi vuodeksi. Yhdellä leireistä hän tapasi sisaria. He olivat onnistuneet piilottamaan Raamatun. Valentina oli viimeksi nähnyt Raamatun vuosia sitten, kun hän oli jutellut ensimmäisen tapaamansa todistajan kanssa. Kun hän vapautui vuonna 1967, hän kävi kasteella. Jälleen kerran hän jatkoi innokkaasti hyvän uutisen kertomista, ja vuonna 1969 hänet vangittiin taas, tällä kertaa kolmeksi vuodeksi. Tämäkään ei saanut Valentinaa lannistumaan, vaan hän jatkoi todistamista aina vuoteen 2001 asti, jolloin hän kuoli. Hän oli auttanut 44:ää ihmistä oppimaan totuuden. Kun hän muisteli elämäänsä, hän totesi: ”Minulla ei koskaan ollut omaa kotia. Koko omaisuuteni mahtui yhteen ainoaan matkalaukkuun, mutta olin iloinen ja tyytyväinen palvellessani Jehovaa.”

”Minulla ei koskaan ollut omaa kotia. Koko omaisuuteni mahtui yhteen ainoaan matkalaukkuun, mutta olin iloinen ja tyytyväinen palvellessani Jehovaa.” Valentina Garnovskaja

Alfredo Fernández

Alfredo Fernández.

Alfredo oli vielä teini-ikäinen, kun hänet kutsuttiin Argentiinan armeijaan. Jehovan palvelijana hän tiesi, mitä Raamatussa sanotaan sodasta ja politiikasta, ja siksi hänelle oli selvää, ettei hän voisi mennä armeijaan tai edes pukea päälleen armeijan univormua. Niinpä hänet tuomittiin vankeuteen, jossa häntä kohdeltiin hyvin julmasti, esimerkiksi niin, että vartijat järjestivät hänelle valeteloituksia ja kiduttivat häntä. Hän jatkoi Raamatun lukemista ja kirjoitti ylös, mitä oppi. Kun tuli oikeudenkäynnin aika, tuomari tarjosi Alfredolle mahdollisuutta vapautua sillä ehdolla, että tällä olisi päällään armeijan univormu oikeudessa. Alfredo ei suostunut siihen, ja hän joutui takaisin vankilaan. Kidutuksen vuoksi Alfredolle tuli vakavia terveysongelmia. Vankilan lääkäri sanoi Alfredolle, että tämä ei eläisi enää kauaa. Alfredo halusi lähettää kirjeen perheelleen ennen kuin kuolisi. Hän aloitti kirjeensä: ”Rakas perhe. En olisi ikinä arvannut, että minun täytyisi jonain päivänä kirjoittaa tällainen kirje, mutta nyt joudun sen tekemään.” Hän kiitti perhettään siitä, että he olivat olleet hänen tukenaan, kun hän oli vankilassa. ”Olen valtavan kiitollinen Jumalalleni Jehovalle siitä, että minulla on ollut tällainen perhe. – – Ymmärrän, että tämän kirjeen lukeminen tuottaa teille varmasti tuskaa. Toivon, ettette anna surulle yliotetta vaan jatkatte rohkeasti eteenpäin. Turvauduttehan siihen lohdutukseen, jota Jehova antaa Raamatun kautta. – – Muistattehan, ettei kuolema ole lopullista. Toivon, että muistot minusta ja tieto siitä, että pysyin uskollisena, rohkaisee myös teitä pysymään uskollisina.” Alfredo kuoli vuonna 1982 oltuaan vankilassa kolme vuotta. Hän oli 21-vuotias ja pysyi uskollisena loppuun asti.

”Toivon, ettette anna surulle yliotetta vaan jatkatte rohkeasti eteenpäin.” Alfredo Fernández

Karen Oehm

Karen ja Rainer Oehm.

Karen oli luonteeltaan iloinen ja ulospäin suuntautunut, ja hän oli palvellut Jehovaa nuoresta saakka. Hän nautti tienraivauksesta, ja myöhemmin hän palveli miehensä Rainerin kanssa Betelissä Yhdysvalloissa. Kun hän oli jonkin verran yli 50-vuotias, hänellä diagnosoitiin ALS eli amyotrofinen lateraaliskleroosi. Tuo vakava sairaus tappaa hermosoluja, mikä aiheuttaa lihaskontrollin ja puhekyvyn menettämisen. Lopulta se johtaa halvaantumiseen ja kuolemaan. Heti diagnoosin saatuaan Karen päätti, että hän käyttäisi aikansa järkevästi ja pysyisi myönteisenä. Hän päätti käyttää paljon aikaa tutkimiseen ja kenttätyöhön ja teki parhaansa mukautuakseen muuttuviin olosuhteisiin. Hän opetteli käyttämään tietokonetta, jota pystyy ohjaamaan katseella. Vaikka se ei ollut helppoa, hän pystyi tämän ansiosta kirjoittamaan vastauksia kokouksiin ja kertomaan toisille hyvää uutista kirjoittamalla kirjeitä. Eräs sisar, joka työskenteli Karenin hoitajana, sanoi: ”Karen ei koskaan kysynyt, miksi tämä tapahtui hänelle. Kaksi viikkoa ennen kuolemaansa hän kirjoitti minun uusintakäyntipaikalleni kirjeen, jossa hän sanoi: ’Jos sinulla on rankkaa ja tarvitset kuulevaa korvaa, olen aina valmis kuuntelemaan.’” Toinen hoitaja sanoi Karenista: ”Hän ei koskaan itkenyt diagnoosinsa takia. Vaikka hän tiesi, että hänen sairautensa ei tulisi helpottumaan, hän ei antanut sen lannistaa itseään. Ylösnousemustoivo esti häntä vaipumasta synkkyyteen. Hän luotti siihen, että Jehova tulee herättämään hänet kuolleista, ja silloin hän on täysin terve ja täydellinen.” Karenin kaksoissisko kysyi häneltä: ”Miten ihmeessä pystyt olemaan noin tyyni?” Karen vastasi: ”Jehova todella antaa voimaa, jota tarvitaan.” Jehova antoikin Karenille voimaa aina tämän kuolemaan asti. Karenin kuoleman jälkeen hänen miehensä toimitti sukulaisille ja ystäville monia Karenin kirjoittamia kirjeitä, joissa hän rohkaisi, kiitti ja lohdutti heitä.

”Jehova todella antaa voimaa, jota tarvitaan.” Karen Oehm

13. Mikä voi motivoida sinua olemaan rohkea?

13 Kuvittele aikaa, kun maapallolla on rauha ja saamme olla vastaanottamassa ylösnousseita. Silloin saamme tavata niitä rohkeita miehiä ja naisia, joihin tässä kirjassa on tutustuttu, ja monia muita heidän kaltaisiaan Jehovan palvelijoita. He joutuivat kokemaan Saatanan hallitsemassa maailmassa monia vaikeuksia, ja jotkut heistä jopa menettivät elämänsä uskonsa vuoksi. He eivät silti varmasti kadu sitä, että he olivat rohkeasti Jehovan puolella. Kun olet heidän kanssaan muuttamassa maata paratiisiksi, sinunkaan ei tarvitse katua sitä, että olit Jehovan puolella. Se että olit rohkea ja rakastit Jehovaa, oli kaikkien uhrausten arvoista. Päätä siis olla rohkea loppuun asti. Voit olla ikuisesti iloinen, että teit niin.

Veljiä, sisaria ja lapsia nauttimassa elämästä paratiisissa. He juttelevat, syöttävät kirahveja, ihailevat aavikkoilvestä, tekevät pizzaa ja soittavat yhdessä.
    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2025 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa