VOI

Maidosta tai kermasta kirnuamalla tai ravistamalla saatu, pääosin rasvasta koostuva emulsio. Raamatun aikoina tämä maitotuote oli erilaista kuin nykyisin länsimaissa, sillä se ei ollut kiinteää vaan puolijuoksevaa (Job 20:17). Sen vuoksi Koehler ja Baumgartner määrittelevät heprealaisen sanan ḥem·ʼahʹ merkitykseksi ’makea, tuore voi, vielä pehmeä’ (Lexicon in Veteris Testamenti Libros, Leiden 1958, s. 308). Franciscus Zorell sanoo sanan tarkoittavan ”paksua, juoksettunutta maitoa” (Lexicon Hebraicum et Aramaicum Veteris Testamenti, Rooma 1968, s. 248). Tuomarien 5:25:ssä sama heprealainen sana on käännetty ”juoksettuneeksi maidoksi”.

”Maidon kirnuaminen [kirjm. ”pusertaminen”] tuottaa voita.” (San 30:33.) Tämä tehtiin siten, että maito pantiin nahkaleiliin ja sitä vaivattiin ja keikuteltiin polvien päällä tai se ripustettiin keppien väliin, jossa sitä heilutettiin kiivaasti edestakaisin, kunnes se oli riittävän jähmeää.

Voita on pidetty herkkuna ja syöty aina patriarkkojen ajoista asti. Sitä oli Abrahamin enkelivieraitaan varten valmistamalla juhla-aterialla (1Mo 18:8), ja Daavidin ystävät tulivat hänen luokseen mukanaan voita ja muita ruokatarvikkeita lahjaksi (2Sa 17:29).

Psalmissa 55:21 petturin miellyttäviä, pehmeitä ja lipeviä sanoja verrataan ”voihin”.