TIKARIMIEHET

”Tikarimiehet” olivat ensimmäisellä vuosisadalla toimineen fanaattisen poliittisen juutalaisryhmittymän jäseniä, jotka osallistuivat järjestelmällisiin poliittisiin murhiin. Kun juutalaiset mellakoivat Paavalia vastaan hänen ollessaan viimeistä kertaa Jerusalemissa, sotapäällikkö Claudius Lysias epäili apostolin olevan se egyptiläinen, joka oli aiemmin lietsonut kapinaa ja vienyt 4000 ”tikarimiestä” erämaahan (Ap 21:30–38; 23:26, 27).

”Tikarimiehiksi” käännetyn kreikankielisen ilmauksen sana si·kaʹri·oi tulee latinan sanasta sicarii, joka puolestaan juontuu sanasta sica (tikari).

Juutalaisen historioitsijan Josefuksen mukaan varsinkin juhla-aikoina ”tikarimiehet”, joilla oli tikarit piilossa vaatteittensa alla, kulkivat Jerusalemin väkijoukoissa ja pistivät vihollisensa kuoliaaksi keskellä kirkasta päivää. Sitten he epäilysten välttämiseksi liittyivät surmatöitä paheksuvien joukkoon. Josefus mainitsee lisäksi, että tikarimiehet olivat Roomaa vastaan suunnatun kapinan johtajia. Vuonna 66 Jairin pojan Eleasarin johtama tikarimiesten joukko valloitti roomalaisen Masadan-varuskunnan ja pani siellä toimeen verilöylyn. Tämä kiihkoisänmaallinen joukko piti pintansa Roomaa vastaan vuoteen 73 asti, jolloin Masadan puolustus murtui. Roomalaisten ei kuitenkaan tarvinnut varsinaisesti hyökätä linnoitukseen. Tikarimiehet eivät halunneet tulla vangituiksi, ja siksi he tekivät systemaattisen joukkoitsemurhan, jossa kuoli 960 miestä, naista ja lasta. Vain erääseen luolaan kätkeytyneet kaksi naista ja viisi lasta säilyivät hengissä.